G: ottaisitko työttömän miehen vävyksi?

t. ap/ tuleva anoppi???



ps lapsiahan tyttäreni saa ilman miestäkin hedelmöityshoidoilla

elämään puuttuvat vanhemmat tosissaan? Oikeastiko te olette valitsemassa lapsellenne puolisoa esim. kiristämällä rahalla? Kuvottavaa. Hävetkää. Ei ole psyykkisesti terveen ihmisen puhetta tuommoinen. Terveellä itsetunnolla varustetut ihmiset osaavat päästää irti lapsistaan ja antaa heidän aikuistua ja tehdä omat valintansa. Harvoin olen tällä palstalla mitään näin vastenmielistä kuullut.

Ai sinustako pitää alkaa elättää sitä työtöntä luuseriäijääkin? Kyllä sille tyttärelle tekee ihan hyvää huomata, että väärä puolisovalinta merkitsee esim. sitä, että ei ole enää kotia eikä rahaa ruokaan. Ehkä se panee vähän miettimään niitä valintoja.

kuin kiristää tai sitten elättää jotain työtöntä luuseria? Entä jos tilanne saa jatkua ennallaan, eihän sitä rahaa tarvitse sen miehen elättämiseen asti antaa. Ja jos joku on työtön, niin saahan se työttömyyskorvausta. Työttömyys on myös hyvin usein tilapäistä.

Pointtina on se, että vanhempien ei pidä puuttua aikuisen ihmisen valintoihin. Vanhempien pitää kasvattaa lapsensa sillä tavalla, että nämä oppivat tekemään ne itselleen parhaat valinnat, siis kunnioittamaan itseään niin paljon, että osaavat karsia elämästään sellaiset ihmiset, jotka ovat vahingoksi.

Vanhempien pitää oppia katkaisemaan se napanuora. Ei ole tervettä suhtautumista tuommoinen kiristäminen.

t. ap/ tuleva anoppi???

ps lapsiahan tyttäreni saa ilman miestäkin hedelmöityshoidoilla

tyttäresi puolesta. Parasta on, että itse alat hänelle puolisoksi. Saa ainakin anopille mieluisan - sehän on tärkeintä.

Pakko olla provo.

Olen 30-vuotias ja vanhempani yli 60-vuotiaita ja yrittävät yhä puuttua elämääni ja valintoihini rahalla. Kuvittelevat, että minua kiinnostaa heidän perityt rahansa niin paljon, että vaihdan miestä, kun tämä nykyinen ei ole heidän (=äitini) mieleen. Johtuen liian matalasta koulutuksesta (ammatillinen koulutus) ja pätkätöistä. Mies muutti perässäni toiseen kaupunkiin kun sain vakityön ja jatkuvan työsopimuksen.



Itse olen matalapalkka-alalla, vaikka olenkin akateemisesti koulutettu ja kärsimme rahapulasta aika ajoin. Ja niukkaa on aina. Vanhempani ovat varakkaita ja tukevat kyllä aikuista veljeäni ja hänen perhettään. Minun pitää pärjätä täysin yksin, kun valitsin heidän mielestään väärän miehen. Totta kai tämä on etäännyttänyt minua vanhemmistani ja saanut näkemään, kuinka raha ohjaa heidän ajatteluaan ja toimintaansa. Raukat sitten ihmettelevät, kun pidän välimme pidättyvän etäisinä. Enhän koskaan voi puhua ongelmistani tai mistään muustakaan vakavammasta, kun he ovat heti syyttämässä miestäni kaikesta ja vaatimassa eroa. Huh, puistattaa. Älkää tehkö sitä lapsillenne.

