Vasta-alkajat syksy' 05***vko44
[color=darkolivegreen][size=2][b]Tässäpä syksyllä 2005 lapsettomuuspalstalle saapuneet vasta-alkajat.
Yhdessä tätä vaikeaa polkua aloittelemme toisiamme tukien, yhdessä iloiten ja murheet jakaen. Perehdymme yhdessä myös kummallisten lyhenteiden ja termien maailmaan... ;)
Mukaan saavat liittyä kaikki halukkaat. Jos omassa esittelyssäsi on jotain lisättävää/muutettavaa, niin pistäpä ilmoittaen, korjaan asian. :)[/color][/size][/b]
[color=darkseagreen]aavaaatu
Meikäläinen on 23-vuotias opiskelija/osa-aikainen myyjä ja mies on 25-vuotias autonkuljettaja.
Yhdessä ollaan oltu 3,5 vuotta, naimisiin mentiin viime toukokuussa.
Sitä ihan oikeaa nyyttiä on nyt aktiivisesti yritetty ja toivottu vuoden -04 maaliskuusta alkaen. [/color]
[color=darksalmon]AliinaK
Oon oululainen 24-vuotias opiskelija kuten aviomiehenikin
takana on yritystä 3/2004 asti johon mahtuu yks keskenmeno rv13 kesäkuussa 2004.[/color]
[color=darkseagreen]Bilha
ollaan vm' 77
Helsingistä
ilman ehkäisyä kesästä 2004.[/color]
[color=darksalmon]]Burde
Minä olen kohta 24v ja aviomies 27v
Asutaan Tampereella
Ekaa muksua yritetty elokuusta 2004,
tänään varattiin 1. aika tutkimuksiin
yksityiselle.[/color]
[color=darkseagreen]Daran
Olen 26 v. ja mies 27 v.
Asumme Kainuussa, Kajaanissa.
Meillä on takana yritystä 8 kk.[/color]
[color=darksalmon]haamaa
Meillä siis molemmat 21-vuotiaita,
selittämättömästi lapsettomia ollaan..[/color]
[color=darkseagreen]Hupelo
Minulla ikää 34 v ja miehellä 37.
Asustelemme Pohjois-Savossa
Minulla edellisestä liitosta 9 v lapsi.
Yhdessä oltu reilut kaksi vuotta ja lasta yritetty vuoden ajan. [/color]
[color=darksalmon]ippu67
Minä ja mun kulta vm. -67 ja -68
yritystä tähän päivään mennessä noin vuosi takana
Ei lapsia ennestään.
ICSI tulossa viikolla 44 Tampereella, sumuttelut menossa nyt.[/color]
[color=darkseagreen]joalin
Eli mä olen vuosimallia -80 ja mies -76.
Pääkaupunkiseudulla asutaan.
Kuumeilu ollaan aloitettu 8/2004.[/color]
[color=darksalmon]klovni75
Minä 30v ja mies 38v
Koti on Helsingissä.
Reilu vuosi ollaan oltu naimisissa ja lasta on toivottu saman verran tuloksetta. [/color]
[color=darkseagreen]LeiaK
Minä olen jo 35v ja mieskin jo 40
Vauva-asioita aloitimme ajattelemaan tuossa alkuvuodesta 2004.
" vasta" 8 kk yritystä takana.[/color]
[color=darksalmon]mambo77
minä 28, mies 30 ja naimisissa ollaan
asutaan Kanta-Hämeessä
pillerit lopetettu 1/04, eikä tärppiä[/color]
[color=darkseagreen]Marenda
Minä olen 22v ja mies 21v esikoistyttäremme on 11k.
Asumme Keski-Suomessa pienessä maalaiskylässä ja naimisissa olemme olleet
reilun vuoden.
11kk toivottu toista lasta.[/color]
[color=red][size=2]PLUSSAONNEA!!![/size][/color]
[color=darksalmon]Mennis
mennis 22 ja ukko 25
tällä hetkellä asustellaan jyväskylässä ja kohta muutto ulkomaille edessä.
ilman ehkäisyä keväästä -04
yksi keskenmeno takana
Lokakuussa lapsettomuusklinikalle aika.[/color]
[color=darkseagreen]miliko
olen tamperelainen vasta-alkaja,
yritystä takana vuosi.[/color]
[color=darksalmon]mollamaijanen
Olen 27v ja mies 29v.
