Downin abortointia harkitsevat, katsokaa tämä

Jos saisit etukäteen tietää, että lapsellesi tulee vaikea puhevika, joka ei näy mitenkään päälle päin (ns. kaunis, normaali ja terve lapsi), mutta tekee lapsesi elämästä astetta vaikeampaa kuin mitä se olisi ilman kyseistä ongelmaa abortoisitko? Jos lapsellasi olisikin vihreät silmät ja maantien harmaa tukka, eikä siniset silmät ja vaaleat kiharat, abortoisitko? Jos tietäisit raskauden aikana lapsesi alkavan käyttää huumeita, olevan hirveä murrosiässä, tekevän joukkomurhan, olevan aikuisena koditon ja syrjäytynyt, kuuro ja jne.... TEKISITKÖ ABORTIN? Asioita mitkä voivat tehdä sekä vanhempien että lapsen elämän vaikeaksi/raskaammaksi on PALJON, silti neuvolassa keskitytään lähinnä näihin kromosoni ym. poikkeavuuksiin. Eettinen pohdinta vammaisuuden kohdalta on paljon moninaisempaa, kuin onko vammainen vai ei ja abortoida vai ei. Vammaisen ihmisen ajatellaan kuormittavan yhteiskuntaa paljon, mutta rehellisesti kyllä tuolla on monta tervettä, normaalia ja kaunista lasta ketkä sitä osittain jopa itseaiheutetusti kuormittaa....

sairaus on aika lievää laatua. Jos et siis millään kykene tajuamaan että on ihmisiä jotka oikeasti elävät vakavien asioiden keskellä ja heille nuo teidän "Abortti on murha!" vastaan "kaikki kehitysvammaiset pitäisi pakkoabortoida!"-jutut ei ole mitään moraalikeskustelua vaan sitä todellista elämää.

Mä en usko että kukaan pienen down-vauvan äiti kaipaa tuollaista ajattelun laajennusta vaan täältä etsitään ainoastaan niitä realistisia kokemuksia ihmisiltä joilla on samalla lailla vammaisia lapsia tai läheisiä.

Uskon että oma ajatteluni vammaisuuteen nähden taitaa olla vähän laajemmalla tasolla kuin sinun ajattelusi. 4v olen ollut down-lapsen äitinä ja seuraavassa raskaudessä päätin jättää seulat väliin koska en olisi tehnyt aborttia. Kuitenkin oman down-lapseni 1v syntymäpäivän tienoilla sain olla tukemassa ystävääni joka sai kuulla tuolloin odottavansa down-lasta ja päätyi keskeytykseen. Samoin olen ollut tukemassa muutamaa netin kautta tapaamaani äitiä jotka ovat tuossa tilanteessa päätyneet pitämään lapsen.

Olen nähnyt perheitä joissa on mennyt hyvin vammaisen lapsen kanssa ja niitä joissa on ollut liiankin rankkaa. Ollaan käyty erilaisissa tukiryhmissä ja muutenkin kohtalotovereiden kanssa paljon läpi kaikkia niitä kiellettyjä tunteitakin mitä vuosien saatossa on herännyt, samalla kun on jaettu niitä onnistumisen iloja.

En tiedä mitä kuvittelet pystyväsi minulle antamaan tuolla mustavalkoisella suhtautumistavallasi. Sinänsä minulle yksi ja sama, en ota näitä enää mitenkään vakavasti. Toivon silti että pystyisitte jättämään ne pienten vammaisten lasten vanhemmat rauhaan.

Kirjoituksesi on NIIIN viisasta että kerrankin saan nostaa hattua tällä palstalla!



t: oman downinsa abortoinut, parantumattomasti sairaan äiti (jolla mm.paha puhevika=tulkki aikuisena asioidessa)

ne on abortoitava. sinun ohjelmistasi huolimatta.

vammaiset pitäisi abortoida. Kyllä se vammainenkin olisi mieluummin terve kuin vammainen. Ymmärrän jos lapsi vammautuu synnytyksessä/tapaturman yhteydessä, mutta en koskaan ole ymmärtänyt miksi pitää väkisin synnyttää vammainen lapsi?



Hyvä ystäväni on kymmenisen vuotta työskennellyt vammaisten kanssa ja toimii täydestä sydämmestään heidän kanssaan. On hänellä monta hyvää ystävääkin vuosien varrella tullut hoitokodista, mutta kun sai tietää itse odottavansa vammaista lasta, teki samantien abortin. Juuri siksi, koska tiesi kuinka raskasta vammaisen elämä on. Se ei monesti ole edes ihmisarvoista.

vaan tiedän, että vammaisen lapsen ilmoittaessa tulostaan teen abortin.

Työskentelen vammaisten kanssa ja näen päivittäin heidän elämäänsä. Olen vakuuttunut, että pääsääntöisesti he ovat elämäänsä tyytyväisiä. En siis ikinä antaisi abortoida omaa vammaista lastani.

niin abortoisin. En jaksaisi. Saattaisin jopa abortoida terveenkin lapsen/sikiön/alkion.

Jos tulee yllättäen vammainen lapsi, niin on vaan jaksettava. Siis ihminen jaksaa, vaikka muuta väittäisi.

