Erityislapsen huomioonottaminen
Olen napit vastakkain erään perheen kanssa... Heillä on erityislapsi ja koko perheen elämä pyörii lapsen ympärillä. 9-vuotiasta suunnilleen syötetään jne.
Nyt tämä perhe vaatii, että kaikkien muidenkin elämä pyörii sen lapsen ympärillä tai sitten sitä lasta "ei oteta huomioon".
He itse estävät suunnilleen puhumasta ko. lapselle, ko. lapsi ei saa mennä mukaan mihinkään meidän lasten juttuihin ja kaikkeen löytyy este sen lapsen "tilasta". Tyyliin, että väitetään, että lapsi ei voi kävellä hitaasti ylämäkeä ja sitten samainen lapsi tulee vastaan juosten ylämäkeä, kun vanhemmat ovat muualla.
Minusta heidän käytöksensä on joko a)kypsymätöntä temppuilua tai b) omaa sopeutumattomuutta lapseen.
Lapsella on lievä liikuntavamma, ei muuta.
mutten tiedä onko edes puolipäiväinen nykyään.
Äiti asuu oman äitinsä naapurissa, on ainoa lapsi, aika hemmoteltu ja suojeltu on tainnut olla itsekin.
Isälle lapsen vamma oli hirveä sokki ja jotenkin peittelivät piiitkäään asiaa, vaikka se oli kaikille ihan ilmeinen.
Eli minusta eivät kyllä suhtaudu asiaan ihan oikein. Toisaalta selkeästi häpeilevät, mutta sitten toisaalta taas paapovat liikaa.
Monta kertaa näyttää siltä, että äiti oikein ponnistelee, ettei ole koko ajan lapsen kimpussa. Siis syöttämässä, auttelemassa jne. Pukee tätä myös edelleen jne. - vaikka siis mitään vikaa ei lapsen psyykessä tai yläkropassa ole, vain jaloissa.