Asustellaan Pirkanmaalla.
Naimisissa ollaan oltu 3,5 vuotta.
Viime vuoden elokuussa on pillerit jääneet pois,
mutta vuoden vaihteessa alkoi se intensiivisempi yritys [/color]
[color=darkseagreen]MollyJii
Minä olen 26 v. ja mies 29 v.
Esikoista on toivottu kesäkuusta 2004 asti. [/color]
[color=darksalmon]Mörötin-81
Olemme mieheni kanssa vm.-81
esikoista ollaan toivottu 8/2004 lähtien.[/color]
[color=darkseagreen]niinu82
Mä olen 23 ja mies 27
Ekaa yhteistä yritetään (miehellä on edellisestä suhteesta yks lapsi)
yritys tosiaan alotettiin 7/04[/color]
[color=darksalmon]Nonna-80
Minä -80, mies -78
yhdessä ollaan oltu vuodesta 2000, naimisiin mentiin tänä kesänä 2005
yritys aloitettiin 10/03, plussa 10/04 joka kuitenkin km 12/04. Mitään apukeinoja
ei vielä käytössä. Ensimmäistä gynekäyntiä suunnittelen.[/color]
[color=darkseagreen]Pikku-Hilja
vm71, mies vm67 ja esikoistyttö on 2,5v, eli vm03.
Olen siis Pirkanmaalta
Elokuussa tuli vuosi täyteen yritystä saada tytölle pikkusisarus, eli aloitettiin 8/04[/color]
[color=darksalmon]pikkuinenpeikko
Olen siis 28-vuotias naimisissa oleva immeinen.
melkein 2 vuotta sitten päätettiin miehen kanssa, että tulkoon jos on tullakseen.[/color]
[color=darkseagreen]Pingu-78
Mina 27, mies 29
asustellaan ulkomailla
yritysta 05/04 eika plussan plussaa[/color]
[color=darksalmon]Putkula76
Minä olen 29v, mies 30v.
vauva on ollut toiveissa 6/2004 lähtien.
Asustellaan Pohjois-Savossa. [/color]
[color=darkseagreen]quiero3
minä 24, mies 25
Pk-seutu
Yritystä 01/05 lähtien, molemmissa todettu jotain vikaa.[/color]
[color=darksalmon]Rizzu
Olemme siis Helsingissä asusteleva pariskunta,
minä täytän pian 28, mies on 30.
Ja omaa nyyttiä on toivottu elokuusta 2004 asti.[/color]
[color=darkseagreen]soileri
Olen 35 vuotias, Oulusta.
Avoliitossa asun ukko kultani kanssa.
Yritystä on takana kaikenkaikkiaan reilu vuosi.[/color]
[color=darksalmon]Tao_tao
Minä 22.v, mies 23.v.
Asustellaan Itä-Suomessa.
Ilman ehkäisyä 1 vuosi ja 10 kk.
Tuosta ajasta vuosi ihan yrittämistä.[/color]
[color=darkseagreen]Tuittu78
Olen vm-78 ja mieheni -76.
Asustelemme pääkaupunkiseudulla.
Olemme yrittäneet lasta vuoden päivät. [/color]
[color=darksalmon]varjokas
Minä 27v. eli ' 78 ja mies 28v., siis ' 77.
Kanta-Hämeessä asumme.
Esikoistamme olemme yrittäneet huhtikuusta 2004, eli puolitoista vuotta.[/color]
[color=darkseagreen]viivi99
Minä olen 25v. ja mieheni 31v.
Asustellaan Espoon suunnalla.
Yritystä on nyt takana reilu vuosi.[/color]
[color=darksalmon]ViiviWagner
Minä 27, mies 30.
Oulun läänistä.
Esikoinen syntynyt -03.
Pikku Kakkosta toivottu kesästä-04.
Hoitojen ensikäynti lokakuussa.[/color]
[color=darkseagreen]VM1974
31-vuotias, mies on 37 ja miehellä 10-vuotias lapsi edellisestä suhteesta.
Pääkaupunkiseudulla, avioliitossa.