Kuten se toinen naisistakin sanoi, nämä ovat henkilökohtaisia asioita ja jokainen tykönään miettii omat ratkaisunsa.



Toisaalta ärsyttää kun näihin haetaan aina ne helpot tapaukset. Tälläkin palstalla on niitä jotka sanoo että olisivat abortoineet jos olisivat tienneet kuinka raskasta tulee, miksi ei heitä haastatella?



-abortoija-

Jos tulee yllättäen vammainen lapsi, niin on vaan jaksettava. Siis ihminen jaksaa, vaikka muuta väittäisi.

jaksamisen äärirajoilla. Kyllä vaikea adhd esim on paljon haastavampi.

Aina ja kaiken? Ja nämä uupuneet ovat sitten vain leikisti sairaina ja oikeasti jaksaisivat jos vain haluaisivat...?

Jos tulee yllättäen vammainen lapsi, niin on vaan jaksettava. Siis ihminen jaksaa, vaikka muuta väittäisi.

Jos tulee yllättäen vammainen lapsi, niin on vaan jaksettava. Siis ihminen jaksaa, vaikka muuta väittäisi.

ja joskus vaan lakkaan jaksamasta, ei se ole jaksaminen ole kirkossa kuulutettu.

Juu, sekin isä jaksoi joka tässä taannoin ampui kaksi down-tytärtään

Enkä vieläkään ole nähnyt missään tietoa siitä, että he olisivat olleet downeja. Harvinaista tuollainen tragedia ja toisaalta tapahtuupa sitä ilman vammaisuuttakin. Onhan downinkin hoitaminen erilaista kuin ns terveen. On siinä omat haasteensa eikä kukaan tarkoituksella sellaista lapselleen haluaisi. Mutta kun sille nyt ei voi mitään. Toisen ihmisen tappaminen ei ole mielestäni kuitenkaan oikea ratkaisu.

Onhan downinkin hoitaminen erilaista kuin ns terveen. On siinä omat haasteensa eikä kukaan tarkoituksella sellaista lapselleen haluaisi. Mutta kun sille nyt ei voi mitään. Toisen ihmisen tappaminen ei ole mielestäni kuitenkaan oikea ratkaisu.

abortin tekeminen ei edelleenkään ole tappamista eikä murhaamista. Ei ole mitenkään verrattavissa esim. tuohon tapaukseen. Hihhulöit on asia erikseen.

Aborttia ei edellenkään voi tehdä tappamatta sikiötä (ihmistä)

Se on abortti ja siellä mahassa ei aikaisilla viikoilla ihmistä ole ja se siitä. Vai lukeeko suomen laissa abortin kohdalla jo "tappo" vai kenties "harkittu murha"?

jaksamisen äärirajoilla. Kyllä vaikea adhd esim on paljon haastavampi.

Tuttavaperheellä on down-lapsi, nyt jo aikuinen. Lapsuus meni ihan hyvin mutta murrosikää lähestyttäessä alkoivat ongelmat. Lapsesta kehittyi pahantuulinen, isokokoinen ja väkivaltainen teini. Hänen kanssaan piti olla aina tietty miehitys kotona. Mies oli ainut joka pärjäsi hänen kanssa kahdestaan, muulloin piti olla aina kaksi aikuista vahtimassa. Hätätapauksessa menetteli perheen äiti ja nuorempi lapsi mutta vain vähän aikaa. Alaikäiselle ei voinut laittaa noin kovaa vastuuta että pitää olla vahtimassa äitiä jos down yrittää tappaa.

Siinä missä "tavallinen" teini saattaa haistatella ja paiskoa ovia, tämä down kävi päälle ja yritti kuristaa hengiltä. Autossa kävi kuskin päälle eli hänen kanssa piti aina toisen olla takapenkillä tarvittaessa pitämässä kiinni ja estämässä ettei saa vöitä irti jne.

Heillä oli todella raskasta vuosikausia mutta nyt jo elämä järjestyksessä kun lapsi (aikuinen siis) on muuttanut omaan tukiasuntoonsa.

Mielestäni sellainen ihminen joka edes harkitsisi abortoivansa down sikiön tuskin on henkiseltä kapasiteetiltaan kykenevä huolehtimaan vammaisesta lapsesta. Joten summasummaarum on sillon parempi että hän/he päätyvät aborttiin.

Heikot ihmiset haluavat täydellisiä valmiita paketteja koska heillä ei riitä pelimerkit elämän kovempien realiteettien kohtaamiseen.

Mielestäni sellainen ihminen joka edes harkitsisi abortoivansa down sikiön tuskin on henkiseltä kapasiteetiltaan kykenevä huolehtimaan vammaisesta lapsesta. Joten summasummaarum on sillon parempi että hän/he päätyvät aborttiin. Heikot ihmiset haluavat täydellisiä valmiita paketteja koska heillä ei riitä pelimerkit elämän kovempien realiteettien kohtaamiseen.

T. se joka ei edes harkitsisi vaan tekisi heti kättelyssä abortin.

Yksi vammainen perheessä ottaa jo koville, lieköhän sinulla asiasta mitään kokemusta?