KULTAINEN 60-LUKU!

Pääsky, minä kapaloin meidän nuorimman äitiyspakkauksen peittoon, jossa oli lakana päällä. Pysyi siinä paketissa aika tiukasti lähes puolivuotiaaksi, mutta kädet oli aseteltava aika tiukasti rinnan päälle ja pakettia ei saanut jättää liian löysäksi. Ulkona vaunuissa kapaloin hänet vanhaan pashminahuiviini (alla kevyttoppis), koska viihtyi jostain syystä kapaloissa tosi hyvin ja alkoi yönsä nukkua jo parikuukautisena (9-10h) heräämättä. Äiti oli aina se joka heräsi kun rinnat meinasi ratketa ja imetin vaikka vauveli nukkui, jatkoi usein siitä uniaan enkä edes avannut kapaloa välillä. Minulla meni muutama viikko, että opin tekemään tarpeeksi tiukan kapalon, alussa se levähti aina. Meidän makuuhuone on tosi viileä, kun tykätään nukkua viileässä paksun peiton alla, joten se äitiyspakkauksen peitto ei ollut yhtään liikaa. En tiedä oliko apuja, mutta toivottavasti onnistuu kapalointi.



Joku kysyi mikä on EML, se on erityismaksuluokka. Ero normaaliin julkiseen on, että voi itse valita lääkärinsä, joka yleensä hoitaa jo ennen synnytystä (usein yksityisvastaanotolla) lähinnä ultrat ja sitten sairaalassa synnytyksen/leikkauksen ja jälkiseurannan. Sairaaloilla on tietyt ylimääräiset maksut, jotka peritään, esim NKL on muistaakseni 170euroa extraa lääkärille synnytyksestä, samoin anestasialääkärille ja korotettu vuorokausimaksu (kaksinkertainen). Hoito on periaatteessa samaa kuin julkisella, mutta isoin ero on tosiaan siinä, että on oma lääkäri, jonka on valinnut. Lähinnä minulle on tärkeää, että tiedän etukäteen lääkärin joka minut leikkaa ja joka on VASTUUSSA hommasta. Jos en joutuisi leikkaukseen, tuskin käyttäisin tätä mahdollisuutta, mutta julkisen puolen kokemusten jälkeen inhoan sitä, että aina on uusi lääkäri kehissä, joka ei kunnolla tunne tapaustani ja kun jokin menee pieleen, kukaan ei ota vastuuta hommasta. Hoito osastolla on periaatteessa ihan samaa kuin muillakin, paitsi oma lääkäri on se joka käy katsomassa ja tutkimassa ja keskustelemassa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen alkanut arvostaa tätä asiaa, joten olen valmis pulittamaan ylimääräistä saadakseni mielenrauhan.



Muuten, olo alkaa olla aika uupunut, liitoskivut hidastavat vauhdin totaalisesti ja jatkuva väsymys vaivaa, kun unet jää vähiin kaikkien vihlaisujen ja kipujen kanssa. Olen ihan kateellinen, kun tapasin juuri äidin joka saa vauvan kuukautta myöhemmin ja ketterästi tanssahteli menemään. Itseä vihloi jo ajatus samanlaisesta liikehtimisestä.



Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille!

t. Triina 36+4

Laiskuuttani en saanu eilen uutta pinoa alulle vaikka meinasin...



Mulla oikeesti niin hyvä olo että ihan pelottaa kuinka se vielä jossain mutkassa kostautuu.. voiko kaikki mennä ilman kamalia takapakkeja??

Meinaan ku aikasemmissa raskauksissa on kuitenki ollu närästykset+turvotukset ym. kankeudet jossain vaiheessa, nyt ei mitään... välillä kun kävelen kovemmin niin ihan säpsähtää ja ikäänkuin muistaa että ai niin, pitäsköhän hiljentää tahtia ihan varulta, vaikkei mitään ikäviä tuntemuksia ookkaan... tänäänki käytiin rattailla 3km:n lenkki, ihana syysaamu siihen hommaan oliki!



