Lue keskustelun säännöt.
INHOAN sitä, kun uuden työn aloittaessa ei tajua mistään mitään
07.06.2011 |
eikä vielä ymmärrä kokonaiskuvaa, pikkuasioista puhumattakaan, ja ensimmäiset päivät/viikot menevät siinä että tulee kuljettua jonkun perässä kysellen kaikenlaista tyhmää ja toivoen ettei tämä kyseinen henkilö ole kauhean tuskastunut vaan jaksaa perässähiihtelijää sekä kärsivällisesti vastailee kysymyksiin.
Suurimman osan ajasta tunnen olevani vaan toisten tiellä ja seisoskelen/pyörin ympäriinsä typerän näköisenä tietämättä mitä mun oikein seuraavaksi pitäisi tehdä.
Pikkuasioistakin täytyy kysellä että voiko näin tehdä ja pelkään että teen kuitenkin virheitä joita toiset sitten joutuvat oikaisemaan.
ÄH, menis nyt nopeasti vaikkapa kuukausi eteenpäin! Olisi niin ihanaa mennä töihin aamulla TIETÄEN, mitä sinä päivänä hommiin kuuluu.
Muilla samanlaisia fiiliksiä?
Kommentit (27)
Ekan viikon olin ihan tajuttoman väsynyt, menin jo yhdeksältä illalla nukkumaan. Mutta kyllä se siitä.
on oikeasti aika rasittavaa, jos pitää kokoajan ponnistella ajatusten kanssa. Välillä itsellä on kokouksia, jossa toimii kirjurina, puheenjohtajana ja vielä yrittää keksiä salamana uutta asiaa tai eri näkökulmaa asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi mennä vuosikin ennenkuin uusi henkilö on oikeasti firmalle tuottava henkilö, koska työt ovat sellaisia että ei niihin oikein voi perehdyttääkään.
uudessa työpaikassa ja vielä 2vuoden äitiysvapaan jälkeen.
Huh hirvittää jo valmiiksi kun tiedän kuinka pihalla sitä aluksi on.
Edeltäjäkin jo lähtenyt, joten kunnon perehdytystä tuskin on tiedossa vaan työ on opittava itse selvittämällä ja esimieheltä kysymällä.
Ihan helvetillinen ensimmäinen kuukausi varmasti tiedossa.
Mutta lohduttaudun sillä, että koska kuitenkin olan oman alani osaaja niin viimeistään 3kk kuluttua voin todeta, että homma sujuu jo osittain rutiinillakin. Joka päivä se vähän helpottaa :)
että sitä hommaa ei opi puolessa vuodessa.
Olen innoissani, kun pääsen sellaiseen työhön taas vaihteeks, päivätkin sujuu joutuisammin.
Ihanaa, kohtalotovereita!
Työn vaihto on ollut yllättävän suuri haaste, kun työkieli vaihtui. Mutta paremmalla puolella ollaan. Onneksi on kivat kollegat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muapa ei edes neuvota vaikka kysyn enkä osaa tehdä. Jauhavat vaan shaissea sen sijaan minusta että neuvoisivat mua työtehtävissä. Jotenkin sitten herpaantuu ja ei pysty keskittyy ja alkaa mokaa vaan enemmän. Tulee ihan koulukiusaamisen kokemukset mieleen nuoruudesta.
Valmistuin stipendein ja hyvin arvosanoin joskus alalle ja sen jälkeen en ole kyseisiä hommia oikein tehnyt.. Muuta kylläkin.
Suurimmassa osassa työpaikkoja sentään osataan neuvoa ja jos kemiat kohtaa ja ilmapiiri on oikeasti kannustava ja hyvä niin silloin saa itsekin onnistumisen kokemuksia lisää... Vaan eipä niitä saa oikein jos ennemmin naureskellaan toisten tyhmyydelle. Itsestäni hitaan tekee varmaan joskus adhd. Oikeasti päässä on triljoona muutakin asiaa ja jos jokin on epäselvää niin on vaikeaa keskittyä ja saattaa vaikuttaa tyhmältä.
Löytäisipä hyvän pitkäaikaisen työpaikan jostain jossa ois kannustavaa ja mukavaa. Ärsyttää syrjivät homppelit
ei ole kuin hikiset 200 euroa, kun työmatkakustannuksen vähenee. Lisäksi pirusti haasteita ja uuden oppimista ja todistelua omasta kyvykkyydestään. Melkein kadun jo.