Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhempien pitää saada omaa aikaa lomalla?
10.06.2011 |
Näin lomakauden alkaessa töissämme lähes jokainen pienen lapsen vanhempi puhisee, että loma ei ole mitään lomaa kun lapset pyörii jaloissa. Haaveilevat siitä että lapset menisivät johonkin hoitoon kesällä että vanhemmat saisivat omaa aikaa. Jotkut ovat ottaneet esim. viikon lomaa niin, että lapset ovat hoidossa.
Ja mä en ymmärrä, eikö omat lapset ansaitse lomaa siinä missä vanhemmatkin, eikö omien lasten kanssa oleminen ole lomaa? Ymmärrän kyllä, itsekin pienten lasten äitinä, että loppumaton ruoanlaitto ja lasten ehdoilla meneminen voi välillä väsyttää.Mä olen silti sitä mieltä että aikuiset on tossa asiassa tosi itsekkäitä. Jos koko vuonna on nähnyt lapsiaan lähinnä klo 16-21, eikö loma olisi juuri oikea aika antaa laatuaikaa lapsilleen työn sijasta? Olla vaan ja tehdä mitä mieleen tulee -lasten kanssa.
Kommentit (31)
olen sairaalassa töissä eli ihmisiä on ihan lääkäreistä asti..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä on niin kamalaa jos vanhemmatkin haluavat vietää joskus omaa kahdenkeskistä aikaa?!
Ja ei, nyt en tarkoita, että yhtään ainoaa päivää lapsia pidetään päiväkodissa vanhempien loma-aikoina mutta monilla onneksi on isovanhempia tai muita sukulaisia, jotka voivat muksuja muutaman päivän hoitaa, että vanhemmat pääsevät viettämään laatuaikaa.
Muutenkin tuntuu ihan käsittämättömältä tuo ilmiö mistä täällä kohkataan eli lapsi on hoidossa vaikka vanhemmilla on loma. Minä en esim. tiedä yhtään tuollaista tapausta.
koska olemme erittäin haastavan erityislapsen vanhempia. Olemme muutoin lapsemme kanssa lähes kaiken vapaa-ajan. Minä äitinä olen hiihtoloman, joululoman ja syysloman lapsen kanssa.
Kesälomalla olen lapsne kanssa 7-8 viikkoa.
Olen ansainnut vuodessa viikon taikka kaksin vain mieheni kanssa lomalla muualla.
Mieheni ei juuri lomaa pidä. Kesäisin tekee lyhyttä päivää ja lyhyttä työviikkoa. Jouluna malttaa tai voi lomaa pitää sen muutaman päivän.
Ilman noita lomia kahden kesken olisimme luultavasti eronneet jo aika päiviä sitten.
lapsenne kanssa lomaa?
Ymmärrän, että sun seura lomalla kelpaa hänelle, tietty, mutta ei oman lapsen?
lapset olivat koulussa. Kuukausi on yhteistä lomaa sitten kesällä ja syksyllä mies lähtee lasten kanssa reissuun viikoksi. Yhdessä tehdään vielä talvella joku viikonloppumatka. Ei pitäisi olla kenellekään hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsenne kanssa lomaa? Ymmärrän, että sun seura lomalla kelpaa hänelle, tietty, mutta ei oman lapsen?
Ei kyse ole siitä, että ei vaivaudu. Ei vain onnistu.
Meidän lomat kaksin onnistuu lomasesonkien ulkopuolella.
Yrittäjän arkea,ettei lomailla silloin kuin muut.
On isä toisinaan risteilyllä lapsensa kanssa kahden viikonlopun yms.
Pääsääntö on, että minulla se päävastuu lomilla.
Minusta on yksinkertaisesti tärkeää, että lapsi saa viettää mahdollisimman paljon lomaa ja aikaa vanhempiensa kanssa. Siksi en laittaisi lasta missään nimessä kunnalliseen päivähoitoon vanhempien lomien ajaksi ja mielummin käyttäisin isovanhempien lastenhoitopalveluitakin vanhempien loman lisänä.
Jos vanhemmilla on 6 viikkoa lomaa koko vuoden aikana, se aika vietetään perheenä. Eri asia sitten ne, joiden lapsille tulee muutenkin tosi vähän hoitopäiviä.