Olen 30-vuotias ja vanhempani yli 60-vuotiaita ja yrittävät yhä puuttua elämääni ja valintoihini rahalla. Kuvittelevat, että minua kiinnostaa heidän perityt rahansa niin paljon, että vaihdan miestä, kun tämä nykyinen ei ole heidän (=äitini) mieleen. Johtuen liian matalasta koulutuksesta (ammatillinen koulutus) ja pätkätöistä. Mies muutti perässäni toiseen kaupunkiin kun sain vakityön ja jatkuvan työsopimuksen. Itse olen matalapalkka-alalla, vaikka olenkin akateemisesti koulutettu ja kärsimme rahapulasta aika ajoin. Ja niukkaa on aina. Vanhempani ovat varakkaita ja tukevat kyllä aikuista veljeäni ja hänen perhettään. Minun pitää pärjätä täysin yksin, kun valitsin heidän mielestään väärän miehen. Totta kai tämä on etäännyttänyt minua vanhemmistani ja saanut näkemään, kuinka raha ohjaa heidän ajatteluaan ja toimintaansa. Raukat sitten ihmettelevät, kun pidän välimme pidättyvän etäisinä. Enhän koskaan voi puhua ongelmistani tai mistään muustakaan vakavammasta, kun he ovat heti syyttämässä miestäni kaikesta ja vaatimassa eroa. Huh, puistattaa. Älkää tehkö sitä lapsillenne.

Veljesi hoitaa sitten heidän asiat.

saada aikaan jopa ikuinen välirikko: puuttua aikuisen lapsen elämään, etenkin parisuhteeseen. Mutta ilmeisesti täällä palstailee myös semmoisia vanhempia, joille raha on tärkeämpää kuin suhteet omiin lapsiin. No, kukin tyylillään.

tarkoittaa sitä, että hän ei enää ole samalla tavalla osa minun perhettäni kuin ennen. Kun muuttaa jonkun kanssa asumaan tms. niin muodostaa oman perheen, johon minulla ei ole sanomista.



Samalla tosin menettää tämän lapsuudenperheen ja sen tuomat edut. Ei enää autoa lainaan, kesämökkiä käyttöön tai yhteisiä ulkomaanmatkoja. Ei myöskään avainta vanhaan kotiin, jotta voisi käydä pesemässä pyykkiä tai käväistä sunnuntailounaalla.



Siksi kannattaa miettiä tarkasti, millaisen miehen ottaa. Jos haluaa saman elintason kuin mitä lapsuudenperhe tarjosi, ei ehkä kannata haikailla työttömän perään. Aika usein rakkaus katoaa, kun tällaisilla helteillä havaitsee, että joutuu kykkimään parvekkeettomassa yksiössä, koska uudessa perheessä ei ole varaa kesämökkiin edes viikoksi.

Mies voi opiskella, mies voi mennä töihin.



Munkin mies oli pari vuotta sitten työttömänä vuoden ajan, enkä silti jättänyt sitä. Ei tullut edes mieleen! Eikä minun vanhempani vaatineet, että minun pitäisi jättää se, vaan he tukivat ja auttoivat meitä minkä pystyivät. Nyt mieheni on vakituisessa työssä ja palkka on n. 3500 e/kk. Eihän työttömyyden tarvitse olla lopullista.



Sitä paitsi itse olet tyttäresi kasvattanut. Joten katso peiliin!

on sama kuin myisi sielunsa pirulle.

Olen 30-vuotias ja vanhempani yli 60-vuotiaita ja yrittävät yhä puuttua elämääni ja valintoihini rahalla. Kuvittelevat, että minua kiinnostaa heidän perityt rahansa niin paljon, että vaihdan miestä, kun tämä nykyinen ei ole heidän (=äitini) mieleen. Johtuen liian matalasta koulutuksesta (ammatillinen koulutus) ja pätkätöistä. Mies muutti perässäni toiseen kaupunkiin kun sain vakityön ja jatkuvan työsopimuksen. Itse olen matalapalkka-alalla, vaikka olenkin akateemisesti koulutettu ja kärsimme rahapulasta aika ajoin. Ja niukkaa on aina. Vanhempani ovat varakkaita ja tukevat kyllä aikuista veljeäni ja hänen perhettään. Minun pitää pärjätä täysin yksin, kun valitsin heidän mielestään väärän miehen. Totta kai tämä on etäännyttänyt minua vanhemmistani ja saanut näkemään, kuinka raha ohjaa heidän ajatteluaan ja toimintaansa. Raukat sitten ihmettelevät, kun pidän välimme pidättyvän etäisinä. Enhän koskaan voi puhua ongelmistani tai mistään muustakaan vakavammasta, kun he ovat heti syyttämässä miestäni kaikesta ja vaatimassa eroa. Huh, puistattaa. Älkää tehkö sitä lapsillenne.

