Lue keskustelun säännöt.
Mies pettänyt, en tiedä mitä teen
10.06.2011 |
Te, joita on petetty pitkässä suhteessa: miten suhtauduitte asiaan? Vieläkö suhde jatkuu? Ajatukseni ovat sekaisin.
Olemme siis naimisissa ja meillä on 4-vuotias poika.
Kommentit (24)
Jos joku tekee kännipanon tarkoittaa se sitä, että teko tehty jo mielessä ja sydämessä monta kertaa. Jos pystyy kännissä tekeen tollasta tietää kyllä mitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies petti mua, kun meidän esikoinen oli 2v. Siitä on nyt 2 vuotta. Valitettavasti olen samaa mieltä kuin nro 9. Varsinkin kun olet saanut tietää asiasta joltain muulta ja mies on edelleenkin valehdellut.
Jotenkin mä olisin vielä voinut antaa sen pettämisen anteeksi (tosin uskon että mun mies on pettänyt monta kertaa, mutta jäänyt vaan kerran kiinni), mutta se valehtelu vie kyllä niin pohjan pois koko suhteesta :-(
Tällä hetkellä meillä on toinen lapsi syntynyt. Älkää kysykö miksi menin tekemään vielä toisenkin, koska en tosiaan tiedä! Ja tällä hetkellä mun ajatuksena on, että kunhan tästä rankasta pikkulapsivaiheesta päästään niin se on sitten siinä. Koko ajan täytyy epäillä toista kaikesta, se on tosi rankkaa! Tosin jos mies jää toisen kerran kiinni niin lähden saman tien. Jotenkin koko ajan se hetki, josta nro 9 kertoi, lähestyy. Vaikkakin meillä on ollut aika seesteistä tässä viimeaikoina, silti sitä ei ikinä unohda!
Ollaan toki puhuttu paljon asiasta ja mä en voi ymmärtää sitä, että miksi mies haluaa olla mun kanssa, jos kuitenkaan en riitä. Luulen, että romahtaisi täysin, jos ottaisin lapset ja lähtisin. Mutta sitä saa mitä tilaa!
Ehkä sinä ap pystyt antamaan anteeksi, mutta vaikeaa se on! Mun ohje on, että älä tule sokeaksi tilanteelle. Itse halusin aluksi pitää koko asian pois mielestä ja ehkä siksi halusin toisen lapsenkin. Mutta kyllä se siellä mielen sopukoissa pysyy, valitettavasti.
Tuo on valitettavasti piina vaan jatkuu ja jatkuu täälläkin. Kun luottamus on rikottu, niin se on rikottu siitä huolimatta kuinka mukavaa on yhdessä ja kuinka ihana yhteinen perhe on.
Uskon, että vuosien kuluessa pääsen tuon asian yli ja unohdan lopulta, mutta ainakin vielä on vaikeaa ja epäilen kaikkea.
Joskus mietin, voisiko auttaa se, että itse pettäisi. Pääsisikö jotenkin tasoihin, vaikkei edes kertoisi toiselle?
Ehkä huomaatte, että minä en ole pystynyt antamaan anteeksi, mutta olemme menneet eteenpäin ja olemme onnellisia kuitenkin...joku musta mörkö vaan kaivertaa silloin tällöin.
Pettäminen rikkoo niin paljon, että älkää vaan menkö tekemään niin toiselle...
On jotenkin lohduttavaa kuitenkin, että muutkin ovat kokeneet saman ja yrittävät selviytyä.
Mielestäni lasten vuoksi kannattaa yrittää ja pitää suhde kasassa, jos vain aineksia riittää eli suhde on muuten hyvä. Jos suhde jo oli huono, niin pettäminen on varmaan se viimeinen naula arkkuun...
ja jatkatte.
Tai jokin muu vaihtoehto. Tilanteestakin paljon riippuu: oliko yhden illan "tilaisuus tekee varkaan" -juttu vai pidempi ihastus? Oliko pelkkää seksiä vai tunnetason romanssi? Jne.
Itse valitsin ensinmainitun. Ei helppoa mutta nyt ollaan muutama vuosi päästy tapahtuneesta ja voin jo rehellisesti sanoa, että asia ei enää minua vaivaa.
Minua petettiin kun olin kahdeksannella kuulla raskaana oleva ja 3-vuotiaan äiti. Mies oli juhlimassa kavereidensa kanssa ja haksahti. Totta kai se oli valtava kriisin paikka, mutta mies uskalsi tunnustaa ja osoitti katumuksensa.