Onhan tämä kyllä aikasempiin raskauksiin verraten omaa luokkaansa mitä tulee painonnousuun.. ekasta nous 32kg, toisesta 18 ja viimesimmästä 22kg, nyt vasta 3,9kg... tai noushan se enemmän mut nyt dieetin tiukentamisen jälkeen puonnu... silti odotettavissa yli 4-kilonen pirpana..



Mutta tässäpä oleellisin, hyvät pyhän jatkot kaikille kultaisille!!

toivottaa hilima rv37 TASAN

Hei!



Kyselen teiltä,jo pidemmillä viikoilla olevilta, että mitä sikiön tutkimuksia teille tehtiin/onko tehty/suositeltiin?

Ikään viitaten sain neuvolasta ohjeen tilata ajan joko iskukka-tai lapsivesitutkimukseen, niillä kuulemma tarkempia tuloksia kuin niskapoimututkimuksella.

Onko teillä millaisia kokemuksia?Tuo istukka ja lapsivesi tutkimushan lisäävät keskenmenon riskiä ja kun raskaus saanut alkunta IVF:llä on se jo km riskiä lisännyt,joten hiukan arveluttaa ja pelottaa.... toisaalta haluaisi kyllä selvittää,että kaikki on hyvin?



t:Tuah rv 5+4

olin siihen jo varautunut ja halusin mennä mutta meiän neuvolassa käytäntö muuttunut.. ei pääse enää " suorilta" punktioon eikä biopsiaan (ennen riitti ikä perusteeksi jos halus tutkimuksen!) vaan seerumiseulan/np-ultran antamien riskitulosten perusteella vasta alkavat tekemään, mulla riskiluku oli 1/4027 (niskaturvotus oli 1,5mm) eli kuulemma erittäin hyvä, ei mitään syytä tutkia enempää, antaa kuulemma 96% varmuuden downin suhteen.. kaikkea muutahan voi kuitenki olla/sattua eikä niitä missään tutkimuksissa voi todeta..

Eli jos teillä tehdään se seerumiseula+np-ultra niin ne yhdessä kyllä kertovat onko aihetta punktioon.. onhan siinä keskenmenoriski mutta pieni sellainen. Edellisessä raskaudessa kävin punktiossa.

Muistaakseni meiän porukasta joku kävi yksityisellä teettämässä sen seerumiseulan, en muista kuka se oli..



hilima rv37+0

Moi Tuah!

JA tervetuloa joukkoon! Olen listahiljainen, luen toisinaan, kirjoitan vielä toisinaammin :-)



Olen 38v, joten meillekin tarjottiin seulontoja. Mietimme tovin ja kyselin kokemuksia täältäkin. Päätimme olla menemättä ellei ultrissa paljastu jotakin... hälyyttävää. Nyt viikkoja on 13 ja rapiat ja perjantaina olimme ns np-ultrassa, poimu normaali. Np-arviossa löydetään 60-70% mahdollisista häikkähommista sanoi lääkäri. Kaikkia ei tietenkään ja toisaalta " liika" turvotus ei välttämättä tarkoita, että vauvassa on yhtään mitään häikkää.



Ystäväni 39v ja ensiraskailija kävi jommassa kummassa seulonnassa, taisi olla lapsivesi ja sanoi, ettei toimenpide sattunut yhtään ja hermostuttavinta oli odotella tuloksia. Tietenkin. Mutta nytpähän tietää, jotta kaiken p i t ä i s i olla ok.



Jotta jokainen päättää tässäkin asiassa itse kuinka toimii :-))))



Näin tyhjää apua tarjottavana pulmaasi minulta -mirjami-

Tervetuloa joukkoon, Tuah!



