Ottivatko sinun vanhempasi kahdenkeskistä lomaa ilman lapsia?

Erosivat noin kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. Olimme siskoni luona isän luona joka toinen viikonloppu, joten äidillä oli omaa aikaa silloin ja olimme myös joskus muutenkin isovanhempien hoidossa. Kesälomalla menimme siskoni kanssa toiseen mummolaan etukäteen ja äiti tuli sitten perässä.



Äitini ja isäpuoleni eivät matkustelleet yhdessä, kun asuimme kotona, mutta olivat mm. metsäkämpällä yötä ilman meitä ja isäpuoli oli muutenkin tosi paljon omissa menoissaan. Äitikin harrasti jo silloin kaikenlaista. He ovat edelleen yhdessä ja äitini matkustelee nyt yksin ja isäpuoli menee omia menojaan.



Itse käyn mieheni kanssa kahdestaan lyhyillä lomilla mutta koko perheen kanssa pitemmillä reissuilla tai jompikumpi lasten kanssa vanhempien tai ystävien luona. Minusta on jotenkin ahdistava ajatus, että kaikki pitäisi tehdä koko perheen voimin. Lienee kotoa peritty malli.

kuljettiin perheenä yhdessä ja minä iltatähtenä kuljin sitten vanhempieni matkassa kun sisarukset muuttivat pois.

Olivat naimisissa 53 vuotta. Siihen asti, kunnes isäni kuoli. Onnellisilta vaikuttivat.

Menivätkö matkalle kaksin? Tai illanviettoihin usein, tyyliin kerran kuussa? Ovatko pysyneet yhdessä vai eronneet? Ja vielä mitä ikäluokkaa ovat? Kiinnostaa, kun omassa lapsuuden perheessä oltiin kaikki reissut koko perheen voimin eikä vanhemmat muutenkaan ottaneet kahdenkeskistä aikaa kuin ehkä tyyliin pikkujouluaikaan ja joskus toiste, pari kertaa vuodessa. Mut ei käyneet kaksin juuri missään, koko perheen voimin. Ovat silti pysyneet yhdessä jo yli 40 v, 30- luvun lapsia joten ehkä sukupolvikysymys? Kun nykyään suunnilleen suositellaan vanhemmille parisuhdeaikaa väh muutaman kerran vuodessa. Mut ehkä ei ollu niin yleistä ennen?

ja he matkustelivat tosi paljon. Olin vähän suutuksissani tästä koska jouduin aina jäämään kotiin mummon kanssa. Kävivät myös tanssimassa lavoilla kahdestaan. Tosin enpä sinne paljon halajanutkaan mukaan.



Isäni on kuollut jo 15 v sitten mutta tuskinpa olisivat ikinä eronneet.

Vanhempien parisuhdetta seuranneena totesin, että en ikinä tahdo samanlaista.. Joten otamme mieheni kanssa aikaa parisuhteelle ja hoidamme sitä arjessa muutoinkin.

perhe oli aina yhdessä. Vanhemmat kävivät omilla työmatkoilla jonkun verran ja muistan miten kotona olevat ikävöivät aina reissussa olevaa.Vanhemmilla ei ollut edes omia harrastuksia. Äiti oli aina kotona illat ja keskittyi kodinhoitoon. Vanhemmat ovat edelleen yhdessä, mutta nyt eläkeläisinä voivat reissata lastensa luona yksikseen. Toinen on aina huolehtimassa kodista.

aika vaikuttaa avioeroihin. hoidin serkkuni lapsia paljon nuorempana, jotta vanhemmat pääsevät risteilyille yms. Onnellista avioliittoa kesti ehkä 10 vuotta.

Ikinä en ole ollut lapsena yökylässä. olisko pari kertaa ollu meillä lapsenvahti, kun vanhemmat oli pikkujouluissa. isä ei tykännyt kuitenkaan käydä niissä eli pariin kertaan taisi jäädä. Yhdessä olivat kunnes isäni kuoli pari vuotta sitten. olen syntynyt-74

mutta monesti olimme mummolassa päiväkausia hoidossa, kun vanhemmat lähtivät marjametsiin ja lakkasoille. Tavallaan lomaa heille, kun pääsivät mieluisan "harrastuksensa" pariin ilman meitä lapsia. Muuten on paljon perheen kesken reissattu ja ulkomaille matkustivat ilman meitä lapsia vasta, kun kaikki olimme jo isoja (pikkusisko taisi olla tuolloin 16v eikä olisi mistään hinnasta lähtenytkään heidän mukaan... ;)). Ja yhdessä ovat vieläkin; olleet jo n. 35 vuotta.



