Lue keskustelun säännöt.
Pojan epäsosiaalinen käytös surettaa =(
07.06.2011 |
Ollaan yritetty ohjata leikeissä käytöstänsä oikeaan suuntaan kannustusmetodilla ja välillä on kokeiltu erilaisia sanktioita.
Mikään ei tunnu pitemmän päälle auttavan,
On ainoa lapsi, mutta kavereita onneksi on joka päivälle eskarin lisäksi.
Eli pääsee harjoittamaan "taitoja".
Pelkään vain että tuolla käytöksellä ei pitemmän päälle kaverit jää ihmettelemään.
Välillä leikit sujuvat hienosti mutta välillä menee enemmän tai vähemmän pieleen.
on omaehtoinen ja uppiniskainen.
Mikä avuksi?
Pitääkö vain odottaa kunnes järkeä alkaa itselle tulla enemmän ja tajuaa itse käytöksensä seuraukset?
Vai olisiko jotain, mitä voisi itse tehdä?
Älyssä ei ole mitään vikaa, kaikki muut taidot ikäistensä tasolla tai yli, mutta sosiaalinen puoli tökkii.
Kommentit (33)
et viestissäsi oikein selvästi sanonut, millä lailla sosiaalinen käytös tökkii.
Viestistäsi sai kuitenkin hyvin kuvan siitä, että olet pettynyt, väsynyt ja huolissasi tilanteesta.
Kiinnitin huomion sanaan "sanktio". Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapsella pitää olla selvät rajat, mutta rangaistuksia ei tule viljellä jatkuvassa arkielämässä. Jatkuvasti sanktioitu lapsi alkaa kokea itsensä kokonaan epäonnistuneeksi.
Kovasti kannustaisin sinua puhumaan lapsestasi jos on päiväkodissa mahdollisuus, niin elton kanssa tai sitten neuvolassa. On hyvin tärkeää, että ikävä kierre saadaan katkaistua ja löydettyä uusia, hedelmällisiä tapoja.
Ajanvarausta odotellessasi voit ainakin kolmea asiaa alkaa jo toteuttaa heti tänään, jos eivät ne ole jo käytössä:
¤ Kosketa poikaasi hellyydellä useita kertoja päivässä. Pörrötä tukkaa, halaa, paijaa. Älä anna asioiden mennä niin, että kosketat poikaa vain esim kantaessasi hänet jäähypenkille tai muuten ikävissä tilanteissa
¤ Keskity positiiviseen palautteeseen. Anna sitä IHAN PIENISTÄ asioistakin. Joka päivä. Ai kun sulla on iloinen ilme, kun *rakennat legoja*. Oi kun kiva kun äidillä on tuommoinen suloinen poika. Tämmöisiä. Älä kiitä häntä suorituksista, vaan hänen olemuksestaan. Anna hänelle konkreettisesti rakkautta.
¤ Lainaa kirjastosta lapsen kasvua ja kehitystä tukevia kirjoja. Esim. Tahkokalliolla on hyviä kirjoja, mutta on muillakin.
Toivon, että saatte negatiivisen kierteen poikki ja hyväitsetuntoisen, elämästä nauttivan lapsosen takaisin!
terv diakoni Meiju
Tikkurilan seurakunta
vantaan seurakunnat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että laita lapsi häkkiin ettei pääse murisemaan meidän pikku nico-petterille.
Mitä eskarissa on sanottu käytöksestä?
Onko ohjattu keltolle?
Päiväkodin kanssa minäkin juttelisin, ja pyytäisin tarvittaessa vaikka Keltoa tsekkaamaan pojan päivää.
Omalla lapsellani on erittäin puutteelliset leikkitaidot, ja aspergeria epäiltiin (tosin sittemmin diagnoosi oli vieläkin ikävämpi).
Aspergerin oireyhtymästä kärsivillähän on vaikeuksia tulkita mm. kasvojen piirteitä, joten itsepäisyys voi johtua tästäkin. Mutta toivottavasti kyseessä on vain muu, ohimenevä vaihe.
