2 vuoden ikäero on pahin vanhempien kannalta

mielestäni mitenkään paha.

Kaksi vuotta on minusta hyvä, kolme liikaa.



Ja joo, onhan se ollut rankkaa - käytännössä lähes 8 vuotta tauotta joko raskaana tai imettävänä. Mutta nyt kun nuorin on 4, alkaa helpottaa.

meillä poika ja tyttö syntyneet 2v ikäerolla ja ovat aina olleet kuin paita ja peppu. Useimmilla tuttavilla on niitä 3v ikäeroja ja selvästi huomaa ettei isompi oikein viihdy pienemmän kanssa. Mustasukkaisuutta enemmän myös.

että yleensä saa lapsen - itse olin 41 v. kun sain ensimmmäisen lapseni vuosien yrityksen jälkeen ja nyt on tulossa toinen 2 v 2 kk ikäerolla ensimmäiseen. Eipä olisi ollut vaihtoehtoja - kakkonen ei tullut aikaisemmin eikä olisi oikein voinut lykätä myöhemmäksikään...



Eiköhän niitä lapsia vastaanoteta sillä tahdilla kuin niitä suodaan? (pikkusen yli-ihmisiä ovat ne jotka noin vain päättää saada lapsen yhden vuoden ikäerolla ja siinä onnistuu...tai päättää että halutaan juuri kolmen vuoden ikäerolla...)

kaikilla ei ole sitä luksusta että saavat lapsia silloin kun suunnittelevat. joskus tulee yllätyksiä ja joskus joudutaan odottamaan pitkään. joskus ei saada lapsia ollenkaan.

On se niin ihanaa ollut katsella kun toiset ovat niin hyviä ystäviä, leikit käy yksiin ja muutenkin paljon seuraa toisistaan. Esim 3v ero alkaa olla jo liikaa tässä mielessä...eikä mua oo yhtään väsyttäny missään vaiheessa enempää kuin kavereitanikaan joilla isompia ikäeroja.

Meillä on kaksi tyttöä kahden vuoden ikäerolla ja nää leikkii koko ajan yhdessä, vaatteet käy nuoremmalle ja muutenkin on helpompaa kuin jos olisi yksi.



Itselläni on isot ikäeroat sisaruksiin ja siinä ei ollut mitään järkeä.

ja hemmetin hyvin toimii.=))Esikoisen ja nuorimmaisen ikäero 9v

Meillä on tyttö ja poika 2v ikäerolla ja ovat kuin paita peppu olleet aina...koen päässeeni helpolla kun leikit ovat aina olleet yhteiset ja ovat sitä edelleen vaikka ikää jo pian 9v ja 7v :)poika siis nuorempi!

Ensinnäkin ikäeroa ei voi koskaan suunnitella, koska lapsia suodaan ja elämä voi joskus yllättää. Ja toisekseen on niin paljon erilaisia vanhempia, lapsia ja elämäntilanteita, ettei voi mitenkään yleistää. Jotkut ovat vuosia väsyneitä sen ensimmäisen kanssa, toiset jaksavat iloisesti hoitaa monta pientä lasta yhtäaikaa. Minulla on monta "samanhenkistä" kaveria, jotka jaksavat pientä ikäeroa hyvin ja ovat iloisia, elämänmyönteisiä ja toivovat vielä lisääkin lapsia. Sitten on niitä, jotka valittavat jatkuvasti väsymystä ja miten rankkaa on. Tottakai kaikilla on joskus rankka, enkä halua aliarvioida oikeaa väsymystä, mutta kyllä asenteella ja ihmisen luonteellakin on paljon merkitystä.

Mä en missään vaiheessa laskenut mitään ikäero, ihan sattumalta nyt tuli 2v3kk. Ja meillä se on ollut oikein hyvä. Kakkosen ja mahdollisen kolmosen välille toivon sitten taas vähän pidempää ihan vaan siksi, että nyt haluan muutaman vuoden vähän nauttia näistä isommista ja käydä vähän töissäkin. Lapselle kannattaa mielestäni antaa mahdollisuus syntyä silloin, kun kokee itse taas jaksavansa ja vauvakuume alkaa nousta:) En ymmärrä sitä, että suunnitellaan etukäteen ja lasketaan koko sisaruskatraan mahdollisia ikäeroja... raskaus kerrallaan elämäntilanteen mukaan. Kaikissa ikäeroissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Lasten kannalta taas aivan pieni ikäero on siinä mielessä huono, että erittäin usein esikoinen saa liian vähän aikaa olla pieni ja syliteltävä. Mutta jos sylejä on enemmän kuin vain äidin syli jatkuvasti, voi tilanne toki olla toisenlainen. Meillä ikäerot 4 - 5 vuotta ja lapset ovat erittäin läheisiä keskenään ja elämä mukavaa.

Minulla on siskoon 5 vuoden ikäero, eikä mitään yhteistä koskaan. Kun synnyin, hän oli kade eskariuhmainen, kun olin taapero, hän oli ylimielinen alaluokkalainen ja kun minä pääsin kouluikään, hän oli riehuva teini, jonka kivoin hupi oli pikkusiskon mollaaminen. Ja kun minä olin teini, hän oli olevinaan aikuinen, jonka päätyö oli pilkata "lapsellista" teiniä. Ja hän imi vanhempien voimat aina niin loppuun, että eipä tarvinnut edes miettiä, onko kellään aikaa minunn asioilleni.



Ei, meillä on kahden vuoden ikäero erittäin tarkoituksella ja molemmille on riittänyt aikaa ja hellyyttä.