Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Downin abortointia harkitsevat, katsokaa tämä
12.06.2011 |
Kommentit (83)
Katso viesti 25, josta väittely sai alkunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä koin loukkauksena sellaisen asian, jonka ap on kirjoittanut toiselle ihmiselle. Olisi mielenkiintoista jutella ap:n kanssa kahdestaan. Uskon, että keskustelun sävy olisi ihan erilainen, kun sekaannuksia ei tulisi. Terveisin se, jolla on vastoinkäymisiä ja sairas lapsi jne.
En suinkaan loukkaantunut ap:n vaan vaan abortoijan kirjoituksesta, jossa hän vähättelee toisen kokemuksia. 50
En suinkaan loukkaantunut ap:n vaan vaan abortoijan kirjoituksesta, jossa hän vähättelee toisen kokemuksia. 50
Ihan turha siten itkeä!
Hän vähätteli toisen kokemaa eikä tarkentanut kenelle viestin tarkoitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko myöntää että olen kyyneleet silmissä lukenut juttuja vanhemmista jotka "pakon edessä" tekevät abortin, kun lapsella todetaan downin syndrooma. Mielestäni se ei mene ihan niin. Kyllä vaihtoehtoja on. Ja apuakin saa suomessa niin hyvin nykyään, kun vain pyytää.
Ei se kyllä ihan niin mene, minun kokemukseni on, että vaikka olisi aivan poikki (ja meillä oli kamala perhetilanne, yksi lapsi kuoli, toinen erityistarpeinen ja kolmas oireili pahasti veljen kuoleman takia) niin emme saaneet juurikaan apua. Kolme tuntia viikossa perhetyöntekijää, se oli kuin pisara valtameressä, siltä se tuntui.
Hän vähätteli toisen kokemaa eikä tarkentanut kenelle viestin tarkoitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en viiti kestää niin kauan!
oltais säästytty näin pitkältä ketjulta.
ettei esikoiseni vamma näkynyt missään näissä tutkimuksissa. Asiaa ei tarvinnut siis edes miettiä. Vamman kanssa oppii elää.
Toista lasta odottaessa ei näitä poikkeamia edes tutkittu, vaan kävimme vain "katsomassa lasta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei esikoiseni vamma näkynyt missään näissä tutkimuksissa. Asiaa ei tarvinnut siis edes miettiä. Vamman kanssa oppii elää.
Toista lasta odottaessa ei näitä poikkeamia edes tutkittu, vaan kävimme vain "katsomassa lasta".
Kai nyt jokanen saa ihan siinä OMASSA RASKAUDESSAAN saada tietää onko lapsella joku vamma ja kuoleeko lapsi mahdollisesti viimestään synnytyksessä vai onko laitoksessa jos et jaksa hänen vammaisuuttaan hoitaa?
Ei yhteiskunta sano että pitää tehdä abortti jos sikiö on vammanen, sen tekee raskaanaoleva itse.
Jos 90 % tekee abortin niin asialla on valtava merkitys ihmisien mielestä -mitä he itse jaksavat.
Ei se että mitä yhteiskunnalle maksaa. Varmaan noi tutkimuksien tekeminen yhteiskunnan varoille on myös jonkin asteen rahallinen panostus ja miten suuri osa ultrista on normaalilla sikiön kehityksellä?
Meneekö siis rahallinen panostus raskauden ja synnytyksen turvallisuuden tarkistamiseen näin ollen hukkaan (koska downeja ei todeta usein) vai olisiko parempi että synnytetään mitä annetaan? Kuolee jos kuolee ja vammanen jos vammanen?
Sekö oli pointti?
Vammanen on ihminen synnyttyään siinä missä tervekin mutta perheen henkiset voimanvarat eroaa keskenään.
Itsekin olen lapsen haudannut. Mutta abortin saattaisin tehdä jos sikiöllä olisi down.
Eikä tällä ole mitään tekemistä sen kanssa etteikö vammasillä ole arvoa. Vaan täysin siitä mitä meidän perhe jaksaa. Olisin jaksanut onnettomuudessa vammautuneen lapsen hoidon ja ollut kiitollinen että saisin katsoa lapsen kasvavan aikuiseksi, mutta täysin eri minusta on jos lapsella todetaan vamma vatsassa.