Yhteistä vauvaa on nyt yritetty vuosi (09 / 2004 alkaen) ja yksi haamuplussa
saatiin aikaiseksi 06/2005. Keskenmeno tuli rv 6+3 ja sen jälkeen on epätoivo syventynyt eksponentiaalisesti...[/color]
Kommentit (64)
viivi99:
Anteeksi muistamattomuuteni, mutta oliko teillä karvaista kaveria?
Ei ole karvaista kaveria, jos miestä ei lasketa :) Oon allerginen kissoille, joten pelkäänpä pahoin että myös koirille. Ei olis kiva ottaa suloista pentua ja sitten joutua luopumaan siitä... Mutta näen paljon koiraihmisiä, kun lenkkeilen ympäriinsä täällä, joten sä voit alkaa tähystellä lenkkeilijöitä :)
Öitä!
-Q-
Ihania sydämiä!!!Kiitos!!! Ei kovia juhlia näin maanantaina, mutta kyllä onnittelut aina piristää!!
Hauskaa, että on ollut kans koirakeskustelua - meillä myös pieni hauva, mun silmäterä :) Haluaisin nyt ottaa toisen koiran kaveriks, mut mies sotii vastaan ( luin et jollain kans sama ongelma hanttiin pistävän miehen kanssa )
Mut ilmoitellaan miten hoidot sujuu - nyt pitää keskittyä desperate housewiveseihin :)
Olen siis naimisissa oleva tyttö Turusta. Ikää minulla on 26 vuotta ja miehellä 28. Vauva on tilattu joskus vuoden 2003 alkupuolella, joten yritystä alkaa oleen takana kohta kolme vuotta... Ei ainuttakaan tärppiä. Olemme hoidossa Tyksissä, ensimmäinen inssi pitäisi olla marraskuun puolivälissä. Jänniä aikoja elellään. Tulisinpa siis mielelläni mukaan tähän pinoon. :)
Huono yö takana! Tuntuu, että on niin miljoona hommaa mitkä tarttis tehdä, ettei pysty edes nukkumaan. " Pieni" kouluprojekti sotkee koko elämän. Siis 3 viikkoa kestävän kulttuuritapahtuman järjestäminen ja huomenna mun pitää olla houstaamassa yhtä bändiä. Eli juuri nyt hommia riittää. Ja kohta tarttis vielä mennä kouluun muuten(siis toinen kurssi) eikä juuri nyt olis kyllä aikaa.
Ja kyllä tuo perjantaikin jo kummittelee mielessä, joten senkin piikkiin huonosti nukuttua yötä yritän sysätä.
Ihanaa kun muutkin ovat hankkimassa hauvavauvoja! Mies jo lupautui nukkumaan lattialla, kun pikku hiljaa koirat valtaavat meidän sängyn, heh! Onneksi maltankoirat ovat pieniä, niin mä ainakin mahdun nukkumaan sänkyyn.
Jahas, mutta nyt täytyy toivottaa kaikille oikein aurinkoista ja plussamaista tiistaita!
-Peikko-
Vasta-alkajiin on saatu monta uutta jäsentä, kaikille " tervetuloa" -toivotus! Itsekin olen todennut, että tämä on oikein mukava ja tilanteeseeni sopiva porukka, jonka viestejä on mielenkiintoista lukea. Niin, vielä suuren suuri onnittelu plussaajalle!!!
Minä olen jälleen kerran piristymässä ikävän täti-vierailun jäljiltä. Muutamassa päivässä sitä sai itsensä taas niin toivekkaalle mielelle, mutta pettymys tuli taas. Positiivinen asia tosin on, että kiertoni näyttää asettuvan taas säännölliseksi! Nyt on kp 8 meneillään ja ovis sattuu ensi viikon puolelle... olemmekin silloin juuri sopivasti viikon rentoutumislomalla etelän mailla! Odotan jo ihan innoissani sunnuntaita ja lähtöä. Tuntuu, että tekee todella hyvää hieman vaihtaa maisemaa ja lähteä miehen kanssa kahdestaan lomailemaan lämpimään.
