Olin työtön 1990-l alkupuolella. Silloin
sain tuloistani, jotka olivat peruspäiväraha ja asumistuki, säästöön jopa kolmasosan! Ihmettelin, kun toiset valittivat rahan vähyyttä. Mitenköhän olisi nyt? Ehkä eläisin, mutta säästöön ei jäisi?
Muistan eläneeni hyvin säästeliäästi. Paikkasin rikkimenneitä vaatteita ja ostin vain harvoin uutta. Silitin nuhjuisetkin vaaatteet, jotta ne näyttivät siistimmiltä. Hyödynsin kirpputorit. Liikuin polkupyörällä kesät talvet. Luin lehtiä kirjastossa. Leivoin ja tein kotiruokaa. Tein suurimmat ruoka-ostokset kerran viikossa sieltä mistä halvimmalla sain. Täydensin toisen kerran ostamalla esim tuoretta kalaa.
Mutta mutta... Söin vain laadukasta ruokaa! Paljon kalaa ja kasviksia. Jauhelihasta vain paistilaatua. Mikään ei mennyt syömäkelvottomaksi kotisäilytyksessä, vaan aina kun ostin jotain kalliimpaakin, sen todella söin.
Tutkimusten mukaan työttömät syövät epäterveellisesti. Ajattelin jo silloin, että työttömällä ei ole varaa tinkiä ruoasta ja sairastua!
Työttömyyteni päättyi opiskelupaikan vastaanottamiseen. Silloin talouteni kiristyi entisestään, jos markoissa lasketaan, mutta sainpahan edelleen hyvää ruokaa. Koulussa söin aina opiskeijalounaan. Kustansin siellä itselleni myös edullisen kahvin ja kahvileivän. Ne olivat nautintojani. Kirjoja varten jouduin säästämään.
Kommentit (7)
... paljon noista ajoista. Laman aikana asuntojen hinnat tippui, ja vuokrataso pysyi maltillisena. EU:n myötä ruoka halpeni v. 1995. Kustannustaso rupesi 1990-luvulla nousemaan, ensin asunnot ja sitten ruoka euron myötä.
Nyt sitten kaikki on kallista, mutta tuet ovat tuskin noussseet samaan tahtiin.
Tuosta opiskelijaruoasta on pakko sanoa, että onhan se tosiaan tuettua, mutta suurkeittiöruoankin hinnalla syö kotona parempaa ruokaa jos itse viitsii sen valmistaa järkevän hintaisista aineista.
t. Ansiosidonnaiselta pienemmille tuloille putoava työtön.
meinaan vaan mun mieskin oli tuolloin työttömänä (silloin se oli vaan mun poikaystävä) ja kun asumistuki oli kuitenkin alle puolet vuokrasta niin mitenkään ei jäänyt säästöön mitään, vaikka se oli ihan ansiosidonnaisella. Ihan se joutui multa lainaamaan lisää rahaa selvitäkseen, vaikka pihisti eli.
että tuet eivät ole nousseet kustannusten suhteessa.
Itse opiskelin 1996-1999. Kesätöitä oli tuolloin hankala saada. Ekana kesänä olin muutaman viikon siivoojana, tokan kesän telemarkkinoinnissa ja kolmannen kesän tehtaalla. Niistä palkoista ei hirveästi jäänyt säästöjä ja silti pärjäsin pelkällä opintorahalla, tosin tein vähän töitä myös opintojen ohella. Ja asuin soluhuoneessa.
Opintoraha + asumistuki on nykyään 500 - verot. Paljonkohan on soluhuoneen vuokra? Jos esim. 300, muuhun jää alle 200 kuussa. Ja lainaa ei edelleenkään oikein mielellään ota, kun valmistumisen jälkeinen työllistyminen on epävarmaa.
Mulla oli 40 neliöinen yksiö isommassa kaupungissa. Euroina vuokra oli noin 200€. Solukämpän olis saanut melkein puolella siitä. Mut mulla oli kaksi koiraa, joten solua en ihan äkkiä olis saanut edes. Eikä mulla ollut vaikeuksia sitä isompaa maksaa, niin miksi vaihtamaan. Nykyään taida siihen rahaan saada ku solukämpän jostain perähikiältä jos sitäkään...
Poikaystävän kanssa kun muutettiin kimppaan, oli meidän kaksion vuokra vuosituhannen vaihteessa n. 400€...
Terkuin 2
Ja opintotuellakin eleli ihan hyvin siihen aikaan..
2000-luvun puolella, kun jatko-opiskelin rupes jo tekemään vähän tiukkaa...