Veljesi hoitaa sitten heidän asiat.

elämään puuttuvat vanhemmat tosissaan? Oikeastiko te olette valitsemassa lapsellenne puolisoa esim. kiristämällä rahalla? Kuvottavaa. Hävetkää. Ei ole psyykkisesti terveen ihmisen puhetta tuommoinen. Terveellä itsetunnolla varustetut ihmiset osaavat päästää irti lapsistaan ja antaa heidän aikuistua ja tehdä omat valintansa. Harvoin olen tällä palstalla mitään näin vastenmielistä kuullut.

Ai sinustako pitää alkaa elättää sitä työtöntä luuseriäijääkin? Kyllä sille tyttärelle tekee ihan hyvää huomata, että väärä puolisovalinta merkitsee esim. sitä, että ei ole enää kotia eikä rahaa ruokaan. Ehkä se panee vähän miettimään niitä valintoja.

kuin kiristää tai sitten elättää jotain työtöntä luuseria? Entä jos tilanne saa jatkua ennallaan, eihän sitä rahaa tarvitse sen miehen elättämiseen asti antaa. Ja jos joku on työtön, niin saahan se työttömyyskorvausta. Työttömyys on myös hyvin usein tilapäistä. Pointtina on se, että vanhempien ei pidä puuttua aikuisen ihmisen valintoihin. Vanhempien pitää kasvattaa lapsensa sillä tavalla, että nämä oppivat tekemään ne itselleen parhaat valinnat, siis kunnioittamaan itseään niin paljon, että osaavat karsia elämästään sellaiset ihmiset, jotka ovat vahingoksi. Vanhempien pitää oppia katkaisemaan se napanuora. Ei ole tervettä suhtautumista tuommoinen kiristäminen.

sen verran hyvinhän ne aina tienaavat, että on varaa autoon, asuntoon ja kesämökkiin sekä purjeveneeseen. Ainakin sen 500 pv, jonka saa ansiosidonnaista

Jos pojallani olisi hyväpalkkainen työ, niin mikä ettei. Kyllä se vävykin jossain vaiheessa töitä löytäisi.

ja olen onnellinen, että minulla on mukava anoppi.

Tämäkin seuraava lause sai minut ärsyyntymään eli jos tytär jää työttömäksi niin miehen velvollisuus elättää perheensä, mutta mies ei itse saa jäädä työttömäksi. Perhe yhdesssä hankkii sen toimeentulon ja kyllä molempien pitää tehdä töitä yhteisen elämän eteen. Ei se mene niin, että toinen odottaa, että toinen elättää perheen.

Ap ei taida elää nykypäivässä, jos luulee, että vakituisesta työstä ei voi joutua työttömäksi. Et ole tainnut lukea lehtiä, koska moni joilla vakaa työ niin ovat yht, äkkiä joutuneet työttömäksi.



Minun mieskin oli puoli vuotta työttömänä ja en todellakaan ollut häntä jättämässä sen takia, että oli työtön.



Toivon totisesti, että tyttäresi on erilainen ja toisekseen sinä osaat olla puuttumasta aikuisen ihmisen asioihin.

tarkoittaa sitä, että hän ei enää ole samalla tavalla osa minun perhettäni kuin ennen. Kun muuttaa jonkun kanssa asumaan tms. niin muodostaa oman perheen, johon minulla ei ole sanomista.

Samalla tosin menettää tämän lapsuudenperheen ja sen tuomat edut. Ei enää autoa lainaan, kesämökkiä käyttöön tai yhteisiä ulkomaanmatkoja. Ei myöskään avainta vanhaan kotiin, jotta voisi käydä pesemässä pyykkiä tai käväistä sunnuntailounaalla.