On ollut mielenkiintoista lukea tiedän hoidon aloituksista ja lääkärikäynneistä. Miehen kanssa olemme asiasta jonkin verran puhuneet, ja päättäneet lähteä lekurin juttusille vuoden vaihteen tietämissä. Jotekin sitä toivoo ja haluaa uskoa, että voisimme saada sen plussan siihen testi-ikkunaan ennen sitä. Tutkimuksiin lähteminen tavallaan päättää jonkinlaisen vaiheen elämässä... sen " normaalin" toivomisen raskautumisesta. Se tuntuu haikealta ja pelottavaltakin. Toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan... Joku osasi jossain tämän palstan kirjoituksissa kuvata tunnelmiaan tuosta tilanteesta erittäin hyvin. Itse en sellainen sananikkari taida olla...mutta ehkä ymmärrätte, mitä tarkoitan.
Kiitos vastauksestasi, en tiedä, mikä niillä YTHS:n lääkäreillä on skismana sen Fertinovan suhteen, mutta luulen, että varmuuden vuoksi lähdemme nyt sinne Väestöliittoon. En muista kuka siitä puhui, mutta Väestöliitto on edullisin näistä yksityisistä, ainakin kun katsotaan IVF/ICSI-hintoja. Nyt siis vain kerään rohkeutta tarttua luuriin ja soittaa sinne! Josko tekisin sen heti vai vasta huomenna, kun teen " varmuuden vuoksi" r-testin, ja voin taas lopettaa ne luget, jotta menkat alkaisi. Ehkä soitan jo tänään...
Ehkä siis tapaamme Queiron kanssa siellä, kuka tietää miltä kukakin näyttää!
Minä näytän myös hieman virheältä lukiessanne teidän koissuhaaveitanne! Minulla on äidin hoivissa 400 km:n päässä koiravanhus, jo 13 vuotta, ja joka kerta kun käyn äidin luona, mietin, oliko se viimeinen tapaaminen koirani kanssa. Tänne Helsinkiin emme voi koiraa ottaa, mieheni on allerginen.
Mutta mukavaa tiistain jatkoa kaikille! Tulen kertomaan sit puhelun jälkeen, millaiset jonot Väestöliittoon on vai saimmeko kenties peruutusajan... Jännittää!
No niin, vihdoinkin alkaa meilläkin etenemään tämä asia. Lasta ollaan yritetty 10/03 asti ilmän tärppiä.
Huomenna nappaan huiviin ensimmäisen clomin ja kp 11 on tarkistusultra, että annos on sopiva. Taidetaan siellä sitten jutella nuista hoitovaihtoehdoistakin. Meinas lääkäri äsken puhelimessa, että otettas joku hoito (nimeä en jaksa muistaa??) clomien kanssa.
Oisko kellään tietoa millanen hoito meillä vois tulla eteen? Se selitti jottai, että clomeja käytetään siinä hoidossa apuna?
Joo-o taidampas jatkaa vapaapäivän viettelyä ja kiusata ihtiäni ettet taaskaan saanu lasta aikaseks... Oon aina kamalan ilkee itelleni..
Päivänjatkoja
-haamaa-
Ajatelkaas nyt on jo marraskuu ja vielä mittari on näin paljon plussan puolella. Tosin meille rakentajille tämähän on aivan loistava tilanne, vielä pari viikkoa näin ja olisi vesikatto valmis!!
Mollamaijasen kanssa ollaankin aika samoissa tunnelmissa. Jotenkin sitä vieläkin vähän yrittää toivoa että jos tämä luomusti kuitenkin onnistuisi vaikka historia alkaa jo osoittaa ihan toista. Kyllä kai sitä on vain lääketieteeseen turvauduttava. Omassa navassa tädin odottelu menossa 26/25-28 ja saisi itseasiassa tulla jo. Olisi edes sitten seuraava ovis työreissuja ajatellen paremmassa välissä. Jos vaikka sittenkin luomusti *Yltiö toiveikkaana*?!?
Joulukuun alussa soitan lääkärille - ihan varmasti!
Terkkuja kaikille ja itseasiassa sitä Marendan aloittamaa plussa-aaltoa saa ja pitäisikin jatkaa...
Terkuin
Leia
Näyttääpä muuten siltä, että meikäläisen kohdalla se päälläseisonta (s.o. pepun ylös nostaminen) tuo tulosta. Ne kemialliset raskaudet mitä mulla on ollut, on nimittäin olleet niissä kierroissa kun oon sitä harrastanut oikein tosissaan. Eli ei kai muuta kuin taas kokeilemaan. Vaikkei siitäkään lopputulosta ajatellen näytä hyötyä olevan:(
Lääkäri soitti eilen. Tultiin sellaiseen tulokseen, että koska noita kemiallisia on ollut, tutkitaankin aluksi vain mua eikä miestä. En vaan millään jaksais odottaa sinne tutkimuksiin pääsyä, kun tosiaan näyttää siltä, ettei tästä omin voimin mitään tuu. Ja varmaan laparoskopiajono on hirmuisen pitkä (kun minähän sitä endoa epäilen) enkä oo vielä ees jonon hännillä.