Meillä lapsi on ollut silloin tällöin yötä mummolassa ja esimerkiksi tänä kesänä tulee olemaan pari yötä meidän vanhempien lomien jälkeen mummolassa. Näin saamme lapsen lomaa päiväkodista pidennettyä ja tuon viikon loppuun sattuu eräät aikuisten juhlat, jonne sitten menemme mieheni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten ihan hyvin voisin pitää omaa lomaa ilman lapsia, ilman että se heitä voisi haitata. Ja näin yksinhuoltajana olen kuitenkin heidän elämässään kaiken aikaa.
Meillä lomat lomitetaan niin, että meillä vanhemmilla on vain jokunen viikko yhteistä lomaa, jolloin päiväkoti-ikäisen lapsen loma on pitempi kuin kummallakaan vanhemmalla.
Me emme kuitenkaan pidä pelkästään vanhempien keskinäistä lomaa. Lasketaanko tähän samaan kategoriaan myös se, kun äiti/isä on lomalla koululaisten kanssa ja nuorimmaisin hoidossa toisen vanhemman ollessa töissä? Näin meillä kyllä on tänä kesänä. Muut hurvittelevat ja pikkuraasu on hoidossa. Toisaalta ehkä koululaisetkin ansaitsevat joskus äidin/isän huomiota ilman kaiken ajan vievää taaperoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lomat lomitetaan niin, että meillä vanhemmilla on vain jokunen viikko yhteistä lomaa, jolloin päiväkoti-ikäisen lapsen loma on pitempi kuin kummallakaan vanhemmalla. Me emme kuitenkaan pidä pelkästään vanhempien keskinäistä lomaa. Lasketaanko tähän samaan kategoriaan myös se, kun äiti/isä on lomalla koululaisten kanssa ja nuorimmaisin hoidossa toisen vanhemman ollessa töissä? Näin meillä kyllä on tänä kesänä. Muut hurvittelevat ja pikkuraasu on hoidossa. Toisaalta ehkä koululaisetkin ansaitsevat joskus äidin/isän huomiota ilman kaiken ajan vievää taaperoa?
alkuperäisessä "hylätään" lapset, mutta tässä tapauksessa vain taapero hylätään, kun muut viettää lomaa, hyi!
muun muassa siitä, että lapsen kanssa ei osata olla rennosti. "Lapsen ehdoilla" tulkitaan monessa perheessä niin, että kun lapsi keksii haluta jotakin, vanhemmat pomppaavat niiltä sijoiltaan seurustelemaan piltin kanssa. Ikäänkuin pinnistellään suorittamaan Hyvää Äitiyttä ja se, sehän uuvuttaa ihan hurjasti.
Oikeasti lapselle voi ja PITÄÄ sanoa, että nyt en leiki vielä kanssasi, haluan lukea lehden ensin. Sen jälkeen leikitään.
Lapsen PITÄÄ saada olla jouten ja kyllästyä. Käytän tietoisesti sanaa SAADA, koska moni nykyäiti ei kestä sitä, kun lapsi marisee, ettei ole mitään tekemistä. Jos koko elämä on äidin valmiiksi ideoimaa ja ohjaamaa tekemistä tai harrastuspiireissä juoksemista (joissa sielläkin on aikuinen ohjaamassa tekemistä), luovuus ei kehity samalla lailla kuin jos lapsella on tylsyyden motivoimaa ideointia, vapaata aikuisen ohjauksesta ja ideoinnista.
Toinen ajan ilmiö, joka liittyy tuohon on, että nykyaikuinen ei kestä velvollisuuksia. Velvollisuus on kirosana, ja estää vapaan olemisen ja hedonistisen nautinnon. On VELVOLLISUUS joutua ruokkimaan kersa, kun itse aikuisena voisi hyvin elää yhdellä aterialla päivässä... oikeasti lapsikin kestää hyvin sen, että toisella aterialla syödään vähän kevyemmin, mutta kun äiti on neuvolasta kuullut, että kaksi lämmintä ateriaa pitää olla (vrt. ykköskohta)...
Kolmas ajan ilmiö on, että kasvatus katsotaan asiaksi, jossa päävastuu on jollakin muulla kuin vanhemmalla sitten, kun lapsi on jo päivähoidossa/koulussa. Kuvitellaan, että päiväkoti on järjestelmänä luotu perheitten palvelijaksi, eikä että päivähoito on luotu mahdollistamaan vanhempien töissäkäynnin.