Erikoista sinänsä mutta nyt kun he ovat isovanhempia, niin eivät ikinä halua ottaa lapsia hoitoonsa ja auttaa, että saisimme edes joskus tehdä jotain kahdestaan. Mistään lomista tai matkoista puhumattakaan. Ovat kuitenkin molemmat suht nuorina (ammateista johtuen) päässeet eläkkeelle eli eivät ole edes mitään vanhoja ja raihnaisia. Reissaamme kyllä paljon koko perheen voimin mutta joskus olisi kiva viettää edes yksi ilta kahdestaan mutta ilmeisesti sekin on liikaa vaadittu...

eivät itsekseen eivätkä kahdestaan. Erosivat, kun lapset muutti pois kotoa.

ravintoloissa ja risteilyillä, ei sen pidempiä lomia. Minä vanhin olin 1-2kk poissa maalla joka kesä, sekä hiihtolomalla viikon mummolla ja papalla. kaksi nuorempaa siskoa olivat aina vanhempieni kanssa. ovat yhä yhdessä 32v naimisissa, 52-.syntyneet...äitini ei halua matkustaa ulkomailla, siinä syy vähäiseen reisssaamiseen. nytkään eivät mene ulkomaille äitini toiveesta vaan kiertävät suomea asuntoautolla :)

Kerran muistan olleeni mummolla yötä.

Toisella mummollani en ollenkaan ja vanhempien sisaruksista oli vanhemmat silloin niin tarkkoja niin ei voitu mennä sinnekään yöksi. Naapurin muksuille pääsi joskus yöksi.



Niitten olis tarttenu päästää meitä yökyliin mutta kun ei niin ei.

Omat lapset on selvästi läheisempiä mieheni vanhempien kanssa joilla käyvät jokusen kerran vuodessa yötä (lapsien omasta ja mummolan aloitteesta lähinnä) kuin minun vanhempiini jotka ottaa joskus muutamaksi tunniksi kylään (tai lähinnä tulee meille vahtiin kun lapset ei kohella lasikaapeilla tai rypistele silitettyjä pöytäliinoja).

kerran olivat viikon Kreetalla kahdestaan, kun isä täytti 50 vuotta. Ja satunnaisesti olivat isän työpaikan porukan illanvietoissa, kun oltiin pieniä. Ovat 30-luvulla syntyneitä ja yhteistä elämää takana n. 55 vuotta. Tosin nyt asuvat erillään, kun isä ei pärjännyt enää halvaantuneenn äitini omaishoitajana.

Ekan kerran olin viikon hoidossa 1,5 -vuotiaana. Kun oli 7v olivat kuukauden Kiinassa. Muuten kävivät pari kertaa vuodessa lyhyemmillä matkoilla. Vanhempani ovat nyt olleet naimisissa 47 vuotta.

kahdenkeskisen ajan määrästä. Toki tietysti sekin, kuinka paljon on kahdenkeskistä aikaa valmis ottamaan, kertoo jotain elämän arvoista, joskaan ei kaikkea.



Mun vanhempani eivät koskaan edes menneet naimisiin. He pyöräyttivät kaksi lasta ja äiti heitti isän pihalle, kun pikkusiskoni ilmoitti tulostaan. Illanistujaisissa oltiin harva se ilta joko meillä tai naapurissa - ja siellä oli kyllä molemmat. Samat istujaiset jatkuivat kyllä senkin jälkeen, kun äiti "jäi" yksinhuoltajaksi. Kuvioihin tuli muutamakin eri isäpuoli, ja illanistujaisia ja yhteistä aikaa oli edelleen vaikka ja kuinka hartaasti, mutta parisuhteet eivät kauaa kestäneet. Lapset olivat kesät mummon kanssa mökillä, ja muut lomat ja vähintään yksi viikonloppu kuukaudesta vietettiin mummon luona. Sitten, kun kaikki äidin lapset olivat muuttaneet kotoa, äiti meni naimisiin silloisen miesystävänsä kanssa, jonka kanssa sitten matkustelikin paljon, ja lopulta muutti ulkomaille. Illanistujaiset käsittääkseni jatkuvat edelleen. Minun perheeni kanssa tällä naisella ei ole enää mitään tekemistä, lapseni eivät ole koskaan tavanneet häntä eivätkä tunne häntä ollenkaan. Isäni puolestaan piti naissuhteensa visusti salassa meiltä lapsilta, ja vasta nyt, kun mekin olemme jo aikuisia ja perheellisiä kaikki, hän on tutustuttanut meidät naisystäväänsä, jonka kanssa on kuulemma tapaillut jo useita vuosia, ja jonka kanssa muutti avoliittoonkin hiljattain. He eivät kaiketi matkustele, mutta toki heillä, kahdella eläkeläisellä, on päivät ja illat pitkät kahden kesken aikaa. Isäni on joitakin kertoja tavannut lapseni, mutta pitkien välimatkojen takia ei monesti.