Sorry, tästä tuli nyt tällainen itsekäs purkaus. Nyt täytyy vääntäytyä töihin, jos se vaikka sais ajatukset muualle. Iloista tiistaita kaikille hauva - ja muidenkin vauvojen toivojille!
Täällä mennää taas oviksen jälkeistä aikaa ja nyt sitten eilen alkoi taas jotain välivuotoa, että mua ottaa päähän. Tuskin tulee tässäkään kuussa meille plussaa. Mä en oikein tiedä mikä tää mun tiputtelu on oikein " miehiään" . Mulla tuli perjantaina oikein kunnon ovislimat ja maanantaina alkoi sitten tiputtelu. Silloin viimeks kun kävin lääkärillä niin se ei määränny mulle mitään nappuloita kun sanoi vaan että pitää pitää kirjaa milloin tulee, paljon tulee ja minkä väristä tulee. Nyt mulla ei 2kk ole ollut tiputtelua, mutta edellinen tiputtelu kesti sinne tädi tuloon asti.
Marenda oliko se niin että sulla oli tiputtelua, mutta se plussa tuli siitä huolimatta? Onko sulla jotain pillereita siihen apuna? Miten ne tehoo?
Onko muita jolla on tiputtelua??? Eikö silti voi tulla raskaaksi vaikka olisikin tiputtelua???
Kp 23/26 menossa ja taas täällä notkumassa..:) Huomaan, että lähempänä kierron loppua tulee käytyä täällä paljon useammin kuin kierron alussa. Ehkä sitten ajatukset näissä asioissa liikkuvat näin loppukierrosta intensiivisemmin. Omat tuntemukset on kyllä sen suuntaiset, että menkat alkavat viikonloppuna. Ei varsinaisesti ole mitään oireita, mutta jostain syystä uskon vain niin. Yleensä minulla on vahva intuitio asioista ja uskon siihen nytkin.
Varjokas: En tiedä kuuluuko clomeihin aina joku kontrollikäynti.. Olen ymmärtänyt (ei siis varmaa tietoa) että seuranta olisi annostuksen tarkistamiseksi, koska moniraskaus on mahdollista clomien seurauksena. En myöskään tiedä miksi minulla otettiin verikoe eikä ultrattu niinkuin melkein kaikilla muilla täällä. Osaako joku kertoa miksi? Ajaako se saman asian? Tuloksia odottelen edelleen.. Ei oo lääkäri vielä soittanut.
Minä se olin joka muistelin väestöliitoa kalleimmaksi, mutta voi olla että olen väärässä. Selailin vain joskus nettisivuja ja vertailin ulkomuistista hintoja keskenään. Kertokaa ihmeessä kokemuksia!! Kiinnostaa kovasti tietää!!! Tsemppiä lääkärikeikkoihin!
Hauvoista ja lemmikeistä vielä.. Eikö kukaan muu ole kaljujen kissojen kannalla? :) Vakavasti ottaen itse hieman pelkään koiria, ainakin isoja. Kyllä niitä aina vähän voi silittää, mutta olen silti tyytyväinen akvaarikaloihini. Ja on meillä villakoiriakin nurkissa..:) Jos joku haluaa toteuttaa siivousterapiaa meillä niin tervetuloa! Mä inhoan siivoamista..
Mutta nyt taas lopettelen.. Kaksi ja puoli viikkoa vielä autovaaviin..:)
-Tuittu-
Joalin, ihan oikein muistit että mulla oli pahajoa tiputteluvuotoja ja niiden takia lapsettomuuspuolella eksyinkin. Elikkäs, kierto oli 26päivää ja tuli kunnon kuukautiset ja lopun kiertoa tuli tiputtelu vuotoa.
Keltarauhashormoonit eivät auttaneet eikä musta mitään vikaa löytynyt. Otettiin verikokeet ja ultrattiin eikä sukupuolitautejakaan ole.
