Lue keskustelun säännöt.
Mitä sitten tehdään, kun ei saa töitä vaikka kuinka hakisi?
14.06.2011 |
On koulutusta, työkokemusta ja kielitaitoa. Luulisi, että jotain työtä saisi, mutta en pääse edes haastatteluihin. En edes silloin, kun profiilini sopii täydellisesti avoimena olevaan paikkaan. Olen tietysti hakenut myös oman osaamistasoni alittavia ja osin vierestä oleviakin paikkoja, mutta paluupostissa tulee aina vakiohylkykirje.
Olen hakenut neuvoja työvoimatoimistosta, oppilaitoksen urapalvelusta, muutamilta eri työnhakuvalmentajilta ja osallistunut jopa parille työllistämiskurssille, joilla oli tavoitteena hankkia ns. harjoittelupaikka. En saanut silloinkaan töitä, vaikka olisin ollut työnantajalle ilmainen. Kuitenkin ansioluetteloni on kuulemma vaikuttava.
Olen nyt 40-vuotias. Lapset ovat vielä alle kouluikäisiä. Voin vielä muutaman vuoden olla kotiäitinä, mutta en mitenkään osaa kuvitella loppuelämääni ilman töitä.
Mitä tässä pitäisi tehdä? En kestä työtä vaille olemista itseni, ympäristön paineiden enkä myöskään taloudellisen tilanteeni vuoksi.
Onko muita lähellekään samaa kokeneita, joilla olisi jotain älykästä sanottavaa tilanteestani?
Kommentit (69)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vain ole vielä keksinyt kannattavaa sellaista. Asun pääkaupunkiseudulla, jossa työllisyyden pitäisi olla maan parasta. Olen tosin katsonut töitä myös muualta Suomesta (ja Ruotsistakin), mutta miehen työ on täällä.
Jos kävisi niin, että saisin työn työssäkäyntialueen ulkopuolelta, niin luultavasti ottaisin sen vastaan, vaikka perhe jäisikin pk-seudulle.
Se olisi tietysti vaikea valinta. Minun on saatava pikimmiten työtä, sillä mitä kauemmin olen kotona, sen vaikeampaa työn saaminen tulevaisuudessakaan on. Toisaalta työllisyyden hintana olisi perheen hajottaminen.
Työssäolevana on astetta helpompaa hakea, kuin työttömänä.
Kuullostaa hirvittävältä. olen samanikäinen ja ryhdyn ensi vuonna hakemaan töitä, kun nykyiset loppuvat
50-vuotiaana jatkokouluttauduin Turun yliopistossa matalampaan hommaan ja se johti siihen, että työnsaanti vaikeutui ja en saanut enää niitä sijaisuuksiakaan.
Sitten tipuin köyhyysloukkuun ja siellä olen nyt rämpinyt yli 10-vuotta. Enää ei ole haaveita tavallisista työpaikoista.
Minkä alan ihminen olet? Voitko kouluttautua alasi tutkijaksi tms?
Jos ei saa työtä niin on tärkeää, että on jotain harrastuksia, jotta saa virikkeitä. Onneks sulla on ne lapset! Panosta kuitenkin niihin nyt. Ja mieskin sulla on - panosta mieheesikin.
Yksityisyrittelijäisyyttä kannattaa karttaa, jos ei ole mitään erityisen hyvää liikeideaa. Elämme yhteiskunnassa, jossa melkein kaikki on kannattamatonta ja yrittäjäksi aikova laittaa itsensä kokonaan yhteiskunnan suojaverkoston ulkopuolelle. Olishan se kivaa olla yksityisyrittäjä, mutta mutta...
Ja mitä munkin piti mennä tähän ketjuun kun ei ollut mitään rakentavaa sanottavaa - tarjoan vain vertaistukeani kaikille keski-ikäsille, koulutetuille naisille joiden kohdalla piilotyöttömyys on todella suurta!
Entisaikoinakin naiset olivat vain työvoimareservi! Kotiäitiys siis kunniaan!