Neljäs seikka on, että lapsen ajatusmaailmaa ei vieläKÄÄN arvosteta. Lapsen huvit ja ajatukset ovat jotain naurettavaa ja vähäpätöistä, vähempiarvoista kuin aikuisten. Siksi esimerkiksi lapsen kanssa lomailu koetaan riipaksi: "eihän lapsen kanssa voi tehdä MITÄÄN KIVAA". Mitä se kiva olisi, jota ei voi lapsen kanssa tehdä - kulkea kapakoissa tai harrastaa miehen kanssa yhtä aikaa riippuliitoa...
Kun vain ihmiset oppisivat hiljentämään hiukan tahtia. Elämään muutaman vuoden hiukan toisin kuin ennen lapsia. KOKONAAN ei lapsen ehtoihin tarvitse sopeutua, vähemmälläkin pingotuksella voi elää oikein hyvin ja lapsikin nauttii, kun aikuinen on hänestä kiinnostunut aidosti silloin, kun on hänen kanssaan (eikä suorita sitä leikkiä hampaat irvessä ja puoliksi vastentahtoisesti).
Oikeasti on oikein antoisaa havaita, miten lapsi iloitsee yllättävistä ja "pienistä" asioista. Museoissa voi kuljeskella pienenkin lapsen kanssa, kun pitää mehutaukoja. Ruuan kanssa voi lapsenkin läsnäollessa juoda viiniä. Luonnossa samota lapsenkin kanssa, kun ei ahnehdi maraton-mittaisia matkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muun muassa siitä, että lapsen kanssa ei osata olla rennosti. "Lapsen ehdoilla" tulkitaan monessa perheessä niin, että kun lapsi keksii haluta jotakin, vanhemmat pomppaavat niiltä sijoiltaan seurustelemaan piltin kanssa. Ikäänkuin pinnistellään suorittamaan Hyvää Äitiyttä ja se, sehän uuvuttaa ihan hurjasti.
Oikeasti lapselle voi ja PITÄÄ sanoa, että nyt en leiki vielä kanssasi, haluan lukea lehden ensin. Sen jälkeen leikitään.
Lapsen PITÄÄ saada olla jouten ja kyllästyä. Käytän tietoisesti sanaa SAADA, koska moni nykyäiti ei kestä sitä, kun lapsi marisee, ettei ole mitään tekemistä. Jos koko elämä on äidin valmiiksi ideoimaa ja ohjaamaa tekemistä tai harrastuspiireissä juoksemista (joissa sielläkin on aikuinen ohjaamassa tekemistä), luovuus ei kehity samalla lailla kuin jos lapsella on tylsyyden motivoimaa ideointia, vapaata aikuisen ohjauksesta ja ideoinnista.
Toinen ajan ilmiö, joka liittyy tuohon on, että nykyaikuinen ei kestä velvollisuuksia. Velvollisuus on kirosana, ja estää vapaan olemisen ja hedonistisen nautinnon. On VELVOLLISUUS joutua ruokkimaan kersa, kun itse aikuisena voisi hyvin elää yhdellä aterialla päivässä... oikeasti lapsikin kestää hyvin sen, että toisella aterialla syödään vähän kevyemmin, mutta kun äiti on neuvolasta kuullut, että kaksi lämmintä ateriaa pitää olla (vrt. ykköskohta)...
Kolmas ajan ilmiö on, että kasvatus katsotaan asiaksi, jossa päävastuu on jollakin muulla kuin vanhemmalla sitten, kun lapsi on jo päivähoidossa/koulussa. Kuvitellaan, että päiväkoti on järjestelmänä luotu perheitten palvelijaksi, eikä että päivähoito on luotu mahdollistamaan vanhempien töissäkäynnin.
Neljäs seikka on, että lapsen ajatusmaailmaa ei vieläKÄÄN arvosteta. Lapsen huvit ja ajatukset ovat jotain naurettavaa ja vähäpätöistä, vähempiarvoista kuin aikuisten. Siksi esimerkiksi lapsen kanssa lomailu koetaan riipaksi: "eihän lapsen kanssa voi tehdä MITÄÄN KIVAA". Mitä se kiva olisi, jota ei voi lapsen kanssa tehdä - kulkea kapakoissa tai harrastaa miehen kanssa yhtä aikaa riippuliitoa...
