Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Marttyyrius periytyy... Argh!
09.06.2011 |
Minulla on täydellinen marttyyriäiti, joka esittää aina suurinta uhria ja käytännössä manipuloi sillä sitten kaikkia ja kaikkea.
Nyt sitten sisareni on omaksunut saman tavan! Käyttäytyy kuin marttyyrimummeli, syyllistää kybällä joka käänteessä. Ja yrittää hyppyyttää!
Nyt oli murtanut nilkkansa. Ja on niiin kamalan surullinen, kun en ole "pitänyt mitään yhteyttä". Hän on ollut lomalla ja minulla kiihkein vuodenaika kun lasten koulut ja harrastukset loppuvat. Kahteen viikkoon en siis tosiaan tälle nelikymppiselle lomalaiselle en sitten ollut soittanut.
Nyt sitten lähettää tekstiviestiä, että "hän ei halunnut mitenkään vaivata jne." ja "kyllä hän nyt tässä jne. jne." ja "sietämätön kipu alkaa nyt hellittää jne." Siis tämä "mitäs minulla, menkää te vaan" -mentaliteetti.
Äitimme asuu siinä vieressä ja juoksee muutenkin siskon kaikki asiat eli mitään hätää siellä ei todellakaan ole.
Voi elämä jos tää suhtautumismalli alkaa jo nyt! Tätäkö minun ja lasten pitää nyt sietää seuraavat 40 vuotta!
Siskolla on vakkari (helppo) työ, voisi elää ja tehdä, mutta takertuu minuun ja perheeseeni kuin pahin riippa-anoppi! Ja juuri tuolla lailla alaleuka väpättäen hylättynä marttyyrinä.
Kommentit (2)
Erään tutun perheessä kolmessa polvessa näitä. No näillä on myös luultavasti krooninen poskiontelotulehdus kun kulkevat aina nokka pystyssä minne menevätkin.
Mutta siis vanhin on päälle 60, tulee aina "eihän minua nyt koskaan kuunnella" tms kommenttia.
Tämän tytär, jotain lähelle 40, heittelee saman tyylisiä kommentteja ja oletettavaa on että sitten tämä lapsenlapsikin saa saman taudin.
Ylimielisyys on ainakin näiltä periytyvää ja näyttää pahenevan nuorempaa kohden..
Mutta ap varo itsessäsi kanssa noita. Saattaa tulla vasta vanhemmiten ja jos huomaat ajattelevasi tyyliin "eihän minua tarvita/kuunnella" niin äkkiä katsomaan peiliin ettei peilistä kurkkaa äitisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Ite olen vasta muuttamassa kotoa ja sisarukset ovat kaikki itseäni nuorempia, eli noista ei vielä tiedä. Itessäni oon huomannu äidiltä opitun marttyyriyden välillä puskevan esiin, mutta taistelen sitä vastaan parhaani mukaan. Ärsyttää se ikuinen "toivottavasti löydätte joskus paremman äidin ):" ja "anteeksi kun olen niin suvaitsematon natsi aina kaikessa", nämä lauseet siis jos hän on kieltänyt sisaruksiani lähtemästä kavereiden matkaan mummolavierailun yms. takia. Toisaalta, hän sitten aina muulloin hehkuttelee omaa suvaitsevaisuuttaan, mikä heijastuukin hienosti siitä ettei hän koskaan ole antanut tilaa lapsiensa mielipiteille muualla kuin todistajan puutteessa annetuissa lupauksissa :)
Kehtasipa muuten joskus isäni kanssa naureskella mulle, "meidän pikku marttyyrille", kun olin jopa koulussa sanonut että olen huolestunut kun veli makaa kotona sairaana, enkä sen vuoksi haluaisi juuri sinä päivänä kavereita kylään. Ja tuo tuli puhtaasti välittävästä 7-vuotiaan sydämestä, voin sanoa.