Täällä saa yli 37v valita joko niskaturvotusultran(ilman seerumiseulaa), istukkabiopsian tai lapsivesipunktion. Minä valitsin tuon istukkanäytteen, se otettiin joskus vk 12. Kyselin noiden erosta sieltä polilta ja vastaus oli, että riski on suhtkoht sama, tuosta saa sen tuloksen aiemmin. Joku täällä joskus kirjoitti, että tuosta lapsivesipunktiosta sais tietää jotain enemmän, siitä en mitään tiedä, kun minulle ainakin vain ilmoitettiin tuloksena kromosomien määrä. Ei kai siitä muuta tutkittukaan?



No, jokatapauksessa, edellisessä raskaudessa otettiin lapsivesinäyte, joten tiedän molemmista tämän verran: Istukkabiopsia ' tuntui' enemmän, sitä neulaa liikutellaan siellä kudoksessa ja sitä pidetään siellä jonkinaikaa, jotta ne tarkistavat onnistuiko näytteenotto. Lapsivesipunktio ei tuntunut miltään. Kumpikin tietysti jännitti, riskin takia ja tapahtumana, mutta siis mitään kipua en tuntenut.



Tässä viimeisessä lääkäri(paikallinen ylilääkäri) ultrasi ja tokaisi, että ei täällä mitään turvotusta ole, tarviiko tästä mitään näytteitä ottaakaan? No minä kuitenkin halusin, lääkäri tosin yritti vielä uudelleenkin, että onko nyt tarpeen..lopputulos oli, että kromosomit oli kunnossa ja lapsi on ainakin tähäm asti ollut ihan terve.



Lapsivesinäytteestä edellisen kanssa tulos tuli vasta vk 20 maissa, joka tuntui aika kurjalta, kun tunsin jo liikkeetkin ja odottelin hermona tuloksia! Tuosta istukkabiopsiasta tulee jossain tulokset jo viikossa, täällä kesti 2 viikkoa.



Onnea matkaan, mitä päätätkin!

Terveisin Pääsky ja Valio, 2 kk ja risat

Käväisinpä vilkaisemassa, mitä tänne kuuluu... Ja hyvältähän taas näyttää. :) Meillä (Lempäälässä) ei ollut tarjolla muita seulontoja kuin eerumiseula. Np-ultraan olisi saanut mennä omalla kustannuksella. Sitten vasta, jos noissa olisi ollut jotain epämääräsitä olisi saanut lähetteen TAYSiin muihin tutkimuksiin. Mutta eipä minulla mitään erikoista seerumiseulassa ollut ja varsin hyvältä tuo neiti kyllä näyttää...



Kapaloinnista: Meillä on myös ollut varsinainen Houdini ihan pienestä lähtien. Sairaalalla ehkä yksi tai kaksi hoitajaa sai kapalon niin tiukalle, että neitokainen ei saanut edes toista kättään esiin sieltä. Yleensä kapaloinnista seuraa muutaman minuutin ajan tiukkaa rimpuilua ja sitten onkin ainakin toinen käsi syötävänä esillä... Paras kapalovaate on ollut yllättäen jonkun ikiaikaisen pakkauksen trikoopäällysteinen, ohut peitto. Se kangas kun ei luista. On vaan aika lämpöinen kiedottuna vauvalle. Tosin hyvin tuo on siinäkin nukkunut.



Muuten meillä elämä jatkuu hajussa kasvaen... Eli neidillä on kamalia ilmavaivoja vaihteeksi. Luultavasti syyttävä sormi osoittaa minuun ja pullanmussutukseen. :P Calmette-rokotuspaikka alkoi nyt tulehtua, toivottavasti paranee pian... Mitenkäs te muuten oletten isommilla lapsillanne sitä hoitaneet vai onko parantunut ihan itsekseen?