Kun vain ihmiset oppisivat hiljentämään hiukan tahtia. Elämään muutaman vuoden hiukan toisin kuin ennen lapsia. KOKONAAN ei lapsen ehtoihin tarvitse sopeutua, vähemmälläkin pingotuksella voi elää oikein hyvin ja lapsikin nauttii, kun aikuinen on hänestä kiinnostunut aidosti silloin, kun on hänen kanssaan (eikä suorita sitä leikkiä hampaat irvessä ja puoliksi vastentahtoisesti).
Oikeasti on oikein antoisaa havaita, miten lapsi iloitsee yllättävistä ja "pienistä" asioista. Museoissa voi kuljeskella pienenkin lapsen kanssa, kun pitää mehutaukoja. Ruuan kanssa voi lapsenkin läsnäollessa juoda viiniä. Luonnossa samota lapsenkin kanssa, kun ei ahnehdi maraton-mittaisia matkoja.
niin olen ihan paska äiti kun vietän yhden viikon miehen kanssa kahdestaan?
muun muassa siitä, että lapsen kanssa ei osata olla rennosti. "Lapsen ehdoilla" tulkitaan monessa perheessä niin, että kun lapsi keksii haluta jotakin, vanhemmat pomppaavat niiltä sijoiltaan seurustelemaan piltin kanssa. Ikäänkuin pinnistellään suorittamaan Hyvää Äitiyttä ja se, sehän uuvuttaa ihan hurjasti.
Oikeasti lapselle voi ja PITÄÄ sanoa, että nyt en leiki vielä kanssasi, haluan lukea lehden ensin. Sen jälkeen leikitään.
Lapsen PITÄÄ saada olla jouten ja kyllästyä. Käytän tietoisesti sanaa SAADA, koska moni nykyäiti ei kestä sitä, kun lapsi marisee, ettei ole mitään tekemistä. Jos koko elämä on äidin valmiiksi ideoimaa ja ohjaamaa tekemistä tai harrastuspiireissä juoksemista (joissa sielläkin on aikuinen ohjaamassa tekemistä), luovuus ei kehity samalla lailla kuin jos lapsella on tylsyyden motivoimaa ideointia, vapaata aikuisen ohjauksesta ja ideoinnista.
Toinen ajan ilmiö, joka liittyy tuohon on, että nykyaikuinen ei kestä velvollisuuksia. Velvollisuus on kirosana, ja estää vapaan olemisen ja hedonistisen nautinnon. On VELVOLLISUUS joutua ruokkimaan kersa, kun itse aikuisena voisi hyvin elää yhdellä aterialla päivässä... oikeasti lapsikin kestää hyvin sen, että toisella aterialla syödään vähän kevyemmin, mutta kun äiti on neuvolasta kuullut, että kaksi lämmintä ateriaa pitää olla (vrt. ykköskohta)...
Kolmas ajan ilmiö on, että kasvatus katsotaan asiaksi, jossa päävastuu on jollakin muulla kuin vanhemmalla sitten, kun lapsi on jo päivähoidossa/koulussa. Kuvitellaan, että päiväkoti on järjestelmänä luotu perheitten palvelijaksi, eikä että päivähoito on luotu mahdollistamaan vanhempien töissäkäynnin.
Neljäs seikka on, että lapsen ajatusmaailmaa ei vieläKÄÄN arvosteta. Lapsen huvit ja ajatukset ovat jotain naurettavaa ja vähäpätöistä, vähempiarvoista kuin aikuisten. Siksi esimerkiksi lapsen kanssa lomailu koetaan riipaksi: "eihän lapsen kanssa voi tehdä MITÄÄN KIVAA". Mitä se kiva olisi, jota ei voi lapsen kanssa tehdä - kulkea kapakoissa tai harrastaa miehen kanssa yhtä aikaa riippuliitoa...
Kun vain ihmiset oppisivat hiljentämään hiukan tahtia. Elämään muutaman vuoden hiukan toisin kuin ennen lapsia. KOKONAAN ei lapsen ehtoihin tarvitse sopeutua, vähemmälläkin pingotuksella voi elää oikein hyvin ja lapsikin nauttii, kun aikuinen on hänestä kiinnostunut aidosti silloin, kun on hänen kanssaan (eikä suorita sitä leikkiä hampaat irvessä ja puoliksi vastentahtoisesti).
Oikeasti on oikein antoisaa havaita, miten lapsi iloitsee yllättävistä ja "pienistä" asioista. Museoissa voi kuljeskella pienenkin lapsen kanssa, kun pitää mehutaukoja. Ruuan kanssa voi lapsenkin läsnäollessa juoda viiniä. Luonnossa samota lapsenkin kanssa, kun ei ahnehdi maraton-mittaisia matkoja.