Kun ei tuosta käy ilmi. Itselläni on asperger-lapsi, tai nyt jo nuori aikuinen, ja samalla tyylillä "oireileva" ekaluokkalainen, diagnoosia odotellaan. Ongelmat ovat olleet nimenomaan sosiaalisella puolella, eivät osaa toimia ryhmässä tai/ ja ikäistensä kanssa. Ei siihen mitkään rangaistukset auta. Tietysti ihan todella typeriin juttuihin on ollut pakko puuttua tiukemmin, mutta mikään kuritus tai jäähypenkki ei muuta sitä tosiasiaa, että he näkevät maailman erilaisena kuin moni muu.
Positiivisen palautteen kautta on kaikkein palkitsevinta muovata käytöstä ja toimintaa oikeaan suuntaan, ja toisaalta, tietyissä tapauksissa voi vaan "sulkea silmät" ei- toivottavalta kaäytökseltä, joka sitten karsiutuu kasvamisen myötä pois, kun sillä ei saa huomiota eikä siihen puututa.
Itselläni 2-luokalle menevä poika joka on kiitettävän oppilas koulussa, mutta sosiaalinen vuorovaikutus tökkii pahasti kotona ja koulussa. Kavereita ei vapaa-ajalla ole. Koulussa ollut kiusattuna viime vuonna jne. Itse tuota aspergeria olen miettinyt, poika on aina ollut niin kovasti 'omanlaisensa' ikäisiin verrattuna. Kaipuuta esim. kaveriporukoihin vapaa-ajalla ei ole.
Kun ei tuosta käy ilmi. Itselläni on asperger-lapsi, tai nyt jo nuori aikuinen, ja samalla tyylillä "oireileva" ekaluokkalainen, diagnoosia odotellaan. Ongelmat ovat olleet nimenomaan sosiaalisella puolella, eivät osaa toimia ryhmässä tai/ ja ikäistensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sekä tietysti aikuisten. Omanikäisten kanssa vain ei mistään tule mitään.
t. 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivät osaa pelata sosiaalista peliä eivätkä tulkita toisten sanattomia viestejä. eivät hakeudu ryhmään vaan toimivat miellään yksin. Kumpikin pojista on olleet hyvin tarkkoja, pikkutarkat asiat jäävät hyvin mieleen (mikäli kiinnostavat), tietokoneet kiinnostavat erityisesti. tietyillä osa-alueilla (matemaattisesti, kuvien hahmottaminen esim) vuosia ikäisiään edellä. Eivät osaa tehdä eroa ns leikkimielisen tuuppimisen ja tosi tappelun välillä. HAkeutuvat mieluummin aikuisten tai paljon itseään nuorempien seuraan, tai esim kehitysvammaisten.
Eivät siedä yksitoikkoisia, toistuvia harjotteita esim koulussa. opinnoissa pitää jokainen asia olla perusteltu, mikäli ei ole eikä ko aihe kiinnosta, jää se tekemättä. eivät pysty sitämään yksitoikkoisuutta.
Arjen rutiinit pitää olla selkeät, rajat pitä olla selkeät ja vakaat. Muuttuvat rutiinit, ja siirtymävaiheet (esim ruokailutilanteet koulussa) ovat vaikeita. Noissa tilanteissa saattaa esiintyä ei-toivottavaa käytöstä, kuten esikoinen esim meni päiväkodissa aina pöydän alle..
Tietyt asiat ei vaan onnistu, kuten esim bussilla kulkeminen itsenäisesti (liikaa muuttuvia tekijöitä ja "riski" että menisi pysäkin ohi), tai uimaan oppiminen.
Tässä muutama asia meidän pojista, paljon jäi varmaan vielä kuvaamatta... autismi-ja aspergerliiton sivuilta muistaakseni löytyy as-testi, josta voi hakea noita piirteitä ja katsoa mitkä sopii.
#6
että pojalla kehittyvät sosiaaliset taidot hieman viiveellä. Älä ole huolissasi, yleensä ne vuosien varrelta sieltä löytyvät. Koita olla johdonmukainen ja kärsivällinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian rehellinen. Ei osaa mielistellä. Hän kyllä pyrkii innokkaana seuroihin mutta tekee sen ilm. jotenkin väärin koska useimmiten tulee pois ajetuksi tai kiusatuksi.
