INHOAN sitä, kun uuden työn aloittaessa ei tajua mistään mitään

Työpaikan vaihtaminen on työlästä hommaa. Onneksi parin viikon jälkeen viimeistään yleensä helpottaa.

kun ei voi tietää, niin ei voi tietää. Asia kerrallaan ja rauhallisesti. Jos joku vetää herneen nenään siitä ettet tiedä tai että kyselet, sittenpähän vetää. Ei siitä tarvi antaa verenpaineensa nousta. Kun on muille ystävällinen ja mukava ja yrittää parhaansa, niin muut huomaavat että sinussa on potentiaalia.

Aloitin uudessa työpaikassa maaliskuussa, ja juuri tuolta tuntui aluksi. Edellisessä työpaikassa olin ollut pitkään ja olin aika guru kaikessa. Oli todella outoa ollakin yhtäkkiä se, joka ei mistään mitään tiedä ja kyselee tyhmiä.



Nyt olen jo päässyt tosi hyvin sisään, vaikka perehdytys oli surkea erinäisten sattumusten vuoksi. Pakko oli vaan jaksaa kysellä vaikka kellään ei tuntunut olevan edes aikaa neuvoa. Vasta kolme kuukautta olen ollut tuolla, ja nyt olen jo varsin pätevä, minulta kysytään neuvoa yms. Toki edelleen tulee jatkuvasti vastaan asioita, joita en osaa, mutta joka päivä oppii uutta.

kunnon perehdytys. Mulla ei sellaista ollut 1½v sitten ja vieläkin tulee asioita eteen, joista työkaverit ihmettelee, etteikö sulle sitä perehdytyksessä opetettu. Melkein vuosi meni, ennenkuin sain tietää, että meillä on intra (!) ja että iltapäivälläkin on kahvitauko (mä hullu paahdoin töitä koko ajan kun toiset veti pullaa taukohuonessa). Kaiken on saanut itse selvittää, kiitos välinpitämättömän esimiehen.

ja joka projektissa on uusi asiakas, uusi aihealue, josta et tiedä mitään ja uudet henkilöt, joita et tunne. Vain menetelmät, joilla keräät tietoa on samat. Ja tämä toistuu noin 2-3 kertaa vuodessa. Välillä mukavia asiakkaita välillä vähemmän mukavia. Tosi blondiksi ja kyselyikäiseksi tuntee itsensä. Ja projektin jälkeen saa tyhjentää aivon kerätystä tiedosta koska sille ei ole mitään käyttöä.



Voin sanoa, että ei sovi kaikille it-konsultin hommat. Itse tosin tykkään vaihtelusta vaikka välillä on raskasta aloittaa tiedonkerääminen nollasta.

Helpottaa tietää ettei ole ainoa "joka tuntee itsensä idiootiksi" työtä vaihtaessaan...



ap

Jos jo tänään osaisin autohallista pukkariin ja sieltä toimipisteelle! Ja vaikka ottaisin uudeksi tavoitteeksi viiden henkilön naaman ja nimen yhdistämisen.

oon ollu nyt kuukauden uudessa paikassa ja vieläkin olen joistakin asioista pihalla :/ no onneks pesti loppuu jo kuukauden päästä...



riippuu paljon työpaikastakin, miltä tuo oppiminen tuntuu, joissan paikoissa ollaan tosi kannustavia, joissakin tuntuu et pitäs osata kaikki heti..

minä aloitin joulukuussa uudessa työpaikassa ja vaikka työtehtävät samantyylisiä kuin edellisessä työpaikassa jossa olin yli 5 vuotta, oli kaikki uuta ja ihmeellistä ja "sormi oli suussa" aluksi. Mutta kyllä se siitä nyt tuo aika on jo muisto vain ja melkis kaikki asiat menee jo ihan rutiinilla.

Tsemppiä!

oon ollu nyt kuukauden uudessa paikassa ja vieläkin olen joistakin asioista pihalla :/ no onneks pesti loppuu jo kuukauden päästä...

riippuu paljon työpaikastakin, miltä tuo oppiminen tuntuu, joissan paikoissa ollaan tosi kannustavia, joissakin tuntuu et pitäs osata kaikki heti..

matkapuhelinfirma on juuri sellainen, jossa pitää osata kaikki välineet, ihmiset ja talon käytännöt yhden päivän jälkeen...

Entisessä työssä osasin hommat hyvin ja pystyin kehittämään työtäni. Minun piti osata kaikenlaista ja kyllä minä osasinkin.



Voi helvata, millaista oli siirtyä uuteen työhön! Tunsin itseni idiootiksi. Nyt on melkein kolme kuukautta takana ja onneksi helpottaa. Alussa päivät mateli ja olin ihan naatti töiden jälkeen. Nyt päivät lentää ja illallakin jaksaa jotain. En ikinä vaihda oma-aloitteisesti enää työtä :)

Olin vuosikausia edellisessä työpaikassa ja osasin "kaiken", oli monia vastuualueita.