Huomenna pitää soitella neuvolaan ja kysyä tuosta rokotusnäpystä ja samalla, josko lääkäri suostui kirjoittamaan minulle minipillerit. Pääskylle jo vauvapuolella ruikutin, kun lääkäri oli vissiin pahalla tuulella ja julisti, että mitään pillereitä ei imetysaikana käytetä, vaikuttavat kuulemma maidontuloon! Minä yritin vikistä jotain aiheesta kondomi ei sovi, koska saan sen käytöstä virtsatietulehduksia. No, ratkaisu löytyi tähänkin: Hän kirjoitti minulle jo valmiiksi antibioottikuureja ja kehotti soittamaan, jos alkaa kroonistua niin saisin estolääkityksen! Siinä vaiheessa olinkin jo niin ällistynyt, että en osannut sanoa mitään. Antibiootithan äidinmaidon kautta vasta hyvää lapselle tekevätkin puhumattakaan siitä, mitä jatkuva äidin sairasteleminen tekee maidontulolle... No, soittelin sitten myöhemmin terveydenhoitajalle ja hän lupasi vaatia pillerireseptiä minulle. Katsotaan, miten on käynyt. Jos en sitä tuolta saa niin aika varmasti sitten yksityiseltä.. Maksaa vaan aika lailla enemmän. :P Jotta näin täällä.



Mutta menenpä katsomaan Strömsötä ja viimeistelemään asunnon siivousta... Tulee vieraita kohta.



Mukavaa viikonjatkoa kultaisille!



-kirahvi ja tupsukorva 5 vkoa ja 6 pvää-

Kiitos kaikille jotka jakaneet kokemuksiaan tässä asiassa kanssani!



Ymmärsin vastauksistanne, että tuo niskapoimu+seerumiseula tutkimus on monessa paikassa vaihtoehtoinen istukka-ja lapsivesi tutkimuksen kanssa? Ymmärsinköhän neuvollassa väärin, kun minulle sanottiin että koska olen 41v.minulle joka tapauksessa tehdään molemmat?ymmärsin varmaan...olin niin hämmentynyt koko neuvolassa käynnistä:-)))

Mutta toisaalta suostuin, sellaiseen Predo tutkimukseen, jossa mittaavat ultralla lantionalueen " virtauksia" piirtävät käyrän ja jos tietynlainen poikkeama löytyy aloittavat lääkityksen, jolla pyritään estämään toksemian(riesana jo ennen raskautta verenpaine tauti) syntyminen ja tähän tutk.liittyen tehdään kai myös mm.niskapoimu ultra ja seerumiseula ym labroja.Saan" palkkioksi" 3 ylimääräistä ultraa...

Minulle tehtiin niskapoimu-ultra kätilö antoi liuskan kuvia ja kertoi vauvan olevan ok ja virkeä. Menin kuitenkin lapsivesipunkitioon, koska ikäni puolesta sain sen ilmaiseksi. Siinä ilmeni että lapsellani oli down syndrooma.

Yritin tästä pinosta päntätä teidän kapalovinkkejä, mutta pää on niin turkasen hatara. En oo koskaan onnistunut kapaloinnissa, kun meillä on ollut varsinaisia helikopteripoikia kaikki. Tuun sitten varmaan kyselemään teiltä vinkit uudestaan toukokuussa :) !



Tuahille: mun käsittääkseni täällä (Espoo) tehdään np-ultra kaikille (vai onko se kaikille yli jotain vuotiaille?). Sitten lisäksi kai voisi saada seerumiseulan. Ja jos riski on kohonnut em. perusteilla, niin sitten lapsivesipunktio. Vuonna 2000 tarjottiin np-ultran sijaan pelkkä seerumiseula. Kaikki on vapaaehtoisia, eli mitään ei tehdä väkisin/automaattisesti.



En oo aikaisemmin mennyt mihinkään tutkimuksiin, vaikka siis olisin iän puolesta kaikkien lasten (nyt neljäs tulossa) kohdalla päässyt. Sen takia en, että ultra ja seerumiseula antaa vääriä hälytyksiä + osa poikkeavuuksista jää huomaamatta + ja vaikka kaikki tutkittais niin sittenkään ei oo takeita että vauva on terve. Mulle on ollut kaikilla kerroilla joka tapauksessa selvä, että keskeytystä en tee, niin että en oo halunnut lisätä omaa huolestumista noilla tutkimuksilla. Oon muutenkin ihan tarpeeksi kova skitsoilija. Miehen ollaan kanssa mietitty, että jos jotain odottamatonta sattuu, niin se otetaan sitten vastaan sellaisena kun tulee.



