Että minä haluaisin nähdä näiden "niin pian kuin suinkin töihin"-äitien lapset

1v4kk. Kummatkin kehittyneet hienosti: oppineet lukemaan 5-v, kirjoittamaan aikaisin, laskemaan. Tunne-elämältään aivan normaaleja lapsia, osaavat leikkiä toisten kanssa ja ovat nk. suosittuja.



Eikö sillä ole mitään merkitystä siis millainen koti(eikä sekään täydellinen ole ollut) on vaan pelkästään hoitopaikalla? Niinkö?

Mitä tahtoisit minusta tietää?

Ja taas löytyi yksi Vuoden äiti- ehdokas.

Aika ylimielinen kommentti sulta ap. Muista sä kuitenkin, että me työssäkäyvät elätetään teitä laiskempia ja mukavuudenhaluisempia, joten turha syyllistää meitä valinnoistamme.



Minun lapseni ovat alle esikouluikäisiä kaikki. Kaksi vanhimmaista osaavat jo lukea ja laskea. Ovat reippaita ja itsenäisiä poikia. Ja ehdimme kyllä illalla yhteistä aikaa viettää, ulkoilla ja pelailla ja ihan istuskellakin. Joten kyllä se kiintymyssuhde on ihan riittävä ja hyvä.

Menin töihin suoraan nuoremman äitiysloman päätyttyä, itse asiassa pari viikkoa ennen, kun sijaiselleni löytyi seuraava työ. Isomman kanssa oli niin ja näin, kun opiskelin jo äitiyslomalla ja oli hoidossa välillä...



Nuoremmalle palkkasin hoitajan kotiin. Hyvän, kun oli mahdollista, vaikka kurja yh olen.



Lapset nyt 15 ja 9v eikä vaurioita vielä näkyvissä, odottelen siis edelleen.

lukemaan oppi tyttö nuorimpana 3v ja 4 poikaa 5vuotiaina. Hups ja hyvinkäyttäytyviä ovat olleet ja koulu mennyt todella hyvin kaikilla. Vanhimmat jo yläasteella.

Ja kaikkein hienointa, meillä on erittäin lämpimät ja läheiset välit lapsiin. Niin ja minulla erittäin hyvät muistot heidän lapsuudestaan. Ne muistot puuttuvat niiltä äideiltä, joiden lapset olivat päiväkodissa. Itse eivät ole olleet viettämässä päivä lastensa kanssa, joten ei ole ehtinyt muistojakaan syntyä.

Mulla on täällä kotona 6-vuotias ja 4-vuotias, jotka molemmat osaa lukea, laskea yhteen- ja miinuslaskuja, tunnistavat eri puulajit, osaavat heittää kärrynpyörän jne. Oppivat kävelemään 9kk iässä ja päiväkuiviksi alle 2-vuotiaina. Istuivat kauniisti kirkonpenkissä kesähäissä, kun serkun täyskotihoidetut juoksentelivat ja marisivat.

Niin, molemmat ovat menneet hoitoon ollessaan 1v. Esikoinenhan aloittaa eskarin syksyllä, toka menee ehkä hoitoon, jos itse saan hakemani työpaikan. Niin ja kuopus menee sitten 1v myös hoitoon.

kun lapsi oli 10kk vanha. Hoitomuotona oli pph. Nyt lapsi on koululainen ja kotona oli 2 vuotta, 4-6 vuotiaaksi asti (sain toisen lapseni ja pidin molemmat kotona). Aina olen paljon tehnyt yhdessä lasten kanssa. Samoin pph. Hoitoviikkoihin kuului mm. metsäretkiä ja leipomista. Ja mielellään tyttö meni aina hoitoon...



Kaikilla ei ole sitä vaihtoehtoa, että olisi pitkään kotona. Nuorimmaisen kanssa se onnistui, kun talous silloin antoi myöten. Miksi syyllistät varhain vanhempain-/hoitovapaan lopettaneita? Oletko siis mielestäsi jotenkin parempi? Hanki elämä!!!

tähän keskusteluun, totean vain, että te työssä käyvät äidit ette omalla toiminnallanne mitenkään elätä kotiäitejä. Ehkä on päässyt unohtumaan, että hoitopaikkaanne tuetaan kunnan varoista noin tuhannella eurolla per lapsi. Taitaa se kotiäitien tuki olla aika paljon tuon alle...