Työnhakua takana kuukausi
Menneisyys menestyvissä firmoissa
jouduin lähtemään kiusaamisen takia - mutta en pysty sitä osoittamaan
en olisi ikinä kuvitellut olevani tässä tilanteessa
mutta niin, ikää 43 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensiksikin, tsemppiä kaikille :)
Tutulta kuulostaa, mulla on duunia, mutta haluaisin vaihtaa ja sepäs onkin vaikeampi juttu. Ikää kohta 40v, ja työkokemusta on paljon, koulutuskin on. Ongelmana se, että haluaisin vaihtaa tekniseltä alalta toiselle, ja se ei näemmä naiselle olekaan mahdollista. Tylsää kirjoitella hakemuksia, kun saa aina hylsyn, jos edes haastatteluun pääsisi.
Mitä tässä nyt sanoisi? Kannattaa pitää duunista kiinni jos sellainen on, ja tosiaan ajoissa hakea uutta jos pelkää menettävänsä paikkansa.
En oikeastaan odottanutkaan ratkaisua ongelmaan, mutta ahdistaa vähän vähemmän kun tietää ettei ole ainoa samassa tilanteessa.
Kunnes sitten alkaa ahdistaa yleensä naisten työttömyys..
- tarjoan vain vertaistukeani kaikille keski-ikäsille, koulutetuille naisille joiden kohdalla piilotyöttömyys on todella suurta!
Entisaikoinakin naiset olivat vain työvoimareservi! Kotiäitiys siis kunniaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olen paljon hakenut töitä. Hakemuksessa on vikaa jos ei sillä pääse edes työhaastatteluun. Turha sellaisia hakemuksia on lähetellä. Se on silloin ihan roskapostia. Hakemus on viilattava kunnolla ja se ei ole mikään pikaisesti sutaistu silloin.
ja sit sanotaan, että "mene töihin." Jep jep... kyllä menisin, kun vaan joku ottais!
Ja sit vielä tää eläkeiän nostaminen... hehehehe :)
Otettais mieluummin meitä "nuoria" innokkaita töihin ja laskettais halukkaat "vanhukset" eläkkeelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työelämän realitetteja. Voihan sitä säätää ihan minkälaisen eläkeiän tahansa, mutta sellaista lakia ei olekaan, joka pakottaisi työnantajat meitä neljänkympin ylittäneitä palkkaamaan.
olette työttöminä! Siis asiallinen perustelu. On nimittäin hieman kummallista, ettei parhaassa työiässä oleva 4-kymppinen ole töissä jo. Eiköhän epäluuloa ole, että jotain outoa varmaan asiassa, miksi tuon ikäinen työttömänä. Siispä se on oltava hakemuksessa.
Ja toinen on terveys, siellä työhaastattelussa pitää näyttää 4-kymppisen terveeltä! Liikalihavuus, vaikka sitä ei mainittaisi, kyllä vaikuttaa ja muut selvät ulkonäkökrempat! CV:ssä ei tarvi olla harrastuksia, mutta laittakaa sinne jotain kunnon urheilua harrastuksena, tehkää myös sitä!
Ja 4-kymppisen pitää hakea vaativia töitä, vaativampia kuin mitä itse ehkä kuvittelettekaan. Ottakaa vaan riskillä! Pitää erottaa jo etukäteen mikä paikka selvästi suunnattu fresf faceille ja mikä taas kokeneen paikka. Kyllä sen erottaa hakuilmoituksessa mainituista ominaisuuksista.
Tietenkin ikä alkaa vaivata hakemisessa ennemmin ja myöhemmin. Työvoimatoimistoista saattaa saada apua hyvän cv:n tekemisessä ja hakumenetelmien läpi käymisessä.
Toivotan onnea kaikille hakijoille, se voi joskus olla pienestä yksityiskohdasta kiinni! Itse aina lohduttaudun sillä, että jos paikka ei halunnut minua, niin en olisi siellä viihtynytkään. Sillä rehellisesti jos kerron millainen olen, niin parempi onkin etteivät ota, jos en ole oikeasti sopiva. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole saanut töitä, niin ei ole saanut töitä. Ei mitään kursseja tai lisäopintojakaan saa venytettyä pitkää työttömyysjaksoa täyttämään.