Mieheni vanhemmat puolestaan kävivät kuulemma vuosikausia kerran viikossa tanssimassa ja kaiketi joitakin matkojakin tekivät kaksistaan, mutta kun nuorinkin lapsista tuli rippikouluikään, meni heillä lusikat jakoon.



Omasta avioliitosta kokemus on se, että sitä kahdenkeskistä aikaa pitäisi olla edes jonkin verran. Avioliittoa on takana kahdeksan vuotta, lapsia ollut viimeiset seitsemän vuotta, eikä ainuttakaan kahdenkeskistä päivää, iltaa, viikonloppua tai hetkeä ylipäätään ole ollut koko sinä aikana. Kyse on osittain siitä, ettei lapsille ole juurikaan hoitajia tarjolla - pitäisi suunnitella hyvin tarkkaan, milloin sitä kahdenkeskistä aikaa olisi, jotta osaisi ajoissa pyytää lastenhoitoavut hätiin. Mutta koska käytännössä lastenhoitoapuna toimii pelkästään miehen suku, eikä miestä kiinnosta kahdenkeskistä aikaa järjestää, sitä ei käytännössä ole. Minä olen aikani yrittänyt asiasta keskustella, mutta kaikki yritykset kaatuvat mieheni mielenkiinnon puutteeseen. Kaikkein paras saavutus oli se, että pyrimme järjestämään kerran viikossa yhden illan, jolloin teemme kotosalla jotain kahdestaan - katsomme leffaa, laitamme ruokaa tms. Kokonaista kaksi viikkoa, eli kaksi iltaa, mies pyhitti etukäteen sovitut illat mulle ja parisuhteelle, mutta sen jälkeen läppäri ja internetin ihmeellinen maailma vei voiton vaimosta. Oma ennusteeni on, että seuraavan kolmen vuoden sisällä lähtee eropaperit.

En muista ainoatakaan kertaa, että me kaikki lapset olisimme olleet yhtäaikaa hoidossa tai joku olisi tullut meitä hoitamaan.



Ovat edelleen onnellisesti naimisissa.

Ottivat omaa aikaa jokaviikonloppu ja yleensä koko viikonlopun, olin joko isällä tai mummolla. ei haittannut minua.

Eli siis 70-luvulla vanhempani kävivät matkoilla kaksin, sitten kun me lapset olimme vähän isompia. Olimme mummolassa sillä aikaa.



Kävivät myös kaksistaan ulkona, lähinnä isän töiden puolesta edustusjutuissa. Kohtuu usein muistaakseni :).



Pysyivät yhdessä isäni kuolemaan asti, eli 35 vuotta.

siitä asti kun olin alle 1 v vanhempani lähtivät joka kesä 1-2 viikon ulkomaanreissulle ilman lasta eli minua. Halusin isompana itse jäädä mieluummin mummolaan kuin mennä mukaan, en pitänyt matkailusta. Kun sain sisaruksia 10 v myöhemmin, vanhempani eivät enää käyneet kahdestaan missään, ikinä. Erosivat perheemme kuopuksen ollessa 4 v.

kaksistaan vaikka millä lomilla, pitkillä ulkomaanmatkoilla yms. Ovat eronneet jo aikoja sitten, kumpikin syntynyt 40-luvulla

Minun mielestäni liian harvoin. Kärsin lapsena todella siitä, että en 1. päässyt koskaan minnekään yökylään 2. vanhempana saanut ikinä olla itsekseni kotona.

Näitä kokemuksia en viitsi lapselleni siirtää, siksikin pidämme kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa.