Onko muita joiden unelma-ammatti on kotiäiti/kotirouva?

Kuinkahan monessa hyväpalkkaisessa ammatissa niitä lihaksia tarvitaan? Lääkäri, asianajaja..? Jos miehesi tekee jtn fyysistä työtä on hänen palkkansa tod.näk. aika matalaa tasoa, joten aika pienillä tuloilla "teidät elättää".

Ja vastaus: ei ole unelma-ammattini.

että just kotityöt ovat sopivan "raskasta" naiselle. Ja kyllä katon vähän kieroon näitä uraäitejä, joiden lapset on pitkiä päiviä päiväkodissa. Äidin tehtävänä on hoitaa lapset (ainakin ihan pienet ja kyllä mielellään ihan kouluikään saakka).



t. ap

enkä puhu kenenkään muun puolesta yhtään mitään, mutta itse kyllä olisin mieluiten kotona. en yksinkertaisesti tajua millä ajalla tässä pitäosi ehtiä siivoamaan, laittamaan ruokaa, liikkumaan ja ennen muuta olemaan riittävästi lasten kanssa. Jos olisi kotona, voisi olla kerrankin sellainen olo että olisi riittävä niissä asioissa mitä tekee.

olen kotiäiti/kotirouva. Mies tekee meillä tosin kotitöistä vähintään puolet, oikeastaan yli puolet. En valita.

Mutta mistä helvetistä mä löydän miehen joka ajattelee samoin?

samoin kuin kutosella. En suuremmin valita. Meillä menee kaikin puolin suht hyvin.



Olen tosi ahkera/reipas/aikaan saava, joten töihinkin haluaisin. Muutamia hyviä paikkoja on ollut avoinnakin, mutta sitten hakuvaiheessa mietin esim. tietyn vapauden menettämistä (=työaikana ollaan töissä).

että jos heittäytyy kotiäidiksi niin mitä kotiäidit ovat sitten suunnitelleet tekevänsä, kun lapset ovat kouluikäisiä tai aikuisia? Hengailee kotona? On ihan ok olla pienten lasten kanssa kotona ja muutenkin, jos se tuntuu itsestä hyvältä. Osa naisistakin voi kuitenkin saada mielihyvää myös työelämästä. Minusta on ainakin mukava tehdä töitä ja olla päivä muiden aikusten kanssa. Jaksaa sitten ehkä paremmin olla kaiken muun vapaa-ajan lasten kanssa kuin jos olisi niiden kanssa 24/7. Ja tuntuupa nuo lapsetkin kirmaavan enemmän kuin innoissaan aamuisin tarhaan :) Jokainen saa valita itse unelma-ammattinsa oli se sitten kodin ulkopuolella tai ei...

siis vielä se, että jos on vaikka 2-3 lapsen kanssa pois työelämästä 10 vuotta niin monille aloille voi olla aika vaikea hypätä työelämään takaisin. Itsellä ainakin nopeasti kehittyvä ala ja jos olisin lasten kanssa kotona 10 vuotta niin tuskin olisi paluuta työelämään.

jolta puuttuu päästä osio `kunnianhimo ja urakeskeisyys` ;)



Viihdyn kotona oikein hyvin, ja koska muukin perhe on tyytyväinen ratkaisuun, ei mitään kiirettä minnekään.

Puolisen vuotta piipahdin töissä lasten ollessa maailmassa, todeten, että ei tää oo sitä mitä halusin.

Mieheni on korkeasti koulutettu ja omaa hyvän työpaikan, joten perheen toimeentulo on hyvässä jamassa.

(mieheni tekee `siistiä sisähommaa`= istumatyötä toimistossa)

Jossakin määrin olen vanhanaikainen, eli mielestäni naisen paikka on kotona (JOS mahd.) jos pieniä lapsia, mutta jokainen valitkoon itselleen/perheelleen sopivimman ratkaisun.