Ja on pelkkää rekrytoijien lässytystä, että jos ei saa töitä, niin se ei sitten olisikaan ollut viihtyisä tai se täydellinen työpaikka itselle. On aika luksusta ajatella jotain viihtyisyyttä, työpaikkaa haetaan, koska sillä elätetään oma perhe ja työpaikkaan sopivuus syntyy siitä, että on pätevä tai valmis oppimaan työtehtävät. Kaikki siitä ylittävä on varmaan mahdollista joillekin, mutta suurimmalle osalle ei. Ei työttömälle ole mitään väliä jollain viihtyisyydellä tai lohtua siitä, että ei olisi viihtynyt paikassa, pankkitilille napsahtava palkka on ainoaa viihtyisyyttä, mitä töihin liittyen voi miettiä.
En ole lihava, laiska tai sairas. Olen hoikka, terve, aktiivinen, tavallinen suomalainen 40-kymppinen nainen, jonka ansioluettelo on viimeisen päälle viilattu ja jokainen hakemus ajatuksella ja huolella haettavaan paikkaan räätälöity. Näistä seikoista tuskin jää haastattelukutsu saamatta, vaikkei rekrytoija luonnollisesti hakemuksen perusteella ulkoista habitustani pääsekään arvioimaan.
Siinä olet varmasti osin oikeassa, että tulisi rohkeasti hakea pätevyyttään vaativampiakin tehtäviä. Ongelma vain tulee siinä, että työnantajalle on aina riskittömämpää rekrytoida työntekijä toisesta työpaikasta kuin kotoa. Työttömyys on aina epäilyttävää, oli sinä aikana hoitanut lapsia tai ei. Tämä pätee erityisesti vaativimpien tehtävien kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nimittäin se, että siitä käy ilmi hakijan ikä ja sukupuoli.
Työnantajat eivät palkkaa enää mielellään yli 40+ naisia, niin se vaan on vaikka kuinka olisi koulutus ja osaaminen kohdallaan.
Itse olen välillä kokeillut sitä, että "unohdan" iän pois hakemuksesta ja kiinnostusta löytyy heti mutta tyssää siihen kun lopulta kuitenkin käy ilmi, etten ole enää ihan nuori nainen. Olen siis päässyt haastatteluun asti mutta siihen sitten tyssää vaikka olen hoikka ja timmikin ikäisekseni.
olette työttöminä! Siis asiallinen perustelu. On nimittäin hieman kummallista, ettei parhaassa työiässä oleva 4-kymppinen ole töissä jo. Eiköhän epäluuloa ole, että jotain outoa varmaan asiassa, miksi tuon ikäinen työttömänä. Siispä se on oltava hakemuksessa.
Ja toinen on terveys, siellä työhaastattelussa pitää näyttää 4-kymppisen terveeltä! Liikalihavuus, vaikka sitä ei mainittaisi, kyllä vaikuttaa ja muut selvät ulkonäkökrempat! CV:ssä ei tarvi olla harrastuksia, mutta laittakaa sinne jotain kunnon urheilua harrastuksena, tehkää myös sitä!
Ja 4-kymppisen pitää hakea vaativia töitä, vaativampia kuin mitä itse ehkä kuvittelettekaan. Ottakaa vaan riskillä! Pitää erottaa jo etukäteen mikä paikka selvästi suunnattu fresf faceille ja mikä taas kokeneen paikka. Kyllä sen erottaa hakuilmoituksessa mainituista ominaisuuksista.
Tietenkin ikä alkaa vaivata hakemisessa ennemmin ja myöhemmin. Työvoimatoimistoista saattaa saada apua hyvän cv:n tekemisessä ja hakumenetelmien läpi käymisessä.
Toivotan onnea kaikille hakijoille, se voi joskus olla pienestä yksityiskohdasta kiinni! Itse aina lohduttaudun sillä, että jos paikka ei halunnut minua, niin en olisi siellä viihtynytkään. Sillä rehellisesti jos kerron millainen olen, niin parempi onkin etteivät ota, jos en ole oikeasti sopiva. :)
että naisen pitää olla erityisen hyvännäköinen tullakseen edes harkittavaksi työpaikoista kilpaillessa!