Selkeä päiväjärjestys ja muuttumattomat arjen rutiinit on tärkeitä. Nukkumaanmenoajat, tietyt harrastukset jne.
t. 7
eivät osaa pelata sosiaalista peliä eivätkä tulkita toisten sanattomia viestejä.
Arjen rutiinit pitää olla selkeät, rajat pitä olla selkeät ja vakaat. Muuttuvat rutiinit, ja siirtymävaiheet (esim ruokailutilanteet koulussa) ovat vaikeita. Noissa tilanteissa saattaa esiintyä ei-toivottavaa käytöstä, kuten esikoinen esim meni päiväkodissa aina pöydän alle..#6
Olemme olleet juttusilla kelton kanssa.
Myös psykologin ja toimintaterapeutin kanssa.
Lopputulemana, että meillä on fiksu ja ihana lapsi, mutta sosiaaliset taidot eivät ole hallussa.
Ei aihetta diagnoosiin, vaikka piirteitä vähän siitä sun tästä olisikin.
Lapsemme on meille hyvin rakas ja osoitamme sen joka päivä lukuisia kertoja. sanoilla ja teoilla, läheisyydellä.
Olen lukenut lukuisia kirjoja mitkä tukisivat tässä haastavassa tilanteessa.
Kirjat ovat toki mielenkiintoisia, mutta usein toisen kirjoittajan keinot kumoavat toisen.
Ne käsittelevät lisäksi usein ääritapauksia tai jopa "ihmeparantumisia", joista en ole saanut toimintaani keinoja.
Kukaan ammatti-ihmisistä ei ole osannut meille konkreettisia keinoja osoittaa.
Nyt olo tuntuu neuvottomalta.
Mitenkä te, joidenka lapset ovat diagnoosin saaneet (tai tietysti muutkin) helpotatte elämäänne ja lapsenne elämää?
Kaipailisin ihan konkreettisia vinkkejä.
Jo senkin vuoksi, että emme tilannetta enää osaamattomuuttamme pahentaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämäkö on niitä sosiaalisia pelejä joita aspergerit eivät osaa?
kerro joku aivan konkreettinen yksittäinen tilanne, jospa vielä saisit siihen vinkkejä! Mahdollisimman arkipäiväinen ja tavallinen, mutta pulmallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi murehdit? Lapsi kehittyy aikanaan, omaan tahtiinsa.
sanoisin, että älä ole vielä huolissasi. Monesti pojilla ottaa pidempään nämä sosiaaliset suhteet kuin tytöillä. Tytöt lyöttäytyy lähes heti kimppaan kun "synkkaa". Pojat ovat pienenä asiassa arempia vaikka olevatkin olevinaan isoja. Äidin helmat on pidempään pojille tärkeät.
Meillä poika haluaa seuraa ja hakeutuu seuraan + hänen seuraansa hakeudutaan.
Mutta se onnistuu vain kun "olosuhteet" ovat oikeat.
Esim poika saattaa kaverin tullessa leikkimään alkaa touhuta omiansa välittämättä vuorovaikutuksesta.
Sitten on ihmeissään kun kaveri ei jääkään pitkään.
Tietyissä tilanteissa ei uskalla mennä lasten seuraan, vaikka haluaisikin.
Ei osaa tai tekee sen tavalla että joutuu torjutuksi.
Välillä leikit sujuvat jopa ryhmissä, yleensä tutun kaverin kanssa kahdestaan paremmin.
Kunnes kesken kaiken sattuu jotain.
Joko kaikki ei sujukaan oman käsikirjoituksen mukaan tai sitten jotain muuta "kummallista" tapahtuu.
Kykenee rauhallisiin leikkeihin, mutta villikkokaverin seurassa varsinkin leikit kääntyvät rajuiksikin.Mitkä yleensä päättyvät jommankumman pahaan mieleen ja itkuun.
Sosiaalinen pelisilmä on olematon.
Aikuisten kanssa vuorovaikutus sujuu hienosti. Tykkää keskustella, on samaa aikaa pikkuvanha mutta myös lapsellinen.
ja toivon, että joku viisas sisko neuvoo vaikkapa muissa. Tai itse en ajattele neuvomista, vaan näkökulman tarjoamista. Kun itse elää jossain tilanteessa, sille "sokeutuu" - parhaimmillaan keskustelu avartaa.