Meillä tää toimii näin, ja mietitty ollaan jopa sitä, että mä jäisin kotirouvaksi joskus.



t: kolmen lapsen kotiäippä

vai riittävä niissä asioissa mitä tekee jos on kotona... olipa jonkun aika kertoa tää mullekin, mä nimittäin olen parhaillani kotiäitinä, enkä tosiaankaan tunne itseäni riittäväksi millään lailla. Siivous ja ruuanlaitto jäävät aina yömyöhälle (teen edellisenä iltana seuraavan päivän ruuat lämmitysvalmiiksi), koska päiväsaikaan on ihan mahdotonta yrittää ehtiä siivoamaan tai laittamaan ruokaa - kaikki aika menee siihen, että juoksee milloin kenenkin lapsen perässä, ettei se satuta itseään tai jotakuta muuta, selvittämässä jonkun tappelua, pukemassa vaatteita vuorotellen jokaiselle (tämän joutuu parhaimmillaan tekemään vain kolmesti, jotta saadaan koko porukka kunnialla ulos), viemässä vuorotellen jokaista kerhoon/harrastukseen/kaverin luo, milloin minnekin, hakemassa sieltä, kävellen. Onneksi melkein kaikki paikat ovat kuitenkin suht inhimillisten kävelymatkojen päässä... No, sitten riisutaan, siivotaan pissaa joka paikasta kun joku näistä armaista riiviöistäni keksii, että olispas hauskaa pissata kukkapurkkiin, mutta keksii kesken kaiken lähteäkin juoksemaan kissan perässä. Sitten yritetään saada kaikki pysymään edes sen aikaa rajatussa tilassa ja paikoillaan, että saadaan ruoka lämmitettyä ja tarjoiltua, yritetään saada lapset syötyä edes joitakin lusikallisia/haarukallisia, tapellaan hetki siitä kuka saa jälkiruokakiisselit ekana, lopuksi siivotaan ne lattialta/seinältä/katosta. Sitten aletaan nukutusrumba, ja koska kaikki lapset on pakko nukuttaa eri huoneissa, että tulee edes jotakin päiväunista, juostaan seuraavat pari tuntia huoneesta toiseen. Sitten on vartin tauko, ehtii ehkä juoda kahvikupillisen, ja ensimmäiset heräävät päiväuniltaan, ja aloitetaan toisinto aamupäivästä.



Tämä loppuu siihen, kun mies tulee töistä ja ottaa lapset tunniksi huomaansa - menee meidän vanhempien makkariin ottamaan sänkypainimatsia yksi vs. neljä. Viides saa tyytyä hihkumaan leikkimatollaan sen aikaa, kun äiti surffaa hetken netissä. No okei, kaikki päivät ei ole tällaisia, mutta niitä mahtuu pari jokaiseen viikkoon, ja joskus, kuten tänään, niihin vain väsähtää.



Mitä lie sitten teen väärin, kun en edelleenkään näin kotiäitinä ole riittävä yhtään missään, aina on joku valittamassa jostakin ja aina pitäisi olla enemmän, parempi, kauniimpi, pirteämpi ja sitä ja tätä ja vielä vähän tuota. Tämä oli joskus mun unelma-ammattini, muttei totisesti ole enää. Kunhan tuo pienin tuosta kasvaa ja täyttää sen kolme, tämä äiti juoksee riemusta kiljuen töihin kodin ulkopuolelle.

kotiaitiys ole ikina ollut minun unelma-ammatti, en edes koskaan kuvitellut paatyvani aidiksi. Mutta koska nain onnekkaasti kavi, olen ollut kotona nyt 4 vuotta. Seuraava lapsi, ja talla eraa viimeinen, syntyy helmikuussa ja kylla hanenkin kanssaan haluan jatkaa tata kotona olemista pari-kolme vuotta. Itsellani on ollut suunnitelmissa lahtea opiskelemaan sitten kun on sen aika.

Tama kotiaitiys on ihan kivaa kun on paljon kavereita kotiaitina ja multa tosiaan puuttuu myos joku kunnianhimo, koska en ole mielestani mikaan luuseri.