Ja miten se on sinuun vaikuttanut?

ikäisenä 70-luvun lopulla. Ihan täysipäinen koen olevani, eikä ole ikinä ollut mitään suuria ongelmia elämässä - enpä kyllä ole ikinä ollut huippukaan missään. Miehen äiti hoiti lapset kotona aina kouluikään asti ja koen olevani aikaansaavempi ja "parempi" kotitöissä kuin esim. miehen sisko, ketä on aina passattu. Todennäköisesti tässä on kuitenkin enemmän kyse persoonasta kuin kasvatuksesta/hoitomuodosta lapsena. Tuon vauva-ajan pph:n kanssa olemme tekemisissä edelleen, päivitämme kuulumisia yms.



Omat lapset on menneet päiväkotiin 3,5v ja 1v 8kk ikäisinä, enkä koe mitään kovin suuria tunteita asian suhteen, puoleen enkä toiseen. Jokainen tekee juuri niinkuin omalle perheelle kokonaisuutena on parasta!

jokainen tehköön tyylillään. Se aika lapsen kanssa on tässä ja nyt ja se ei koskaan palaa. Minulle ei ole mikään työ tärkeämpää kuin saada hoitaa lapset itse kolme ensimmäistä vuotta lapsen elämässä.



Niin, ja en ole ap. En ole myöskään yhteiskunnan elätti. On hyvä työpaikka, jossa ehdin olla jo yli 10 vuotta ennen lapsia ja takoa tulosta.



Nyt nautin lapsistani ja keskityn heihin. Mikään muu työ ei anna samanlaista onnen täyttymystä. Voin myös sanoa, että pidän palkkatyöstäni, mutta se saa vielä odottaa. Raha ei ratkaise kaikkea ja rahalla ei saa kaikkea, vaikka ehdinkin säästää juuri näitä kotona olevia vuosia varten ja olen tottunut tulemaan toimeen pienellä rahalla.

aamulla herätettiin ja syötiin aamupala ja kiireellä hoitoon. Sitten muistetaan se ihanuus kun sai toteuttaa itseään työnantajalle. Illalla sitten lapsi hoidosta ja ruokaa ja kotitöitä ja pikkukakkosta ja pesulle ja pisulle ja nukkumaan.

Kuten yksi kaverini sanoi, että jokaisen kesäloman alussa piti uudestaan tutustua omaan lapseensa.

Mutta jokainen toki tavallaan ja toisille se työnantajan palveleminen on todella tärkeää ja he mieluummin tekevät sitä kuin viettävät omien lastensa kanssa aikaa.

jokainen tehköön tyylillään. Se aika lapsen kanssa on tässä ja nyt ja se ei koskaan palaa. Minulle ei ole mikään työ tärkeämpää kuin saada hoitaa lapset itse kolme ensimmäistä vuotta lapsen elämässä.

Niin, ja en ole ap. En ole myöskään yhteiskunnan elätti. On hyvä työpaikka, jossa ehdin olla jo yli 10 vuotta ennen lapsia ja takoa tulosta.

Nyt nautin lapsistani ja keskityn heihin. Mikään muu työ ei anna samanlaista onnen täyttymystä. Voin myös sanoa, että pidän palkkatyöstäni, mutta se saa vielä odottaa. Raha ei ratkaise kaikkea ja rahalla ei saa kaikkea, vaikka ehdinkin säästää juuri näitä kotona olevia vuosia varten ja olen tottunut tulemaan toimeen pienellä rahalla.

Oletteko nähneet miesten kyseenalaistavan näin raivokkaasti toisten valintoja?

aamulla herätettiin ja syötiin aamupala ja kiireellä hoitoon. Sitten muistetaan se ihanuus kun sai toteuttaa itseään työnantajalle. Illalla sitten lapsi hoidosta ja ruokaa ja kotitöitä ja pikkukakkosta ja pesulle ja pisulle ja nukkumaan.