Tässä lokakuussa kävin kuitenkin ekaa kertaa np-ultrassa, mutta vain katsomassa onko sikiö elossa, koska multa kuuluu sydänäänet aina tosi myöhäisessä vaiheessa, ja oon joskus saanut paniikin siitä, kun oon pelännyt vauvan kuolleen kohtuun. Ultraaja-kätilö ei tuntunut kovin kokeneelta, ja en edes noteerannut mitä se sanoi turvotuksesta, kunhan keskityin vaan tuijottamaan sykettä.



Oon sen vuoksi keskeytystä vastaan (huom. vain omalla kohdallani, en mitenkään yleisesti!), että oon tehnyt nuorena abortin, enkä halua sitä kokemusta toista kertaa. Siitä syystä tämä linjaratkaisu.



Kirahvi: en oo hoitanut calmette-jälkiä mitenkään muuten, kuin että jos on puhjennut, niin oon pyykinyt märän pois septidin-tupolla tai vastaavalla. Ihan siistit pienet jäljet niistä on jäänyt, vaikka joskus paukama on ollut aika kamalan näköinen.



Omasta navasta: on aivan hirveän lyijynraskas olo, enkä jaksa mitään. Onkohan hemoglobiini alkanut laskea? Vai onko tää vaan taudin kuvaan kuuluvaa perusväsytystä. Sen oon myös huomannut, että silloin kun oikein väsyttää, niin kas kummaa - pahoinvointi myös nostaa sitkeästi päätään. Eli ihan ' kuivilla' tässä ei olla.



Terveisiä kaikille ja Bonitalle tsemppiä pihatöihin



toivottaa samaa epätoivoista taistelua aikaa ja omaa vähemmän-kehuttavaa vointia vastaan taisteleva Jymy rv 14+2 (kai?)

vaihdoin lakanan pussilakanaan ja tein aika napakan ' sidonnan' ja hyvältä näytti, sain imetettyä ja röyhtäytettyä ilman asiakkaan karkaamista...



Valion Calmettejälki näyttää nyt varsin siistiltä, siis ilman mitään hoitoa. Leukaan on tosin ilmestynyt ylimääräinen kerros, kyselinkin vauvelilta tänään, että keneltä olet tuon toisen leuan vienyt ja jäikö se toinen vallan ilman?Ja unohditko kokonaan hankkia kaulan? On aika makkarainen poju meillä...

Hei kaikki!



Olen lueskellut keskustelujanne silloin tällöin mutta nyt olen kai siinä odotetussa keskiraskauden hyvävointisessa tilassa jolloin raskauden unohtaa, olo on hyvä ja vauhti kova! En siis muka ole ehtinyt itse osallistua. Kaikille pahoinvoinnin kanssa kärvisteleviä voin lohduttaa tiedolla että kaikki alkuraskauden pahoinvoinnit, säryt, kolotukset, väsymykset häviävät huomaamatta...ainakin siis minulla. Nyt on 23+3 menossa ja jollei liikehdintä vatsassa olisi kovaa, en edes muistaisi olevani raskaana. Vauva on noussut ahdistavasta alalantiosta ylöspäin joten saan taas kaikki vanhat housunikin, matalavyötäröiset sellaiset, jalkaani.



Neuvolassa kehotettiin muistamaan syöminen. Hauskaa, viime kerralla 600g/viiko painonnousustahan alettiin diettiohjeita suositella. Painoa oli viime viikolla tullut lisää lähtöpainosta 3,9 kg joten aika hyvissä lukemissa kai mennään.