Kiitos tästä :) Näinhän se menee. Taysin samaa mieltä paitsi siinä että mä en ikinä leiki mun lasten kanssa, luen, leivon, ulkoilen yms, mutta en leiki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ellet ole kotiäiti. Silloin tilanne voikin olla erilainen kuin työssäkäyvien. Ymmärrän hyvin, että vanhemmat käyvät vaikka omissa harrastuksissa tai menevät viikonlopuksi kahdestaan jonnekin, tai lapset kyläilevät isovanhemmilla silloin tällöin. Mutta sen kai pitäisi riittää. Tuntuu että sen lisäksi pitäisi aikuisilla olla VAPAATA lapsistaan. Hullua.
muun muassa siitä, että lapsen kanssa ei osata olla rennosti. "Lapsen ehdoilla" tulkitaan monessa perheessä niin, että kun lapsi keksii haluta jotakin, vanhemmat pomppaavat niiltä sijoiltaan seurustelemaan piltin kanssa. Ikäänkuin pinnistellään suorittamaan Hyvää Äitiyttä ja se, sehän uuvuttaa ihan hurjasti.
Oikeasti lapselle voi ja PITÄÄ sanoa, että nyt en leiki vielä kanssasi, haluan lukea lehden ensin. Sen jälkeen leikitään.
Lapsen PITÄÄ saada olla jouten ja kyllästyä. Käytän tietoisesti sanaa SAADA, koska moni nykyäiti ei kestä sitä, kun lapsi marisee, ettei ole mitään tekemistä. Jos koko elämä on äidin valmiiksi ideoimaa ja ohjaamaa tekemistä tai harrastuspiireissä juoksemista (joissa sielläkin on aikuinen ohjaamassa tekemistä), luovuus ei kehity samalla lailla kuin jos lapsella on tylsyyden motivoimaa ideointia, vapaata aikuisen ohjauksesta ja ideoinnista.
Toinen ajan ilmiö, joka liittyy tuohon on, että nykyaikuinen ei kestä velvollisuuksia. Velvollisuus on kirosana, ja estää vapaan olemisen ja hedonistisen nautinnon. On VELVOLLISUUS joutua ruokkimaan kersa, kun itse aikuisena voisi hyvin elää yhdellä aterialla päivässä... oikeasti lapsikin kestää hyvin sen, että toisella aterialla syödään vähän kevyemmin, mutta kun äiti on neuvolasta kuullut, että kaksi lämmintä ateriaa pitää olla (vrt. ykköskohta)...
Kolmas ajan ilmiö on, että kasvatus katsotaan asiaksi, jossa päävastuu on jollakin muulla kuin vanhemmalla sitten, kun lapsi on jo päivähoidossa/koulussa. Kuvitellaan, että päiväkoti on järjestelmänä luotu perheitten palvelijaksi, eikä että päivähoito on luotu mahdollistamaan vanhempien töissäkäynnin.
Neljäs seikka on, että lapsen ajatusmaailmaa ei vieläKÄÄN arvosteta. Lapsen huvit ja ajatukset ovat jotain naurettavaa ja vähäpätöistä, vähempiarvoista kuin aikuisten. Siksi esimerkiksi lapsen kanssa lomailu koetaan riipaksi: "eihän lapsen kanssa voi tehdä MITÄÄN KIVAA". Mitä se kiva olisi, jota ei voi lapsen kanssa tehdä - kulkea kapakoissa tai harrastaa miehen kanssa yhtä aikaa riippuliitoa...
Kun vain ihmiset oppisivat hiljentämään hiukan tahtia. Elämään muutaman vuoden hiukan toisin kuin ennen lapsia. KOKONAAN ei lapsen ehtoihin tarvitse sopeutua, vähemmälläkin pingotuksella voi elää oikein hyvin ja lapsikin nauttii, kun aikuinen on hänestä kiinnostunut aidosti silloin, kun on hänen kanssaan (eikä suorita sitä leikkiä hampaat irvessä ja puoliksi vastentahtoisesti).