Mietin, lähdenkö vai enkö, mutta päätin antaa miehelle tilaisuuden ihan jo lastenkin takia. Kävimme parisuhdeterapiassa ja opettelimme mm. puhumaan parisuhteemme kriisipesäkkeistä; suurin ongelma, joka pettämiseen meidän tapauksessamme johti, oli kommunikaatio-ongelmat.
Älä syytä itseäsi. Harkitse, mitä teet. Oliko kyseessä yhden yön juttu vai pidempi? Olet varmasti nyt palasina, mutta keskustele asiasta miehen kanssa, puhukaa ratkaisuista.
Me pääsimme yli ja odotan tällä hetkellä kolmatta lastamme. Tapauksesta on neljä vuotta. Voimia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jatkatte.
Tai jokin muu vaihtoehto. Tilanteestakin paljon riippuu: oliko yhden illan "tilaisuus tekee varkaan" -juttu vai pidempi ihastus? Oliko pelkkää seksiä vai tunnetason romanssi? Jne.
Itse valitsin ensinmainitun. Ei helppoa mutta nyt ollaan muutama vuosi päästy tapahtuneesta ja voin jo rehellisesti sanoa, että asia ei enää minua vaivaa.
Kun mies pettää, annetaan anteeksi. Tunnustin itse täällä pettäneeni miestäni ja sain kuulla olevani ihan kauhea lutka. Sen jälkeen sanoin, että mieheni haluaa kaikesta huolimatta jatkaa kanssani, jolloin mammat huusi kuorossa mieheni olevan munaton vässykkä, jos jää petollisen vaimon luokse...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia oli tuolloin neljä. Tyhmä olin, kun annoin anteeksi. Joitakin vuosia tosin meni hyvin sen jälkeen, mutta viime vuodet ovat olleet syvältä. Mies on ihan vsarmasti pettänyt uudestaan, vaikkei myönnä. Nyt meille on ero tulossa, kun en enää jaksanut sitä, etten voi luottaa.
Tää on niin ihanaa kaksinaismoralismia
väittää minua kaksinaismoralistiksi sillä perusteella, että olen kyennyt antamaan miehelleni pettämisen anteeksi?!
Vielä merkillisemmäksi asian tekee se, että tunnen myös naisen, jonka kanssa mieheni minua petti, ja olen myös hänen kanssaan edelleen (ja koko ajan ollut) asiallisissa väleissä. Kertaakaan en ole häntä syytellyt tai nimitellyt.
Mihin perustat tämän arviosi minusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on niin ihanaa kaksinaismoralismia
väittää minua kaksinaismoralistiksi sillä perusteella, että olen kyennyt antamaan miehelleni pettämisen anteeksi?!
Vielä merkillisemmäksi asian tekee se, että tunnen myös naisen, jonka kanssa mieheni minua petti, ja olen myös hänen kanssaan edelleen (ja koko ajan ollut) asiallisissa väleissä. Kertaakaan en ole häntä syytellyt tai nimitellyt.
Mihin perustat tämän arviosi minusta?
Jos olisit lukenut viestini, ja ymmärtänyt sen, olisit huomannut että tarkoitin yleisesti av:n ilmapiiriä pettämisiin (mies saa pettää, nainen ei). En sinua henkilökohtaisesti.
ei ole selkeää vastausta "ongelmaan", eikä kukaan voi sanoa sulle jatkatko vai lähdetkö. Etkä voi sitä itse edes tietää nyt. Vastaus tulee sinulle sitten joku päivä, siihen voi mennä vuosia. Mun x mies petti ennen kun rupesin odottaa esikoista, toisen kerran kun odotin toista lasta ja kolmannen kerran kun kakkonen oli vuoden. Silti saatiin kolmannenkin lapsen. Kun hän oli vuoden erottiin, ekasta pettämisreissusta oli silloin melkein kolme vuotta, mutta sinä päivänä kun tiesin että "nyt tämä on ohi" en enää edes itkenyt. Se vaan oli siinä, ja jälkeenpäin tiedän että alamäki alkoi siitä ekasta pettämisreissusta. Heti silloin rikottiin suhteen perusta eli luottamus, eikä sen jälkeen voi enää rakentaa. Päätät miten vain hyväksy yksi asia - mikään ei tule enää ikinä olemaan samanlaista kuin ennen. Näin se vaan on. Toki voi mennä hyvin, voi olla onnellinen jopa vuosia mutta se ajatus on aina siinä ja kaivaa, pikkuhiljaa se on joka pv läsnä ja usein on joku pv saanut tarpeeksi. Silloin tietää, voiko antaa kokonaan anteeksi tai onko ero edessä (näin useimmiten). Jos antaa anteeksi on erittäin tärkeää että sitä asiaa ei sitten enää koskaan vatvota, eikä siitä puhuta aina kun tulee erimielisyyksiä. Jaksamista sulle, raskas aika edessä. Meidän erosta nyt jo 14vuotta enkä ole sitä hetkeäkään katunut. Jos kerran päättää erota mun mielipide on ehdottomasti se että ei kannata enää yrittää, sen verran selkärankaa pitää olla, ja tajuta että jos ei kerran onnistunut niin ei se kyllä toistakaan kertaa onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista sattuu. Mä en henkilökohtaisesti tajua, miksi se pettäminen on niin paha juttu. Siis sellainen kännipano. Suhde on eri juttu, mutta siis ihan vain ohimenevä seksijuttu, yksi yö. Mitä siitä? Ei se miehen kalu käytöstä kulu. Eikä vastaavasti naisenkaan värkki. Liian suuria nämä uskollisuusodotukset, jos minulta kysytään.