Kuten yksi kaverini sanoi, että jokaisen kesäloman alussa piti uudestaan tutustua omaan lapseensa.

Mutta jokainen toki tavallaan ja toisille se työnantajan palveleminen on todella tärkeää ja he mieluummin tekevät sitä kuin viettävät omien lastensa kanssa aikaa.

jokainen tehköön tyylillään. Se aika lapsen kanssa on tässä ja nyt ja se ei koskaan palaa. Minulle ei ole mikään työ tärkeämpää kuin saada hoitaa lapset itse kolme ensimmäistä vuotta lapsen elämässä.

Niin, ja en ole ap. En ole myöskään yhteiskunnan elätti. On hyvä työpaikka, jossa ehdin olla jo yli 10 vuotta ennen lapsia ja takoa tulosta.

Nyt nautin lapsistani ja keskityn heihin. Mikään muu työ ei anna samanlaista onnen täyttymystä. Voin myös sanoa, että pidän palkkatyöstäni, mutta se saa vielä odottaa. Raha ei ratkaise kaikkea ja rahalla ei saa kaikkea, vaikka ehdinkin säästää juuri näitä kotona olevia vuosia varten ja olen tottunut tulemaan toimeen pienellä rahalla.

Väitätkö ettei iltaisin voi leikkiä ja viettää aikaa omien lastensa kanssa? Meillä aviopuolisoni vie lapset hoitoon myöhemmin, joten ei tule niin pitkiä hoitopäiviäkään. On myös viikonloput. Miksei päivähoidosta voi olla mukavia muistojakin?

tehdään elämä toisillemme tosi hankalaksi ja vaikeaksi kun koko ajan syyllistetään jostain suunnasta.



Pitäisi tehdä niin ja näin ja olla niin joustava ja iloinen koko ajan.



Ei saisi hyväksyä sitä että poljetaan, mutta samalla syytetään jos ei pidä itsestään huolta ja sitten mies lähtee toisen matkaan niin on oma vika.



Samoin jos et mene töihin olet laiska maan matonen mutta jos menet töihin et välitä piirun vertaa lapsistasi.



Ikään kuin miehillä ei olisi mitään velvollisuuksia. Sanotaan että olisit ottanut rikkaan miehen jos on pakko mennä töihin. Jos valitat että mies ei tienaa tarpeeksi niin jo huudetaan että mene vain itsekin töihin et kai oleta että mies sutkin elättää.



Vaikeaa on olla nainen.

Ehkä tämän vuoksi en oikein jaksakaan olla naapurin emäntien kanssa tekemisissä vaan ystäväni ovat lähinnä joko vanhempia naisia joilla on ymmärrystä tai vapaaehtoisesti lapsettomia.

aamulla herätettiin ja syötiin aamupala ja kiireellä hoitoon. Sitten muistetaan se ihanuus kun sai toteuttaa itseään työnantajalle. Illalla sitten lapsi hoidosta ja ruokaa ja kotitöitä ja pikkukakkosta ja pesulle ja pisulle ja nukkumaan.

Kuten yksi kaverini sanoi, että jokaisen kesäloman alussa piti uudestaan tutustua omaan lapseensa.

Mutta jokainen toki tavallaan ja toisille se työnantajan palveleminen on todella tärkeää ja he mieluummin tekevät sitä kuin viettävät omien lastensa kanssa aikaa.

jokainen tehköön tyylillään. Se aika lapsen kanssa on tässä ja nyt ja se ei koskaan palaa. Minulle ei ole mikään työ tärkeämpää kuin saada hoitaa lapset itse kolme ensimmäistä vuotta lapsen elämässä.

Niin, ja en ole ap. En ole myöskään yhteiskunnan elätti. On hyvä työpaikka, jossa ehdin olla jo yli 10 vuotta ennen lapsia ja takoa tulosta.