Oikeasti on oikein antoisaa havaita, miten lapsi iloitsee yllättävistä ja "pienistä" asioista. Museoissa voi kuljeskella pienenkin lapsen kanssa, kun pitää mehutaukoja. Ruuan kanssa voi lapsenkin läsnäollessa juoda viiniä. Luonnossa samota lapsenkin kanssa, kun ei ahnehdi maraton-mittaisia matkoja.
niin olen ihan paska äiti kun vietän yhden viikon miehen kanssa kahdestaan?
"hyvä äiti/paha äiti" -akselilla? Juuri todistat oikeaksi tuon ykköskohtani.
Se, että toimii jossakin asiassa väärin ei tee sinusta paskaa. Voisit silti vähän miettiä sitä, mihin päivähoitoa käytät. Joudut joka tapauksessa hoitamaan lastasi illat ja viikonloput, joten miksi raahata häntä hoitoon päiväksi, se on lapselle samaa kuin töissä kävisi.
JOS sinun jaksamisesi ja avioliittosi on oikeasti kiinni siitä, että lapsesi on yhden viikon päivähoidossa vaikka sinä ja miehesi olette lomalla, niin sitten tietysti toimit edelleen noin. Hiukan kuitenkin epäilen, että siinä tapauksessa elämässänne on jotakin muuta vialla, kun se lapsi on mielestäsi se ratkaiseva kuormitustekijä.
-13-
ellet ole kotiäiti. Silloin tilanne voikin olla erilainen kuin työssäkäyvien. Ymmärrän hyvin, että vanhemmat käyvät vaikka omissa harrastuksissa tai menevät viikonlopuksi kahdestaan jonnekin, tai lapset kyläilevät isovanhemmilla silloin tällöin. Mutta sen kai pitäisi riittää. Tuntuu että sen lisäksi pitäisi aikuisilla olla VAPAATA lapsistaan. Hullua.
kun oltiin miehen kanssa reissussa. Koko kesäloma ollaa yhdessä ja syksyllä mies lähtee lasten kanssa reissuun. Mä en oikein ymmärrä ajatusmallia, että ne lapset kärsivät siitä, että saavat olla vaika viikon mummin hoivissa. Mitä traumoja siitä saa?
muun muassa siitä, että lapsen kanssa ei osata olla rennosti. "Lapsen ehdoilla" tulkitaan monessa perheessä niin, että kun lapsi keksii haluta jotakin, vanhemmat pomppaavat niiltä sijoiltaan seurustelemaan piltin kanssa. Ikäänkuin pinnistellään suorittamaan Hyvää Äitiyttä ja se, sehän uuvuttaa ihan hurjasti.
Oikeasti lapselle voi ja PITÄÄ sanoa, että nyt en leiki vielä kanssasi, haluan lukea lehden ensin. Sen jälkeen leikitään.
Lapsen PITÄÄ saada olla jouten ja kyllästyä. Käytän tietoisesti sanaa SAADA, koska moni nykyäiti ei kestä sitä, kun lapsi marisee, ettei ole mitään tekemistä. Jos koko elämä on äidin valmiiksi ideoimaa ja ohjaamaa tekemistä tai harrastuspiireissä juoksemista (joissa sielläkin on aikuinen ohjaamassa tekemistä), luovuus ei kehity samalla lailla kuin jos lapsella on tylsyyden motivoimaa ideointia, vapaata aikuisen ohjauksesta ja ideoinnista.
Toinen ajan ilmiö, joka liittyy tuohon on, että nykyaikuinen ei kestä velvollisuuksia. Velvollisuus on kirosana, ja estää vapaan olemisen ja hedonistisen nautinnon. On VELVOLLISUUS joutua ruokkimaan kersa, kun itse aikuisena voisi hyvin elää yhdellä aterialla päivässä... oikeasti lapsikin kestää hyvin sen, että toisella aterialla syödään vähän kevyemmin, mutta kun äiti on neuvolasta kuullut, että kaksi lämmintä ateriaa pitää olla (vrt. ykköskohta)...
Kolmas ajan ilmiö on, että kasvatus katsotaan asiaksi, jossa päävastuu on jollakin muulla kuin vanhemmalla sitten, kun lapsi on jo päivähoidossa/koulussa. Kuvitellaan, että päiväkoti on järjestelmänä luotu perheitten palvelijaksi, eikä että päivähoito on luotu mahdollistamaan vanhempien töissäkäynnin.