Ja kyllä olen nainen.
11.7.201 Minu aviopuolisoni on pettänyt minua koko meidän avioliitonajan,siis 36 vuotta mutta kun ei haluaisi erota vaan haluaa pitää molemmat omanvaimon ja naapurin.Mutta kun aikaisemmin on eronnut niin eiitsekään halua erota vaan yrittää jaksaa eteenpäin,mutta luottamus on poissa.Eikä arvosta aviopuolisoa kun on luottamus poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista sattuu. Mä en henkilökohtaisesti tajua, miksi se pettäminen on niin paha juttu. Siis sellainen kännipano. Suhde on eri juttu, mutta siis ihan vain ohimenevä seksijuttu, yksi yö. Mitä siitä? Ei se miehen kalu käytöstä kulu. Eikä vastaavasti naisenkaan värkki. Liian suuria nämä uskollisuusodotukset, jos minulta kysytään.
Ja kyllä olen nainen.
Ei ollut kännipano vaan ihan selvin päin ja harkitusti pari viikkoa kestävä suhde.
mutta suhde kuluu.
Turhaa on luvata vihillä toiselle uskollisuutta ja rakkautta jos ei sitä lupausta halua pitää.
Minun mieheni petti, hän liukui sivusuhteeseen työkaverin kanssa. Meille tuli ero samantien.
Pahinta oli valehtelu ja luottamuksen menettäminen. Mitä suhteessa on, jos näitä kahta ei ole?
Jos pettämisestä pääsee yli ja asia selvitetään juurta jaksain tiedän, että parisuhteesta tulee parempi kuin koskaan aiemmin. Mutta se ei tapahdu itsestään. Se vaatii terapiaa.
Pahinta oli valehtelu ja luottamuksen menettäminen. Mitä suhteessa on, jos näitä kahta ei ole?
jos ei suhteessa ole valehtelua. =(
Minä luotan täysin mieheni hyväntahtoisuuteen. Tiedän, että jos hän on uskoton, hän ei tarkoita sillä minulle mitään pahaa eikä hänen tavoitteenaan ole rikkoa suhdettamme. Sama pätee minuun. Kyllä, olemme puhuneet asiasta, koska meidän välillämme vallitsee syvä luottamus.
Meidän suhteessamme seksi, uskollisuus ja 100 % rehellisyys EI ole tärkeintä. Paljon tärkeämpää on sitoutuminen yhteiseen elämäntapaan ja tavoitteisiin. Suhteemme on kestänyt jo useita kriisejä enkä voi kuvitella, että se kariutuisi mihinkää niin toisarvoiseen kuin uskottomuus tai edes rakastuminen ulkopuoliseen. Rakastaminen ja rakastuminen kun ovat eri asia.
Tiedän, että mieheni palaa minun luokseni yhtä varmasti kuin minä palaan hänen luokseen.
Ja jos ei palaisi, maailma ei kaatuisi siihen. Turvallisuuteni ei perustu mieheni tekemisiin.
Mies petti ja piti sivusuhdetta ihan selvinpäin myös, eikä sitä ikinä saatu korjattua. Jossain takana kummitteli aina, ja lopulta erosimme. Minun aloitteestani. Lähti kivi sydämeltä, vuosia meni siihen turhaan paskaan ja sellaisen asian käsittelyyn, jota ei olisi tarvinnut edes käsitellä, jos mies ei olisi juossut vieraissa. Käytiin pariterapiassakin, mutta jokin oli vaan niin rikki, ettei siitä mitään tullut. Mies oli erotessa ihmeissään, että miksi haluan erota kun hän on ollut kunnolla. No, olisi miettinyt sitä silloin vuosia sitten kun petti ja valehteli.
Vai voiko hänet jättää täysin menneisyyteen?
Nainen asuu n. 100 km päässä, mies on kuulemma lopettanut jo yhteydenpidon.