Lääkäri sitten ajatteli kokeilla clomeja kun epäili että tuhru johtuu sitten ettei munis irtoa... ja clomeja nappailin ekassa kierrossa kp4-8 kp12 sain ovistestiin plussan ja tunsin nippailua ja kp14 meni kananmuna limat. Ensimmäistä kertaa elämässäni mulla oli selkeä kiertoa. Eikä siis edes tuhruttanut yhtään.
Mutta kp16 alkoi tuhru, ja olin täysin varma että tätikin tulee. Mutta se oli normaalia niukempaa ja pari päivää ennen kuukautisia loppui. Eikä kuukautisiakaan sitten näkynyt..ja kun testi oli valmiina niin järkyttyneenä testasin...
Tuhrusta huolimatta voi siis olla raskaana. Ja ja, tuo tuhru johtuu useimmiten siitä ettei elimistö tuota tarpeeksi keltarauhasrhormoonia ja hoitoo ihan lääkkeillä. Jos yhdessä, kahdella kierrossa on tuhruttaa ei välttämättä ole mitään hätää ja sitä kannattaa seurata ja laittaa tosiaan kaikki ylös. Ennen esikoistahan mulla oli tuo ongelma ja hän sai alkunsa 10kk yrittämisen jälkeen toisesta terolut kierrosta.
Joskus harvoin tuo tuhru viittaa johonkin muuhun, kystiin yms. Tai sitten on vain tälläisiä selittämättömiä tuhruvuotoja niinkuin minulla mihin ei kunnon syytä löytynyt...
Toivottavasti teillä kaikille saataisiin nyt tutkimukset ja hoidot kunnolla käyntiin ja plussaisitte pian. Olkaa sinnikkäitä siellä lääkärissä ja muistakaan että lääkärille voi väittää vastaan jos vähättelee teidän mielipiteitänne..
Ei mullekkaan lääkäri olisi vielä mitään antanut ja käsvi vain odotella. Mutta en kestänyt sitä ja purskahdin itkuun.. hokien että pakkohan tässä on jotain edes koettaa. Ja sitten sain clomit... =)
Kaikki siis päättyi hyvin
Mä tässä olen miettinyt, että mitähän hoitoa meille mahdetaan alkaa tehdä, kun oma kiertoni on päivälleen 28, aamulämpöjä mitaten oviskin tapahtuu ja mulla on ennestään yksi lapsi. Miehen simpoista löytyi vikaa. Olisiko jollain samanlainen tilanne tai muuten vain osaisi jotain kertoa.
Mä ainakin aion antaa tuolle lääkärille ohjeita perjantaina, jos ei muuten mitään saa aikaiseksi...
Mulla on muutenkin mielenkiintoisia kokemuksia lääkärissä käynneistä: Esim. olin miehen mukana, kun hän meni täälä paikkakunnalla ensimmäisen kerran lääkäriin, eikä tuntenut paikkoja (en kyllä minäkään). Alku meni lääkärin vastaanotolla ihan hyvin ja lääkäri puhui miehelle, mutta puolen välin jälkeen lääkäri puhui enää vain minulle ja selitti kaiken niin kuin olisin ollut lääkärissä lapsen kanssa. Hieman hymyilytti kun tulimme sieltä pois. Mistäni se ei haitannut, koska hän oli sitä mieltä, ettei hänellä sille mitään asiaa ollut, kunhan sai reseptin.
Joten varokoon lääkäri, minä olen tulossa perjantaina! HEH!
Hyvää keskiviikkopäivää kaikille!
No niin, sain ne lähetteet sieltä YTHS:ltä ja nyt sain sit soitettua Väestöliittoon ajanvaraukseen. Menee tuonne joulukuun puoliväliin asti, mutta ei haitanne, saammepa " totuteltua" ajatukseen. Sieltä lähetetään meille jotain esitietolomakkeita, joita saa sit kotona täytellä. Ja sit tutkimustulokset pitää lähettää lääkärille etukäteen, niin se voi jo tutustua tilanteeseen ennakolta. Hyvä fiilis jäi kyllä jo tästä ekasta puhelinsoitosta!