Sitten yhtäkkiä olinkin ihan tyhmä. Toivoin niin että viikot kuluis äkkiä että alkais edes jotain ymmärtää... onneksi pikkuhiljaa helpotti.



Ekan viikon olin ihan tajuttoman väsynyt, menin jo yhdeksältä illalla nukkumaan. Mutta kyllä se siitä.

Mä aloitin maanantaina uudessa työssä ja sä kuvailit juuri naulan kantaan miten mä siellä seison toisten selän takana ja yritän oppia ja toisaalta pelkään että mut laitetaan nyt jo tekemään jotain enkä osaa.... Mutta muutenkaan ei voi oppia kuin tekemällä ;)



Mutta juuri noin seisoskelen ja katson mitä muut tekevät ja yritän oppia ja kyselen ja kyselen ja kyselen ja tarvitsen apua vielä pitkään.



Olen ollut 9 vuotta kotiäitinä ja nyt siis töissä ja alku on ollut rankka. Maanantai oli tosi kiireinen päivä ja olin jo varma että lopetan ja olen toiset 9 vuotta kotona (pyöräytän vaikka 3 lasta lisää!) mutta tänään oli rauhallisempaa ja tein jo itsekin jotain enkä vain seisonut suu auki.



Toivottavasti ekat kaksi viikkoa menevät nopeasti, sitten varmaan jo rutiinit sujuvat ja silloinkin voi vielä kysyä neuvoa!



Yksi kaveri sanoi, että toisena päivänä ei tarvi osata muuta kuin autolta pukuhuoneeseen ja sieltä toimipisteelleen, mielestäni tuo on hyvä muistaa. Kaikkea ei voi oppia kerralla - hiljaa kun etenee niin sujuu oppiminen syvällisesti eikä vain pintaraapaisuna.



Tsemppia meille! ;)

mulla menee tosi pitkä aika ennen kuin voin sanoa että olen edes jotenkuten sisällä työssä ja firmassa. Mun kohdalle on osunut myös niitä veemäisiä työkavereita jotka tiuskivat kun menen kyselemään :( ei oo tuntunut kivalta.

Mä olen tehnyt monta vuotta aikanaan keikkahommia. Yhtenäkin kesänä mulla oli 5 työnantajaa ja kaikilla työnantajilla tein vähintään kahdella eri osastolla töitä... Alku oli ihan kaaosta ja menin vaan perässä, tein mitä käskettiin ja toivoin, etten kauheasti mokaa :D



Mutta sit kun siihen jatkuvaan paikasta toiseen ramppaamiseenkin tuli rutiini, niin sit sitä osasi kysyä ne tietyt tärkeimmät jutut ekana (joita tarvittiin ihan homman hoitamiseen) ja muita vain tarvittaessa.

Kukaan ei kertonut mitään, eikä opastanut. Turvauduin lapsiin, että edes tiesin minne piti mennä.

Kyselyihin ei edes vastattu.

Aion kouluttautua alalle, mutta huono kuva jäi koulun työympäristöstä.

Pahimmat kiusaajat ei ole näköjään lapset.

Asiantuntijatöissä voi mennä vuosikin että on jälleen asiantuntija (vaikka pärjäystaso toki tulee paljon aikaisemmin). Onhan se ihan helvetillistä aina kun vaihtaa töitä, mutta kyllä toivottavasti työkaverit ja asiakkaatkin ymmärtävät tilanteen.

himmat ja vasta viime aikoina olen voinut todeta, että on kiva mennä töihin kun tietää mitä tekee. It-alalla olen projektipäällikkönä ja useampi erityyppinen projekti meneillään yhtä aikaa.

Varsinkin jos palkka nousee vaihtamalla lähemmäs 1000e /kk...



Minä tyhmä tein alipalkattuna vuosia töitä. Olisi pitänyt vaihtaa firmaa aikaisemmin. Tai vaatia enemmän palkaa. Tunnen tulleeni suorastaan huijatuksi.

Perehdytystä toki on, mutta kovin jäsenneltyä se ei ole, vaan asioita ladotaan eteen summamutikassa. Kauhean vaikeaa saada kokonaiskuvaa luotua saati muistaa, mikä asia liittyi mihinkin ja millä aikataululla niitä pitäisi hoitaa. Lisäksi mulla on vielä esimiestehtäviä ja tuntuu, että pitäisi antaa heti itsestään luotettava ja jämpti kuva alaisten silmissä.



Välillä pelottaa, että saan vielä koko puljun nurin, jos paljon joudun itsekseni sooloilemaan.