Ei voi olla niin, että vain nuoret, hoikat ja kauniit naiset voivat hakea töitä, ja muiden sopii pysyä kodeissaan poissa silmistä.
Ollaan kyllä todella kaukana tasa-arvosta, jos naisten tilanne työmarkkinoilla on pienimmässäkään määrin ketjussa kuvatun kaltainen.
että naisen pitää olla erityisen hyvännäköinen tullakseen edes harkittavaksi työpaikoista kilpaillessa!
Ei voi olla niin, että vain nuoret, hoikat ja kauniit naiset voivat hakea töitä, ja muiden sopii pysyä kodeissaan poissa silmistä.
Ollaan kyllä todella kaukana tasa-arvosta, jos naisten tilanne työmarkkinoilla on pienimmässäkään määrin ketjussa kuvatun kaltainen.
eipä tuo nyt mikään ihmekään ole, kun muukin kulttuuri arvostaa vain nuoria ihmisiä. Paitsi jos on jollakin erityisen vaikealla alalla, varmaan nelikymppinen lääkäri saa töitä mistä vain.
+40-vuotiaat naiset hoitavat palkatta kotona suvun vanhukset, ja nuoremmat käyvät kodin ulkopuolella palkkatöissä. Mahtavaa, vanhustenhuollon ongelmat on ratkaistu!
vain nuoret, hoikat ja kauniit naiset voivat hakea töitä, ja muiden sopii pysyä kodeissaan poissa silmistä.
....mua aina ihmetyttää tää 4-kymppisten ja vanhempien naisten valitus siitä, että ei enää kelpaa työelämään...
Itse tunnen runsain mitoin aikuisia, työssään menestyviä naisia, joita suurin piirtein headhuntataan kovan luokan tehtäviin. Melkein kaikilla on lapsia.
Mulla napsahtaa 40 täyteen syksyllä enkä ikinä ole ollut työttömänä. Välillä vaan vaihtanut työpaikkaa.
Ja kylläpäs pääsen haastatteluihin, vaikka ikäni laitan melkein hakemuksen ensimmäiselle riville.
Mä luulen, että toi 4-kymppisten naisten kokema "syrjintä" nyt vaan on puolustelu sille, että ei vaan ole tarpeeksi pätevä tai jaksa yrittää.
Eihän naisella ole mitään optimaalista työssäoloikää, nuoremmat tekee lapsia ja vanhemmat on kokemuksensa ansiosta niitä vähän kallispalkkaisempia työntekijöitä.
Itsellä ei lapsia eikä tule. Mutta mikä mua eniten on auttanut työelämässä on se, että mulla on hyvä itsetunto ja se näkyy ulospäin. TIedän, että olen taitava ja eipä oo vielä tullut mitään ikärasismia vastaan.
Ja ap sanoi, että lapset on alle kouluikäisiä. Eli siinä se.
Mulla on kolme lasta, joista kaksi alle kouluikäisiä. Olen 36v ja KTM. Ja en saa uutta työtä - mulle sanotaan suoraan haastatteluissa, että "kun sulla on niitä lapsia...". Mulla siis on nykyään vakityö isossa yrityksessä, mutta haluaisin vaativamman työn. Nykyinen työnantaja ei anna tehdä mun muita töitä kuin nykyinen työ, sanoi viimeksi mulle suoraan "kun sulla on noita lapsia...".
Ja nyt haluan korostaa, että lasten takia en ole koskaan jättänyt töitä tekemättä. Joustan työajoissa, tarvittaessa teen klo 20.00 asti töitä useamman kerran kuukaudessa. Mutta ei kelpaa. Lapset eivät sairasta kuin muutaman flunssan vuodessa ja miehen kanssa pistetään puoliksi lasten sairashoidot.
Että lasten tekemisetsä tosiaan rangaistaan.
Seuraavalla kerralla kun joku taas mainitsee mulle "kun sulla on kolme lasta..." niin sanon takaisin, että "sullapa onkin vähemmän, mikäs on kun et enempää osannut tehdä" =)
asiakkaita hankkimaan!
Oletko harkinnut myös jos työn perässä muutto auttaisi?