Ottivatko sinun vanhempasi kahdenkeskistä lomaa ilman lapsia?

eivät ehkä olisi eronneet mun ollessa pieni.

kahdestaan missään. Ehkä kerran vuodessa tanssimassa ja tietenkin sitten kylässä kun emme enää lähteneet mukaan. Koskaan eivät käyneet yksikseen baareissa tms..

Ovat 50-luvulla syntyneet ja edelleen naimisissa.

..tosin varmastikin muista syistä kuin siitä, etteivät tuota kahdenkeskistä aikaa ottaneet.



Näkisin, ettei tähänkään kysymykseen ole mitään yhtä ja oikeaa vastausta. Noin keskimäärin on hyvä järjestää puolisoiden keskinäistäkin aikaa, mutta eihän sen tarvitse mitään kaukomatkailua olla. Joku ilta/yö ja/tai pitkä viikonloppu silloin tällöin, miten sopivalta tuntuu. Tämä taas riippuu parisuhteesta. Tärkeää on, että välillä pääsee viettämään ihan kahdenkeskistäkin aikaa. Miten usein tuo "välillä", on parisuhdekohtaista.



Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että kyllähän lastenkin pitää perheen "isommille" matkoille päästä mukaan. Olisi omituista ja nurinkurista, jos vanhemmat esim. kesälomalla lähtisivät vain keskenään vaikka viikoksi reissuun.

eivätkä kovin paljoa ottaneet omaa aikaa. Muistan, että alakouluikäisinä oltiin molemmissa mummoloissa n. viikon pätkät. Eivät vanhemmat silloin millään lomalla olleet vaan töissä. Lisäksi aina isän työpaikan pikkujoulujen aikaan yksi naapurin teini vahti meitä yhden illan. Eli kaikki lomat/vapaat vietettiin perheen kanssa yhdessä. Ja ovat siis ns. suuria ikäluokkia 40-luvun lopulta.

Yhteinen meno saattoi olla isän työpaikan pikkujouluihin eikä sitäkään läheskään joka vuosi. Avioliitto kesti isän kuolemaan asti lähes 50 vuotta.

Kyllä ne mun lapsuusaikana muutaman kerran kävi viikonloppureissussa.



Muistelen olleeni mummolla tai serkuilla yökylässä ainakin viidesti vuodessa.



Nykyään vanhempani matkustelevat yhdessä siinä määrin, ettei lapsenlapsia ehdi ottamaan yökylään kuin kerran kesässä, senkin saa ruinata ja anoa. Serkuille ei meidän lapset voi mennä, niitä kun ei oo eikä tuu.



Mulle ja miehelle keskinäinen parisuhde aika olis jopa tärkeämpää kuin mun vanhemmille aikoinaan, ehtiväthän he olemaan kimpassa useita vuosia ennen minua. Sen sijaan minä oon tavannut mieheni silloin, kun lapseni on ollut vauva. Perhe-elämää alusta asti.

Kummasti sitä luulaan, että meillä vanhemmilla on nykyään enemmän oikeuksia ja vapauksia kuin koskaan aiemmin. Mutta tosi asiassa negatiiviset vapaudet kapeammat kuin koskaan, tarkoiteta vapautta joka mahdollistaa toimia ilman, että yhteiskunta siihen heti puuttuu.



Minun vanhempani saivat vapaasti humaltua, haista tuhkakupilta, jättää meidän keskenään kotiin, viedä mummolaan. Paljon liikkuukin viestejä meistä 70-luvun lapsista, että miten me ollemaakaan hengissä. Vanhempieni 40-vuotis hääpäivä lähestyy, ovat 50-luvun lapsia, ihana halipusi pariskunta.

ainakaan mun muistikuvan mukaan. Isä sairastui pian veljen syntymän jälkeen ja kuoli kun olin 5v.

Kummasti sitä luulaan, että meillä vanhemmilla on nykyään enemmän oikeuksia ja vapauksia kuin koskaan aiemmin. Mutta tosi asiassa negatiiviset vapaudet kapeammat kuin koskaan, tarkoiteta vapautta joka mahdollistaa toimia ilman, että yhteiskunta siihen heti puuttuu. Minun vanhempani saivat vapaasti humaltua, haista tuhkakupilta, jättää meidän keskenään kotiin, viedä mummolaan. Paljon liikkuukin viestejä meistä 70-luvun lapsista, että miten me ollemaakaan hengissä. Vanhempieni 40-vuotis hääpäivä lähestyy, ovat 50-luvun lapsia, ihana halipusi pariskunta.

Anoppi on kertonut samantyylisiä juttuja, itsekin kauhulla myöntäen että 70-luvulla oltiin paljon liberaalimpia, lastenhoidonkin suhteen. Hän oli kuulema jättänyt lapsen nukkumaan ja ajellut sitten kyläilemään 15 km:n päähän. Muun muassa...

Välillä illan vaan, välillä muutaman vuorokauden.

Tänä vuonna täyttävät 70v kumpikin ja yhdessä ovat edelleen.

Ja me siskon kanssa ollaan ihan normaaleita.

oltiin aina yhdessä koko perhe. Vanhemmat ovat edelleen yhdessä ja kulkevatkin käsi kädessä ja vaikuttavat vielläkin ihan rakastuneilta.