Kyselitte tutkimuskokemuksia? Ikää minulla on 41 v, asun Espoossa. Niskapoimututkimus, seerumiseula, istukkabiopsia/lapsivesitutkimus olivat kaikki mahdollisia...joten otin ne kaikki. Niskapoimututkimus tehtiin samaan aikaan istukkabiopsian kanssa. Niskapoimua ei voitu mitata koska sitä ei edes ollut. Sen sijaan varhaisessa vaiheessa tehdyssä tutkimuksessa näkyi napatyrä joka saattoi olla omphaloseele (viittaa mahdolliseen kromosomihäiriöön) tai vain siihen,, että vatsapeitteet eivät olleet vielä sulkeutuneet. Istukkabiopsia oli tukala toimenpide, olin noudattanut " täyden virtsarakon" ohjetta niin tarkkaan, että meinasin haljeta pöydälle. Lääkäri vain naureskeli tukalaa oloani ja sanoi tilanteen olevan hänelle erittäin hyvä, täysi rakko nostaa pientä kohtua paremmin esiin. Biopsia oli kehuttua kivuliaampi toimenpide. Neula oli aika paksu ja sisällä tosiaan rassattiin edestakaisin kun otettiin kudosta talteen. Eipä tuo kovin pahalta kuitenkaan tuntunut, muutaman päivän tunsin pistokohdan jomottavana kipuna mutta pienintäkään vuotoa ei toimenpiteestä tullut. Tulokset tulivat reilussa viikossa, ne osoittivat normaalit tytön kromosomit.



Seerumiseulaa en kai olisi tarvinnut koska biopsia oli jo tehty mutta änkesin sinnekin koska jostain luin, että siitä selviää myös kohonnut riski vatsapeitteiden ja selkäytimen sulkeutumishäiriöile ja halusin varmistaa ettei mitää riskejä näy. Tulos tästäkin oli normaali.



Sokerirasituskokeeseen neuvolasta määrättiin koska papereissa lukee että se on tehtävä yli 40-vuotiaille. Virtsassa ei ole valkuaista ja painoindeksini oli ennen raskautta 19 luokkaa joten ikä on ainoa asia joka sinne määrää. Otetaan vastaan siis kaikki mikä saadaan. :)



Istukkabiopsian valitsin koska se tehdään niin paljon lapsivesitutkimusta aikaisemmin. Halusin tietää mahdollisimman pian jos kromosomeissa on jotain häikkää. Perustelin itselleni, että jos pieni keskenmenon riski toteutuu minun kohdallani, olisi sikiöllä jokin muukin asia pielessä ja näin olisi tapahtunut joka tapauksessa. Oman omantunnon rauhoittelemista kai.



Hauska kuulla että pienillä pääskyn- ja kirahvinpoikasilla on kaikki mennyt hyvin! Tuntuu niin kovin kaukaiselta asialta vauva ja sen hoito, ajatuksissa olen edennyt vasta synnytykseen asti! Uusioperheessämme on ala-asteikäinen lapsi ja välillä tuntuu niin vaikealta löytää kultainen keskitie kaikissa pienissäkin arjen asioissa kun elämä on yhteinen mutta ei kuitenkaan yhteinen. Nähtäväksi jää mitä pieni lapsi, minulle ensimmäinen, miehelle toinen, tekee maailmallemme! Toivottavasti pelkkää hyvää. :)



...maanantaimietteitä siis, ankeitä päiviä nämä viikon alloituspäivät!



Hyviä syyspäiviä kaikille,

Belinda_x 23+3

...ai niin, yksi vaihe tutkimuksista jäi pois. Istukkabiopsian tulosten saapumisen jälkeen minut kutsuttiin tarkastusultraan jossa tarkistettiin napatyrän tilanne. Koska kromosomit olivat ok, olisi napatyrä ollut " pelkkä" napatyrä. Ultrassa oli kuitenkin kaikki ok, napanuora oli siisti ja vatsapeitteet täysin sulkeutuneet. Kyse oli kohdallamme siis vain aikaisesta vaiheesta, vatsapeitteet eivät vielä olleet biopsiavaiheessa sulkeutuneet. Tämän tuloksen jälkeenkin kuitenkin menin seerumiseulaan, omien ajatusten rauhoittamiseksi. :)



Belinda_x

Heippa kaikille!