Haluan nyt vain olla lasten kanssa kotona ja tarjota heille turvallisen ja kiireettoman varhaislapsuuden, eikohan mekin kuitenkin jossain vaiheessa siihen oravanpyoraankin ehdita hyppaamaan.

Niin ja mina teen suurimman osan kotitoista, mies kylla laittaa ruokaa ja tiskaa yms kun pyydan tai nakee etta on ollut rankka paiva, hoitaa pihan ja korjaa alati rikki olevaa autoa.

TAma sopii meille.

Tein ennen lasteni syntymää viiden vuoden tiukan putken keikkatöitä, työ oli raskasta ja kävin kotona vain nukkumassa, ihan oikeasti. Meidän talous ei olisi kestänyt minun jäämistä kotiin paria vuotta pidemmäksi ajaksi joten ryhdyin yksityiseksi pph:ksi ja nyt olen tyytyväinen elämääni kera kolmen oman lapsen ja kahden ihanan hoidokin:)

nyt ollut 7 vuotta kotona. Olen todella onnellinen. Mies tienaa hyvin, joten ratkaisu sopii hyvin meille. Sitten aikanaan palaan taas duuniin.



Molemmat sukupuolet sopivat kaikkiin hommiin, harvassa ammatissa nykyisin tarvitaan lihaksia. Oma akateeminen urani saa nyt odottaa, keskityn lapsiin ja kotiin. Teen sen ilolla!

voisin ihan hyvin jäädä kotirouvaksi ja puutarhassa puuhaavaksi, jos olisi varaa. Leiposin ja kokkaisin, tekisin käsitöitä ja tosiaan keväästä syksyyn möyryäisin kädet kyynärpäitä myöten mullassa!

Äippälomilla ja hoitovapailla on tullut harjoiteltua ja pidin kovasti, mutta valitettavasti vuorotyö kutsuu aina, kun hoitovapaa loppuu.

Tällä hetkellä teenkin unelmatyötäni, eli olen kotiäiti. Toivottavasti saan vielä joskus ylennyksen ja olen kotirouva.

Nyt olen vain osittainen kotiäiti. Varmasti opiskelisin samalla, sillä pelkkä kotiympyröissä pyöriminen ei sopisi minulle. Tosin askarruttaisi malli, jonka annan tyttärelleni. Tuttavani, joka on kotiäitinä, tekee tyttäriensä kanssa kotitöitä, tytöillä on suuri kodinkoneleluarsenaali ja he ovat pikkupuuhaajia/äidin apulaisia. Somaa, mutta uusia rikkaan miehen kotirouvia siellä kasvaa...

mutta hyvin olen viihtynyt viimeset 7 vuotta kotona. Mä olen jo ruvennut miettimään paluuta töihin ens vuonna kun kuopus on tokalla silloin. Mies kyllä on sitä mieltä että mä voisin hyvinkin olla sen tokaluokankin ajan vielä kotona.

Mun töihin paluu ei ole ongelma, tai siis se että töitä ei löytyisi. Voin mennä miehen firmaan tai sitten äitini liikkeeseen töihin.



Teiniltä tuli just ykspäivä palautetta siitä että olen ollut kotona nämä vuodet, tykkäs kovasti. Teinin kaveri joskus sanoi että olisi kiva jos hänenkin vanhemmat olisi edes joskus kotona. Kai mä olen ollut sellanen "vara-äiti" tietylle osalle nuoria.

Minä olisin mielelläni rikas kotiäiti, voisi käydä harratuksissa, sisustaa, opiskella jotain uutta...tehdä siis mitä huvittaa. Lapset kävisit sosialisoimassa muiden lasten kanssa päiväkodissa puolipäivää puolet viikosta. aih.. mutta ei tapahdu koskaan, koska varat ei riitä. huoh.

kun kuopus täytti kolme. :) Ja töihin en aio palata vielä piiitkään aikaan. Mulle ja mun miehelle sopii tälläinen rauhallinen ja kiireetön (lue tarhaton) elämänrytmi.

mutta en kotiäidiksi.