Eilen tein sen odotetun negatestin, jätin luget pois ja odottelen tädin hyökkäystä. Huomasin just, että mun särkylääkkeet unohtui kotiin, joten jos tässä tänään täti tulee, niin voi mua parkaa. Mulla on aika kivuliaita kramppeja menkkojen aikana. Millaistahan se synnytys oikein olisi menkkakivut kertaa 100? HUI!
Mutta mukavaa keskiviikon jatkoa kaikille!
Heissuliveissuli!
Nappasin tänä aamuna ensimmäisen terolutin, josko niillä saatais menkat vihdoin alkamaan. Ja sitten alkaa ensimmäinen clomikierto, jossa mulle tehdään ensimmäinen inssi, jos vaan ovis löytyy! Herkuttelen jo tietenkin täällä ajatuksella, että olispas ihana joululahja, jos sais tietää olevansa raskaana :) Joopa joo, jäitä hattuun, koska eihän noiden inssien onnistumisprosentit oo sen korkeammat kuin tavallisessa yhdynnässä, jos kaikki on kunnossa. Eikä kaikilla todellakaan napsahda heti ekasta kierrosta... Voi kun kuitenkin onnistusi näillä insseillä, ettei tarttis mennä ihan noihin kovimpiin hoitoihin!
Rizzu:
No niin, sain ne lähetteet sieltä YTHS:ltä ja nyt sain sit soitettua Väestöliittoon ajanvaraukseen.
Rizzu, minne sait siis lähetteen YTHS:ltä?
Utelee
-Q-
Täällä elellään kp 29/3? -tunnelmissa eli piina lisääntyy pikkuhiljaa. Mitään tuntemuksia ei ole suuntaan tai toiseen, niin kuin ei yleensäkään. Odotukset ei ole kovin korkealla, lähinnä jännittää omien verikokeiden tulokset, jotka saan ensi viikon alkupuolella. Sitten nähdään, oonko hormoonihirviö vai pitääkö musta tehdä sellainen pillereillä! =)
Töissä tuli taas tällä viikolla ilmi uusi raskaus. Kyllä se harmitti ja painoi mieltä, mutta nyt olo on ok. Eniten tossa kai " ärsytti" se, että he olivat olleet ilman ehkäisyä vaivaisen muutaman kierron. Joiltakin se onnistuu...
Joku kirjoitti (sori, oon huono muistamaan nimimerkkejä) täällä, että on vaikeaa luopua luomuvauva-ajatuksesta ja tavallaan antaa periksi. Itse uskon siihen asti luomuihmeeseen, kunnes olen konkreettisesti jossain hoitohuoneessa " vauvaa tekemässä" . Sitten se on kai viimestään pakko tajuta, että omat eväät ei riitä ja apua tarvitaan. Mutta vielä elättelen joka kuukausi toivonkipinää (vaikkakin se alkaa pahasti hiipua kuukausien vyöryessä ohi...).
Parina viime yönä olen nähnyt unia, joissa on ollut vauvoja tai odottavia äitejä - toivottavasti unet ovat enne!!
Esittelinkin itseäni jo aiemmin ihan ominpäin, mutta tuppaan mukaan pinoonkin ;)
Olen 27v ja mies 37v. Perheeseen kuuluu myös lapsi aiemmasta liitostani. Lasta olemme puhuneet jo vuodesta 2002, mutta se meni jäihin vähäksi aikaa, kun ongelman mahdollinen suuruus selvisi. Muutaman vuoden asiaa mietittyämme, olemme päättäneet tänä syksynä sittenkin viedä asiaa eteenpäin. Minä taidan olla meistä se innokkaampi tässä asiassa ja sekin jo tuntuu upealta, kun mies on luvannut lähteä tähän mukaa, vaikka vähän häntä tämä epäilyttääkin (pelottaa, mutta sitähän ei mies tunnusta ;) )
Olemme tällä hetkellä jonossa hoitoon julkiselle - lähete on tk:ssa tehty, mutta ensimmäistä aikaa saanemme vielä odottaa pitkäänkin :(. Meillä on aika selvä visio tarvittavista hoidoista, joten ehkä säästyme koerumbalta ja siltä odottamisen epätietoisuudelta, mutta voi tässäkin mennä aikaa, eikä hoidon onnistumisesta ole takuita (en uskalla toivoakaan kunnolla ennen kuin vauva on saatu alkuun, jotta en pety, jos mitään ei tulekaan) Olemme puhuneet, että hoidon alusta ottaisimme jonkin " aikarajan" yrittämiselle, esimerkiksi kaksi vuotta, ja sekin on puhuttu, että luovutetut simpat ei ole poissuljettu vaihtoehto, mutta eivät myöskään varmaksi sovittu vaihtoehto.