Neljäs seikka on, että lapsen ajatusmaailmaa ei vieläKÄÄN arvosteta. Lapsen huvit ja ajatukset ovat jotain naurettavaa ja vähäpätöistä, vähempiarvoista kuin aikuisten. Siksi esimerkiksi lapsen kanssa lomailu koetaan riipaksi: "eihän lapsen kanssa voi tehdä MITÄÄN KIVAA". Mitä se kiva olisi, jota ei voi lapsen kanssa tehdä - kulkea kapakoissa tai harrastaa miehen kanssa yhtä aikaa riippuliitoa...
Kun vain ihmiset oppisivat hiljentämään hiukan tahtia. Elämään muutaman vuoden hiukan toisin kuin ennen lapsia. KOKONAAN ei lapsen ehtoihin tarvitse sopeutua, vähemmälläkin pingotuksella voi elää oikein hyvin ja lapsikin nauttii, kun aikuinen on hänestä kiinnostunut aidosti silloin, kun on hänen kanssaan (eikä suorita sitä leikkiä hampaat irvessä ja puoliksi vastentahtoisesti).
Oikeasti on oikein antoisaa havaita, miten lapsi iloitsee yllättävistä ja "pienistä" asioista. Museoissa voi kuljeskella pienenkin lapsen kanssa, kun pitää mehutaukoja. Ruuan kanssa voi lapsenkin läsnäollessa juoda viiniä. Luonnossa samota lapsenkin kanssa, kun ei ahnehdi maraton-mittaisia matkoja.
niin olen ihan paska äiti kun vietän yhden viikon miehen kanssa kahdestaan?
"hyvä äiti/paha äiti" -akselilla? Juuri todistat oikeaksi tuon ykköskohtani.Se, että toimii jossakin asiassa väärin ei tee sinusta paskaa. Voisit silti vähän miettiä sitä, mihin päivähoitoa käytät. Joudut joka tapauksessa hoitamaan lastasi illat ja viikonloput, joten miksi raahata häntä hoitoon päiväksi, se on lapselle samaa kuin töissä kävisi.
JOS sinun jaksamisesi ja avioliittosi on oikeasti kiinni siitä, että lapsesi on yhden viikon päivähoidossa vaikka sinä ja miehesi olette lomalla, niin sitten tietysti toimit edelleen noin. Hiukan kuitenkin epäilen, että siinä tapauksessa elämässänne on jotakin muuta vialla, kun se lapsi on mielestäsi se ratkaiseva kuormitustekijä.
-13-
Minun vanhemmat meni joskus aikanaan lomalle kahdestaan. Mitä väärää tai kamalaa siinä on?
Minusta vanhemmat saa viettää kahdenkeskeistäkin aikaa eikä olla vuodesta toiseen lapsen kimpussa.
Entä jos lapsi menee vaikka leirikouluun?
Vai miten tällänen asia onnistuu jos lapsi on vanhemmissaan (tai äidissä vähintään) kiinni kouluikään saakka ja tämän jälkeen aletaan vaatia laakista itsenäisyyttä? Onko arvon lastenhoitaja tehnyt näin ja vaatii samaa muulta kansalta?
Minusta on surullista että hoitajat alkaa moralisoimaan että "näkee lastaan klo 16-21". Jumalauta kun sinä itsekin olet töissä! Mikä vajaa tunteeton oikein olet? Lopeta työsi. Etoo tollanen asennevamma, sut korvataan NIIN helposti paremmalla hoitajalla!
muun muassa siitä, että lapsen kanssa ei osata olla rennosti. "Lapsen ehdoilla" tulkitaan monessa perheessä niin, että kun lapsi keksii haluta jotakin, vanhemmat pomppaavat niiltä sijoiltaan seurustelemaan piltin kanssa. Ikäänkuin pinnistellään suorittamaan Hyvää Äitiyttä ja se, sehän uuvuttaa ihan hurjasti.
Oikeasti lapselle voi ja PITÄÄ sanoa, että nyt en leiki vielä kanssasi, haluan lukea lehden ensin. Sen jälkeen leikitään.
Lapsen PITÄÄ saada olla jouten ja kyllästyä. Käytän tietoisesti sanaa SAADA, koska moni nykyäiti ei kestä sitä, kun lapsi marisee, ettei ole mitään tekemistä. Jos koko elämä on äidin valmiiksi ideoimaa ja ohjaamaa tekemistä tai harrastuspiireissä juoksemista (joissa sielläkin on aikuinen ohjaamassa tekemistä), luovuus ei kehity samalla lailla kuin jos lapsella on tylsyyden motivoimaa ideointia, vapaata aikuisen ohjauksesta ja ideoinnista.