Nyt nautin lapsistani ja keskityn heihin. Mikään muu työ ei anna samanlaista onnen täyttymystä. Voin myös sanoa, että pidän palkkatyöstäni, mutta se saa vielä odottaa. Raha ei ratkaise kaikkea ja rahalla ei saa kaikkea, vaikka ehdinkin säästää juuri näitä kotona olevia vuosia varten ja olen tottunut tulemaan toimeen pienellä rahalla.

on kyllä jotain pahasti pielessä, jos hänellä ei ole ollut työuransa aikana minkäänlaista kontaktia lapseensa. Se on ystäväsi syy, ei työn. Normaalilla äidillä jää aikaa työstä huolimatta lapsellensa työpäivän jälkeen, ei todellakaan ole epäselvyyttä oman lapsensa olemuksesta tai asioista vaikka työssä käy. Ja hei, tietäisit varmaan, jos joskus olisit käynyt työssä, että lomia pidetään myös talvellä, keväällä, ympäri vuoden niitä voi jakaa, tai tehdä lyhyempää työaikaa.

sekä kotoa että hoitopaikasta. Lisäksi minulla on jänniä muistoja äidin ja isän työpaikoista, joihin silloin tällöin pääsin käymään.



Kuulkaas kotimammat, älkää luulko itsestänne liikoja. Hyvää elämää voi nimittäin elää niin monella tavalla.



Sitä paitsi, meneekö teidän lapset neljältä nukkumaan vai kuinka teidän mielestänne ei ole mahdollista yhdistää työtä ja perhettä? Entäpä teidän miehenne, lastenne isät, ovatko he jääneet täysin tuntemattomiksi lapsillenne?

lukemaan oppi tyttö nuorimpana 3v ja 4 poikaa 5vuotiaina. Hups ja hyvinkäyttäytyviä ovat olleet ja koulu mennyt todella hyvin kaikilla. Vanhimmat jo yläasteella.

Ja kaikkein hienointa, meillä on erittäin lämpimät ja läheiset välit lapsiin. Niin ja minulla erittäin hyvät muistot heidän lapsuudestaan. Ne muistot puuttuvat niiltä äideiltä, joiden lapset olivat päiväkodissa. Itse eivät ole olleet viettämässä päivä lastensa kanssa, joten ei ole ehtinyt muistojakaan syntyä.

Mulla on täällä kotona 6-vuotias ja 4-vuotias, jotka molemmat osaa lukea, laskea yhteen- ja miinuslaskuja, tunnistavat eri puulajit, osaavat heittää kärrynpyörän jne. Oppivat kävelemään 9kk iässä ja päiväkuiviksi alle 2-vuotiaina. Istuivat kauniisti kirkonpenkissä kesähäissä, kun serkun täyskotihoidetut juoksentelivat ja marisivat.

Niin, molemmat ovat menneet hoitoon ollessaan 1v. Esikoinenhan aloittaa eskarin syksyllä, toka menee ehkä hoitoon, jos itse saan hakemani työpaikan. Niin ja kuopus menee sitten 1v myös hoitoon.

miksi tästä on tehty nimenomaan äitejä syyllistävä asia. Äiti on pahis, joka ei halua olla kotona lastensa kanssa. Äiti ei saa haluta töihin. Äidin täytyy hoitaa lapset kotona. Mihin mahtuvat isät tässä kuviossa?

Kaikki toimivat juuri niin kuin itse parhaaksi näkevät. Toiset äidit tahtovat lähteä töihin jo ajoissa, toisilla äideillä ei ole varaa jäädä kotiin, kun taas toiset äidit tahtovat olla kotona niin pitkään kuin on mahdollista...nää kysymykset on kuin jokin uskonto, näyttää kaikilta löytyvän jotain kommentoitavaa siihen. Ja hyi teitä muutamia miten loukkaavasti kirjoittelette toinen toisillenne. En myöskään ymmärrä mitä hienoa on siinä että lapsi lukee varhain ja osaa istua hiljaa kuin aikuiset vaan haluavat. Nämä taitavat olla aika paljon myös tempperamentistäkin kiinni...no mutta jokainen tyylillään! =) Niin ja muistakaa kun vanhemmat ovat onnellisia päätöksiinsä on myös lapsikin!