Hauska tutustua tähän porukkaan ja mukava päästä jakamaan mietteitä ja tunteita muiden kanssa, sellaisten, jotka ymmärtävät. Tämä " ongelma" on miehelleni niin suuri asia, että hän ei halua siitä puhua " julkisesti" , eikä sen takia tästä tiedä, kuin pari läheisintä ystävääni. Haluan kunnioittaa mieheni toivetta, enkä puhu asiasta yleisesti, vaikka välillä puhumisen tarve on tietysti suuri. Siinä siis syy, miksi tänne palstalle itseni löysin ;)
Alkaa toivo " melkeinluomuvauvasta" hiipua, kun kuukaudet vierii eikä metformiini auta. Kierroissa ei ilmeisesti tapahdu ovulaatiota ollenkaan, ja laparoskopia on marraskuun lopussa kun toisesta munasarjasta löytyi yllättäen kaksi endometrioomapattia, 3x3cm molemmat. Vähän pelottaa miten pahaksi tää endometrioosi sitten voikaan laparoskopiassa paljastua. Sen lisäksi on vielä PCO joka sekin tuntuu pahentevan vaan koko ajan mitä enemmän aikaa kuluu pillereiden lopettamisesta. Kohta pitää lähteä ekan kerran viiksiä siistimään ja naama kukkii ku murkkuiässä konsanaan. :Z
Tammikuulle on sitten ilmeiseti tulossa IVF. Yllätyin hieman, että lääkäri suoraa endometrioomalöydöksen jälkeen sanoi, että IVF on seuraava askel. Mulla on ollut keväällä clomit neljä kuukautta, ja tokalla kierrolla sillon kypsyi yks munasolu, mutta ei raskautta kuitenkaan tullu. Olisin siis luullu, että jotain vastaavaa tälläkertaa vielä irrotuspiikin kanssa olis kokeiltu, mutta ei kun järeät aseet heti käyttöön ja IVF:ään.
Tulin eilen myöhään matkalta, väsy painaa...
Siksi vain pikaisesti Tuittu sulle kysymys, joko sait vastaukset? Oletan että sulta otettiin s-prog? Mitäs näytti?
Multa otettiin viime pe s-prog sillon oli vasta kp17, tavallisesti ovuloin vasta niillä main, mutta follikkeiluä:n mukaan oviksen ois pitänyt olla sen verran ajoissa että tuo kp17 ois menny siihen " luteaalivaiheen puoliväliin" . Soitin tänään vastauksen (oisin saanut sen muuten jo seuraavanva päivänä otosta) ja arvo oli 7,7, eli ei mitään... :-) Löytyipä ainakin jonkinmoinen SYY johonkin. Matkan takia oon ihan sekaisin kierron suhteen, kai ne menkat joskus ens viikolla alkaa, en siis oikein tiedä millon se ovis oikeasti oli. Lääkärin mietteitä tuosta en ole vielä kuullut.
Minä muuten kanssa luulin että tuolloin ois ultraamalla todettu myöskin osaltaan ovulaatio, mutta ei. Pelkkä verikoe otettiin. Ultrassa näkyis myös kohdun limakalvon paksuus. Se mua ois ainakin kiinnostanut tietää koska mulla aiemmin se on ollut 7mm oviksen jälkeen, mikä ei ole niin kamalan paksu. Eli siis oisin halunnut tietää mitä se nyt oli.
Nyt täytyypi lopetella, myöhemmin lisää!
=D
Hauska juttu!
Tiedä häntä tosiaan, vaikka oltaskin törmätty. Enkä välttämättä pistäisi pahakseni, jos satuttaisiin törmäämään.. =)
Anteeksi muistamattomuuteni, mutta oliko teillä karvaista kaveria?
Tuolla enskoissahan meillä olikin aiemmin niistä puhetta ja monella niitä tuntui olevan, mutta en nyt millään jaksa muistaa miten teillä...??
Oon välillä kyllä oikea lahopää, joten ei kannata välittää jos saatan joitain asioita kysellä useemmankin kerran.. heh heh..