Toinen ajan ilmiö, joka liittyy tuohon on, että nykyaikuinen ei kestä velvollisuuksia. Velvollisuus on kirosana, ja estää vapaan olemisen ja hedonistisen nautinnon. On VELVOLLISUUS joutua ruokkimaan kersa, kun itse aikuisena voisi hyvin elää yhdellä aterialla päivässä... oikeasti lapsikin kestää hyvin sen, että toisella aterialla syödään vähän kevyemmin, mutta kun äiti on neuvolasta kuullut, että kaksi lämmintä ateriaa pitää olla (vrt. ykköskohta)...
Kolmas ajan ilmiö on, että kasvatus katsotaan asiaksi, jossa päävastuu on jollakin muulla kuin vanhemmalla sitten, kun lapsi on jo päivähoidossa/koulussa. Kuvitellaan, että päiväkoti on järjestelmänä luotu perheitten palvelijaksi, eikä että päivähoito on luotu mahdollistamaan vanhempien töissäkäynnin.
Neljäs seikka on, että lapsen ajatusmaailmaa ei vieläKÄÄN arvosteta. Lapsen huvit ja ajatukset ovat jotain naurettavaa ja vähäpätöistä, vähempiarvoista kuin aikuisten. Siksi esimerkiksi lapsen kanssa lomailu koetaan riipaksi: "eihän lapsen kanssa voi tehdä MITÄÄN KIVAA". Mitä se kiva olisi, jota ei voi lapsen kanssa tehdä - kulkea kapakoissa tai harrastaa miehen kanssa yhtä aikaa riippuliitoa...
Kun vain ihmiset oppisivat hiljentämään hiukan tahtia. Elämään muutaman vuoden hiukan toisin kuin ennen lapsia. KOKONAAN ei lapsen ehtoihin tarvitse sopeutua, vähemmälläkin pingotuksella voi elää oikein hyvin ja lapsikin nauttii, kun aikuinen on hänestä kiinnostunut aidosti silloin, kun on hänen kanssaan (eikä suorita sitä leikkiä hampaat irvessä ja puoliksi vastentahtoisesti).
Oikeasti on oikein antoisaa havaita, miten lapsi iloitsee yllättävistä ja "pienistä" asioista. Museoissa voi kuljeskella pienenkin lapsen kanssa, kun pitää mehutaukoja. Ruuan kanssa voi lapsenkin läsnäollessa juoda viiniä. Luonnossa samota lapsenkin kanssa, kun ei ahnehdi maraton-mittaisia matkoja.
niin olen ihan paska äiti kun vietän yhden viikon miehen kanssa kahdestaan?
"hyvä äiti/paha äiti" -akselilla? Juuri todistat oikeaksi tuon ykköskohtani.Se, että toimii jossakin asiassa väärin ei tee sinusta paskaa. Voisit silti vähän miettiä sitä, mihin päivähoitoa käytät. Joudut joka tapauksessa hoitamaan lastasi illat ja viikonloput, joten miksi raahata häntä hoitoon päiväksi, se on lapselle samaa kuin töissä kävisi.
JOS sinun jaksamisesi ja avioliittosi on oikeasti kiinni siitä, että lapsesi on yhden viikon päivähoidossa vaikka sinä ja miehesi olette lomalla, niin sitten tietysti toimit edelleen noin. Hiukan kuitenkin epäilen, että siinä tapauksessa elämässänne on jotakin muuta vialla, kun se lapsi on mielestäsi se ratkaiseva kuormitustekijä.
-13-
Enkä oikein ymmärrä, miksi edes tulkitsetkaan kirjoitukseni koskevan juuri sinua (kuka lienetkin näistä Vierailijoista).
Jos lapsesi ovat koulussa ja mummi on teillä vahtina kotona ja te reissussa miehen kanssa, se on aivan eri asia kuin keinotekoisesti pitää lapset hoidossa ja lomailla sen ajan. Lapset käyvät koulussa joka tapauksessa, eli ette aiheuta heille sen kummempaa lisävaivaa.
-13-
en voi muuta sanoa, oikeesti.
Tiedän ainaostaan pari perhettä, joissa on otettu ns omaa lomaa ja lapset hoidossa, tunnen perheitä sentään todella paljon.