Tuo tilanne , että kaveri tulee leikkimään, mutta oma lapsesi jääkin puuhaamaan omiaan.
Voitko siinä vaiheessa ottaa hieman rohkaisevamman roolin? Mielestäni ihan tavallisetkin lapset ilman mitään diagnooseja saattavat jotenkin oudosti ujostella leikin aloittamista, kanssakäymisen alkuun saattamista. Eli jotain tämmöistä: Hei pojat, katsokaas miten kivat sakset mä ostin. Mitäs jos alettais askarrella satumetsä, on erivärisiä pahveja? Mitäs sinä "Tommi", minkäs eläimen haluaisit sinne.... jne? Tämä puuha voi siis olla muutakin, muistipeliä, pallopeliä, sämpylöiden leipomista, mitä nyt ikinä keksitkin.
Miltä kuulostaa? Oletko kokeillut? Onko auttanut?
Itse jatkan tässä nyt jo oman perheeni parissa ruuanlaittoa ja poistun palstalta, mutta toivottavasti saat kaipaamaasi apua jostain!!
Ärsyttävää, kun neuvolassakaan eivät ottaneet tosissaan sillä "poika on edellä ikätasoaan lähes kaikilla muilla osa-alueilla"..! Mikä ihmeen vakuutus tuo olisi sen suhteen, että sosiaaliset suhteet toimisivat??
Olemme menossa syksyllä SI-testeihin (sensorinen integraatio), sillä lapsen käytöksessä on jotain outoa muutenkin. Menee ihan oudoksi ryhmätilanteissa, pienissäkin ryhmässä ns. sekoaa ja alkaa huutamaan/riehumaan eikä rauhoitu sitten millään. Muutenkaan ei tunnu ymmärtävän että muut eivät tahdo leikkiä vain hänen ehdoillaan (omapäinen ja impulsiivinen..), suuttuu sitten siitä ja käy käsiksi. Toisaalta joutuu kiusatuksi silloinkin, kun ei ole tehnyt mitään = noidankehä.
On alkanut tulla yhä enemmän pakkeja sosiaalisista tilanteista. Kiusaamista toisten taholta kun ei osaa olla kuten yleensä ollaan tai kuuluisi olla.
Nyt lapsi itse on alkanut vetäytymään sosiaalisista tilanteista. Ei jaksa olla kenenkään kaverin kanssa kuin vähän aikaa, sitten tarvitsee jo omaa rauhaa. Ei näe järkeä miksi pitäisi miellyttää muita ja tehdä asioista joista ei pidä. On mieluummin yksin.
Ja ikää 8v.
Meillä poika haluaa seuraa ja hakeutuu seuraan + hänen seuraansa hakeudutaan.
Mutta se onnistuu vain kun "olosuhteet" ovat oikeat.
Esim poika saattaa kaverin tullessa leikkimään alkaa touhuta omiansa välittämättä vuorovaikutuksesta.
Sitten on ihmeissään kun kaveri ei jääkään pitkään.Tietyissä tilanteissa ei uskalla mennä lasten seuraan, vaikka haluaisikin.
Ei osaa tai tekee sen tavalla että joutuu torjutuksi.Välillä leikit sujuvat jopa ryhmissä, yleensä tutun kaverin kanssa kahdestaan paremmin.
Kunnes kesken kaiken sattuu jotain.
Joko kaikki ei sujukaan oman käsikirjoituksen mukaan tai sitten jotain muuta "kummallista" tapahtuu.Kykenee rauhallisiin leikkeihin, mutta villikkokaverin seurassa varsinkin leikit kääntyvät rajuiksikin.Mitkä yleensä päättyvät jommankumman pahaan mieleen ja itkuun.
Sosiaalinen pelisilmä on olematon.
Aikuisten kanssa vuorovaikutus sujuu hienosti. Tykkää keskustella, on samaa aikaa pikkuvanha mutta myös lapsellinen.
tuon ikäiset juuri harjoittelee sos.taitoja ja toiset kypsyvät myöhemmin :)