Omassa perheessä toimitaan samoin ja ainakin vielä onni kukoistaa :) toivottavasti vielä eläkeiässäkin.



Me ollaan tiivis yksikkö meidän perhe ja viihdytään yhdessä.

Joskus heräsin kun isä tuli keskellä yötä kotiin ihmettelemään miten voimme olla keskenämme kotona.

Erosivat kun olin 7v, veli 5v.

En muista että vanhempani (nyt n. 60 v) olisivat koskaan käyneet kaksistaan lomalla kun olin ihan pieni. Kun olin 8. luokalla menivät kahdestaan Kreikkaan koska en suostunut lähtemään kesken kouluvuoden heidän kanssaan (hikipinko kun olin). Perheenä matkusteltiin paljon.



Pikkujouluissa kävivät, mutta eivät silloinkaan yhdessä vaan työporukoittensa kanssa erikseen.



Sitten kun olin jo niin iso että minut voitiin jätttää yksin illaksi kävivät kuukausittain ystäväpariskuntansa luona iltaa istumassa. (Käyvät edelleen noiden ystäviensä luona, tosin harvemmin.)



Ovat yhdessä edelleen ja käsittääkseni varsin onnellisiakin.

mutta yhdessä viettivät aikaansa sitten, kun nuorinkin oli muuttanut kotoa. Avioliittoaan kesti 38 vuotta.

olin lähes aina mukana, koska lähimmät lastenhoitohalukkaan sukulaiset/tuttavat asuivat 400 km päässä. Ilman minua vanhempani kävivät muutaman kerran pidemmillä matkoilla (n. viikon), silloin olin jossain mummolassa. Niillä vanhempieni ikäisillä sukulaisillani joilla isovanhemmat/muu lastenhoitoapu asui lähempänä lapset olivat välillä hyvinkin usein hoidossa ja joillain isovanhemmat hoisivat lasta (yksi teiniäiti, pari jotka eivät saaneet lapselle tarhapaikkaa).



Siitä lähtien kun olin n. 10 en aina halunnut vanhempien mukaan kun lähtivät (päivällä) kaupungille asioimaan vaan jäin kotiin.

olin lähes aina mukana, koska lähimmät lastenhoitohalukkaan sukulaiset/tuttavat asuivat 400 km päässä. Ilman minua vanhempani kävivät muutaman kerran pidemmillä matkoilla (n. viikon), silloin olin jossain mummolassa. Niillä vanhempieni ikäisillä sukulaisillani joilla isovanhemmat/muu lastenhoitoapu asui lähempänä lapset olivat välillä hyvinkin usein hoidossa ja joillain isovanhemmat hoisivat lasta (yksi teiniäiti, pari jotka eivät saaneet lapselle tarhapaikkaa).

Siitä lähtien kun olin n. 10 en aina halunnut vanhempien mukaan kun lähtivät (päivällä) kaupungille asioimaan vaan jäin kotiin.

Meilläkin sukulaiset asuivat kaukana eikä lastenhoitoapua ollut. Silloin kun kävimme sukuloimassa, olin siskon kanssa serkuillamme yötä ja vanhemmat kävivät silloin usein elokuvissa ja syömässä (olivat samalla paikkakunnalla asuvilla isovanhemmillani yötä). Sitten kun olimme isompia (teinejä) lähettivät meidät pari kertaa mummolaan ja kävivät matkoilla. Silloin se harmitti, mutta nykyisin kyllä ymmärrän enkä todellakaan kanna kaunaa :)

Menivät matkalle ja vielä Disneylandiin minun ja siskoni ollessa siinä iässä että oltaisi matkaan haluttu. Tuliaisia kun saatiin niin sepä sitten unohtui. Koskaan eivät muistaakseni käyneet illanvietoissa vaan jos ottivat niin ihan yksi tai kaksi saunan jälkeen. Muuten sitten reissattiin yleensä yhdessä. Ovat yhdessä edelleen pysyneet päälle 40 vuotta.

siis useammin kuin minä ja mieheni.

Lomilla kävivät ehkä kerran vuodessa kahdestaan, yleensä pidennettyjä viikonloppuja mutta muistan jonkun viikon-puolentoista lomankin, jolloin olin puolet ajasta sukulaisen mökillä, puolet mummolassa. Lisäksi kävivät yhdessä ulkona ja isoveljeni jäi lapsenvahdiksi tyttöystävänsä kanssa. Olin aika kyläluuta ja vinguin jos mihinkin yökylään, en ole varma mihin olen halunut itse, mihin on pistetty, yhtä hauskaa oli kuitenkin. Koululaisena ainakin vonguin mummolaan serkkujen kanssa hiihtolomiksi ja osan kesälomiksikin. Heti kun pääsin olin jossain kesäleirillä vuosittain. Meillä oli kotona oikein hyvät oltavat joten sen tähden en ainakaan tahtonut kyläillä, ehkä toisaalta siksi, että perusturvallisuus oli kunnossa.



Vanhemmat syntyneet 30-luvulla, olivat isän kuolemaan muutama vuosi taaksepäin, minä syntynyt 60-luvulla.