työuupunut ystävä ja uudelleenkouluttautuminen

kuunnella ystävääsi. Eikö tämä ole sinun ystäväsi elämä ja hänen valintansa? Eikö ystävät ole sitä vaarten, että he tukevat - ei sitä varten, että he patistavat "oikeaan" ratkaisuun.



SInänsä ymmärrän kyllä ystävääsi oikein hyvin. Minullakin on takanani työpaikkoja, joihin en enää _missään_oloissa palaa, luvataan sitten millaista palkankorotusta hyvänsä. Enkä minä edes palanut loppuun tai joutunut sairaslomalle, mutta enpä halua sellaiseen tilanteeseen joutuakaan, ja sen estääkseni kierrän tietyt firmat ja tietyt ihmiset vastedes kaukaa. Oon onneksi alalla, jossa tietää, missä kukin on töissä, ja samoja paikkoja voi vältellä.



Ja vaikka sä näet ympärilläsi alaa vaihtaneita opettajia, ei ole ollenkaan sanottu, että tämä sun ystäväsi ei pärjäisi opettajana ihan toisella tavalla - vaikka onkin herkkä. Katsos kun ne ongelmat ovat näissä töissä ja työpaikoissa erilaisia ja myös ne ilonaiheet ovat sitä. Vaikka ne olisivat ihan yhtä pahoja, erilaiset ihmiset kestävät paremmin toisenlaisia ongelmia kuin toiset. Ystävälläsi olisi tässä uutuudenviehätystä, omien lahjojensa käyttöönottomahdollisuuksia ja ihan puhdasta vaihtelua.



Mutta ennen kaikkea: valitna on sun ystäväsi. Kannusta häntä siihen, mitä hän haluaa. Älä yritä tehdä valintaa hänen puolestaan. Kyseessä on hänen elämänsä ja hän on aikuinen ihminen sairaudestaan huolimatta. Älä ryhdy paapomaan kuin lasta.

Kiitos, tuo on varmasti järkevintä.

Työuupuneita, jotka uudelleen kouluttautuvat, tulee koko ajan lisää (valitettavasti). Tässä kohtaa toivoisi, että työvoimaviranomaiset ja hoitava lääkäri, joka pitkäkestoisen sairasloman kirjoittaa, tekisivät yhteistyötä.



Olen nimittäin varma, että monissa tapauksissa se uudelleen koulutus ei välttämättä auta, vaan henkiöä pitäisi auttaa kohtaamaan työelämän pettymykset. Siis että kukaan ei saa kiitosta päivittäin, työ on välillä tylsää, työelämä ei ole oikeudenmukaista, jne.



Peräisinkin tässä kohtaa hoitavan tahon vastuuta.