Siksi kannattaa miettiä tarkasti, millaisen miehen ottaa. Jos haluaa saman elintason kuin mitä lapsuudenperhe tarjosi, ei ehkä kannata haikailla työttömän perään. Aika usein rakkaus katoaa, kun tällaisilla helteillä havaitsee, että joutuu kykkimään parvekkeettomassa yksiössä, koska uudessa perheessä ei ole varaa kesämökkiin edes viikoksi.

vanhempia - kuten omani - joilta saa autoa lainaan, kesämökin käyttöön ja yhteisiä ulkomaanmatkoja. Vanhempani eivät ole koskaan yrittäneet pakottaa minua elämään heidän haluamallaan tavalla, vaan ovat tukeneet minua aina kaikissa tilanteissa.

Niinpä meillä onkin todella hyvät ja läheiset välit ja apua annetaan molempiin suuntiin. Tietenkin olen myös sitoutunut pitämään huolta vanhemmistani kun he tarvitsevat huolenpitoa. Raha on semmoinen juttu, jolla ei ole meidän perheessä merkitystä, onni tulee jostain ihan muualta.

Mun on suoraan sanottuna vaikeaa ymmärtää tuommoista asennetta, mutta jokainen tyylillään. Toisille on raha tärkeää, toisille joku ihan muu.

Veljesi hoitaa sitten heidän asiat.

Varmaan yrittää sälyttää hoitovastuun minulle. Hän saa edut ja minä haukut. Kiero perhekuvio. Ja tästä olen pyrkinyt kaikin keinoin eroon. En kestä vanhempiani, jotka eivät hyväksy minua kokonaisena ja miestäni kumppaninani. Isäni myötäilee äitiäni ja molemmat puuhkuvat intoa haukkuessaan miestäni (vaikka pysyvätkin muka yleisellä tasolla). Saan joka kerta, kun tapaan vanhempiani, jollain tapaa tietooni heidän toiveen, että etsisin varakkaamman ja koulutetumman miehen. Rakkaudesta, 8-vuotisesta suhteestamme ja minun onnellisuudestani huolimatta. Olen jopa toivonut heidän kuolemaansa.

Näin käy perheille, joissa yksityisyyden ja itsenäisyyden rajoja ei tunneta eikä kunnioiteta ja joissa raha näyttelee korostettua roolia.

Se 30-vuotias.

Onko kyse ainoastaan työttömyydestä vai onko taustalla muutakin? En oikein voi ymmärtää, että joku suhtautuu työttömyyteen noin ehdottomasti.



Onko mies alkoholisti? Onko hän käynyt peruskoulun? Onko hänellä ammatillinen koulutus? Kauanko hän on ollut työttömänä? Onko hän 50-vuotias vai 20-vuotias? Kerro nyt vähän!

Veljesi hoitaa sitten heidän asiat.

Varmaan yrittää sälyttää hoitovastuun minulle. Hän saa edut ja minä haukut. Kiero perhekuvio. Ja tästä olen pyrkinyt kaikin keinoin eroon. En kestä vanhempiani, jotka eivät hyväksy minua kokonaisena ja miestäni kumppaninani. Isäni myötäilee äitiäni ja molemmat puuhkuvat intoa haukkuessaan miestäni (vaikka pysyvätkin muka yleisellä tasolla). Saan joka kerta, kun tapaan vanhempiani, jollain tapaa tietooni heidän toiveen, että etsisin varakkaamman ja koulutetumman miehen. Rakkaudesta, 8-vuotisesta suhteestamme ja minun onnellisuudestani huolimatta. Olen jopa toivonut heidän kuolemaansa.

Näin käy perheille, joissa yksityisyyden ja itsenäisyyden rajoja ei tunneta eikä kunnioiteta ja joissa raha näyttelee korostettua roolia.

Se 30-vuotias.

Toivottavasti sua lohduttaa se, että teidän lapsilla tulee olemaan ihan erilainen perhe!