Suokaa anteeksi, mutta minusta sillä on iso ero että lapsi kuolee ennenkö puhutaan edes kohtukuolemasta tai lapsi elää vuosia, kasvaa omaksi persoonakseen ja kuolee pois draagisesti.
Abortti on valinta on sikiö terve tai vammanen, se ei ole että lapsen aivot lakkaa onnettomuuden jälkeen toimimasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en abortoisi. Olisi oma lapsi ja rakastaisin häntä valtavasti. Onneksi äitini ei ole abortoinut aikanaan rakasta pikkuveljeäni, joka on lievästi kehitysvammainen. Hän on minulle todella tärkeä ja rakastan häntä todella paljon.
alkaa keskustelu käydä kuumana ja tuo varmaan monelle mieleen erään miehen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkaa keskustelu käydä kuumana ja tuo varmaan monelle mieleen erään miehen..
Yritän kehittyä ja oppia hyväksymään sen, että jokainen saa tehdä niinkuin parhaalta tuntuu. Mutta en vaan pysty. Se, että toinen ihminen ei saa elää toisen ihmisen itsekkyyden takia. Joku tuolla omassatunnossa ja oikeustajussa ei vaan sitä pysty hyväksymään.
Kyllä se vammainenkin olisi mieluummin terve kuin vammainen.
Ei olisi. Monet ovat mielummin vammaisia kuin vammattomia.
Minun parantumattomasti sairas lapseni on kuolemanvaarassa, mutta silti en abortoisi down lasta.
Minkäikäisenä se vauveli kuulee jo sun sanat? Vastaa sit tänne uudelleen!!
Tietty sikiöksihän sitä kutsutaan niinkauan et voi abortoida! Sairasta!
Niin, jos odottaisin vammaista lasta ja sen haluaisin pitää ja tietäisin jaksavani niin häntä rakastaisin siinä missä perheen muitakin lapsia.
Uskon ettei asia olisi niin, vammaisen lapsen saaminen ja kasvattaminen on varmasti raskasta.
Minä näen siinä ison eron ettei lapseni olisi kuollut onnettomuudessa vaan olisi jäänyt eloon, siitä olisi jäänyt kiitollisuus ettei lapsi olisi kuollut vaan kasvaisi vammasena.
Jos taas ultrassa todettaisiin vamma aikana jolloin sen voisi keskeyttää niin tämä olisi eri. Jos sikiö syntyisi noilla viikoilla, se ei jäisi eloon.
Haluttu lapsi on aina haluttu ja sitä rakastaa sellaisena kuin lapsi on.
Jos olisin raskaana, eikä lasta voisi saada olisi syy mikä vaan niin abortti on hyvä valinta. Toki voi surra.
Mutta on siinä ero jos toiselta kuolee sikiö tai sen abortoi, tilanteet vaihtelee.
Minusta olisi olennaisempaa miettiä miksi 90 % valitsee abortin jos lapsi todetaan vammaseksi kuin että aletaan syyttelemään valtiota tähän syylliseksi.
61
Alue: Aihe vapaa
En ole käynyt kertaakaan niskaturvokeseulonnoissa, koska en haluaisi joutua sellaiseen tilanteeseen jossa pitäisi edes harkita aborttia. (kolmas lapsi tuloillaan) Eli, jos raskaus on alkanut, lapsi saa tulla oli se sitten minkälainen vain. Pakko myöntää että olen kyyneleet silmissä lukenut juttuja vanhemmista jotka "pakon edessä" tekevät abortin, kun lapsella todetaan downin syndrooma. Mielestäni se ei mene ihan niin. Kyllä vaihtoehtoja on. Ja apuakin saa suomessa niin hyvin nykyään, kun vain pyytää.
En kuitenkaan alkaisi saarnaamaan kenellekään abortin vääryydestä tms. Kun loppujen lopuksi kaikilla on niin henkilökohtaiset ja erilaiset näkemykset tähänkin asiaan.