En kauaa ehtinyt vierailla täällä. Keskenmeno 2 vk sitten, törmäsin p-pyörälläni autoon tosi pahasti ja 1 vk senjälkeen alkoi vuoto,itselleni ei käynyt kuinkaan. Pikkuhiljaa ollaa toivuttu. Kyllä tämä tästä. Olkaapa Te muut varovaisia.

Olen todella pahoillani, Kerranviel. Voimia sinulle ja perheellesi toipumiseen. Miten hauras tämä elämä onkaan. :´´(

Jymy

Mä voisin napsaista nää sormet poikki ekasta nivelestä ja ei tuntuisi missään...kun ei tunnu missään, niin karseat pistelyt/tunnotomuudet on sormenpäissä. Just kun nilkat alkaa näyttää ihmisen nilkoilta (eikä elefantin) niin sit tulee toinen v: mäinen vaiva. SHIT. (Kirjoitaminen on tuskaa..)



Silti kirjoitan.



Kerranviel olen tosi pahoillani... Voimia.

Wellnessa, onko kyse tästä raskaudestasi mikä nyt on menossa kun odotat down lasta? Mitä tuntemuksia se sinussa herättää?



Itse kävin rv.12 niskapoimussa ja turvotusta ei ollut. Omineni kävin veriseulassa ja suhdeluku oli joku 1:700. Ikää on siis se 36 v.

Jätin tutkimukset siihen, koska tulos oli negatiivinen eli ei vaaraa pitäisi olla, mutta eihän näihin voi aina luottaa.

Välillä on mielessä käynnyt, että mitäs jos sittenkin...mutta nyt on myöhäistä perääntyä. Kaikki otetaan vastaan mitä annetaan. Jännittää silti..



Täälä alkaa olla tukalaa mahan kanssa. Tänään alkoi rv. 38 ja maha painaa alas niin vietävästi, että istuminen on tuskaa.



Tsemppiä kaikille!



Toivoo Helinä ja kohta tähän maailmaan saapuva tytteli rv. 38+0

Ja vielä tuolla tavalla, voimia sinulle ja perheellesi!



Pääsky

Olen todella pahoillani puolestasi kerranviel. Yritä jaksaa... Kurja onnettomuus tuollainen.

Voimia sinulle ja tervetuloa takasin tänne kub toivut!!

3 km:a kokeneena tiedän tunteesi tällä hetkellä..



hilima rv37+1

Voi kerranviel minulla ei löydy sanoja kuvaamaan kuinka pahoillani olen onnettomuudestasi. Voimia sinulle.



Helinä1, päädyimme lääketieteelliseen keskeytykseen viikolla 18. Tuo päätös oli elämäni vaikein. Oli kuulemma muutakin vikaa kuin 21-trisomia. Minulle oli tehty jo 3 sektiota ja kohdun istminen kalvo oli ohut. Sikiötutkimusyksikön kätilö kertoi, että lapsiella oli myös suuri riski syntyä kuolleena. Pelkäsin että kohtuni todennäköisesti kestäisi vain yhden raskauden enää. Viimeisillä raskausviikolla menetys olisi tarkoittanut viimeistä raskauttani. En ollut niin vahva kestämään tuota kaikkea. Takana oli kaksi epäonnistunutta raskautta ja mieli aika pessimistinen. Tulin kuitenkin raskaaksi uudelleen vuoden päästä ja nyt olen viikolla 30. Olen sairaslomalla synnytykseen saakka koska mulla on supistuksia. Raskaus on kuitenkin mennyt hyvin tähän mennessä ja lapsi liikkuu vilkkaasti.