Tämä ketju on saanut mut arvostamaan vanhempiani ihan kympillä. Harmi etten voi lahjoittaa osaa heistä sulle ;)

ET OTA SITÄ HOITOVASTUUTA!Jos ei veljesi hoida niin voi voi. Kyllä se niin on että niin makaa kuin petaa.

nyt 4 vuotta mennyt eikä mitään kontaktia nykyisin. 'Perheessä' ei ole koskaan kyetty ymmärtämään ihmisiä sellaisina kuin he ovat, kaikki on aina pyörinyt rahan ja työn ympärillä. Vanhemmat sisarukset ovat saaneet tontit yms ilmaiseksi, tiettyä porukkaa on suosittu aina, ja itse joka kuulun nuorempiin olen alinta pohjasakkaa. Minun kuuluisi olla sitten se vanhustenhuoltaja ja niellä kaikki paska mukisematta.

Sairas, hullu kuvio josta viimein täysin irti. Ihanaa elää omaa elämää.

Veljesi hoitaa sitten heidän asiat.

Varmaan yrittää sälyttää hoitovastuun minulle. Hän saa edut ja minä haukut. Kiero perhekuvio. Ja tästä olen pyrkinyt kaikin keinoin eroon. En kestä vanhempiani, jotka eivät hyväksy minua kokonaisena ja miestäni kumppaninani. Isäni myötäilee äitiäni ja molemmat puuhkuvat intoa haukkuessaan miestäni (vaikka pysyvätkin muka yleisellä tasolla). Saan joka kerta, kun tapaan vanhempiani, jollain tapaa tietooni heidän toiveen, että etsisin varakkaamman ja koulutetumman miehen. Rakkaudesta, 8-vuotisesta suhteestamme ja minun onnellisuudestani huolimatta. Olen jopa toivonut heidän kuolemaansa.

Näin käy perheille, joissa yksityisyyden ja itsenäisyyden rajoja ei tunneta eikä kunnioiteta ja joissa raha näyttelee korostettua roolia.

Se 30-vuotias.

tarkoittaa sitä, että hän ei enää ole samalla tavalla osa minun perhettäni kuin ennen. Kun muuttaa jonkun kanssa asumaan tms. niin muodostaa oman perheen, johon minulla ei ole sanomista. Samalla tosin menettää tämän lapsuudenperheen ja sen tuomat edut. Ei enää autoa lainaan, kesämökkiä käyttöön tai yhteisiä ulkomaanmatkoja. Ei myöskään avainta vanhaan kotiin, jotta voisi käydä pesemässä pyykkiä tai käväistä sunnuntailounaalla. Siksi kannattaa miettiä tarkasti, millaisen miehen ottaa. Jos haluaa saman elintason kuin mitä lapsuudenperhe tarjosi, ei ehkä kannata haikailla työttömän perään. Aika usein rakkaus katoaa, kun tällaisilla helteillä havaitsee, että joutuu kykkimään parvekkeettomassa yksiössä, koska uudessa perheessä ei ole varaa kesämökkiin edes viikoksi.

vanhempia - kuten omani - joilta saa autoa lainaan, kesämökin käyttöön ja yhteisiä ulkomaanmatkoja. Vanhempani eivät ole koskaan yrittäneet pakottaa minua elämään heidän haluamallaan tavalla, vaan ovat tukeneet minua aina kaikissa tilanteissa. Niinpä meillä onkin todella hyvät ja läheiset välit ja apua annetaan molempiin suuntiin. Tietenkin olen myös sitoutunut pitämään huolta vanhemmistani kun he tarvitsevat huolenpitoa. Raha on semmoinen juttu, jolla ei ole meidän perheessä merkitystä, onni tulee jostain ihan muualta. Mun on suoraan sanottuna vaikeaa ymmärtää tuommoista asennetta, mutta jokainen tyylillään. Toisille on raha tärkeää, toisille joku ihan muu.

Minua ällöttää tuollainen välitilaelämä, jossa ei uskalleta päästää irti lapsuudenperheestä vaan jäädään siihen kiinni, rahan ja materian ja matkojen toivossa. Ihan kuin et uskaltaisi tehdä omia ratkaisujasi ja elää omaa elämääsi vaan kiristät vanhemmiltasi koko ajan sitä rahaa, josta sanot, että se ei ole tärkeää.

Lue tekstisi, sinulle vanhemmat ovat ensisijaisesti mammonantarjoajia. Siis sen rahan, jota et nähtävästi itse kykene ansaitsemaan, jonka takia roikut isässä ja äidissä aikuisenakin.