Lue keskustelun säännöt.
Spekuloidaanpa taas vähän (lapsia vai ei)
07.06.2011 |
Olen jo päälle 30, mutta en ole kokenut koskaan minkäänlaista vauvakuumetta. Kiire alkaisi olla, sillä en halua vanhana äidiksi (olen jo nyt ihan tarpeeksi vanha). Elämä on ihan hyvä näin, on mies, työpaikka, talo. En ole mikään pintaliitäjä, mielummin ulkoilen kuin käyn baarissa, tai vaikka kitken kukkamaata. Toki jotakin "projektia" kaipaisi, se voisi olla haastavampi työ, väitöskirja tai sitten lapsi.
Mutta jos asiaa täytyy näin paljon miettiä, niin onko se sitten oikea ratkaisu? Asiaa hieman mutkistaa myös sairauteni, joka on ihan ok, mutta lääkitys täytyisi vaihtaa/lopettaa, joten ihan pelkällä e-pillerien lopettamisella lapsen hankinta ei alkaisi. Niin, ja eipä tuo mieheni kovin innoissaan ole lapsista, vaikka ihan kunnollinen onkin.
Tämmöisiä mietin, onko tämä kuitenkin merkki siitä että olen myöntymässä lasten hankintaan..?
Kommentit (43)
mutta nyt kun saatiin niitä 3 kpl ollaan tajuttu että elämä olisi aika paljon köyhempää ilman heitä. Joku muu ajattelee asiasta eri tavalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen sitä meiltä ettei lapsia kannta hankkia jos niitä ei kovasti halua
entäs minä?
Olen aina inhonnut lapsia ja nyt mulla on niitä 4 omaa, joita rakastan yli kaiken!
ei se, että on lapsirakas, takaa sitä, että on hyvä äiti!
Vähän sama kuin menis ostamaan lemmikkikoiran vaikka inhoaisi niitä. En todellakaan vertaa lapsia koiraan mutta pakko ihmetellä...millainen ihminen ylipäänsä inhoaa yleisesti lapsia? Vähän sama kuin sanois että inhoaa mustia, kiinalaisia, mummoja, vaareja, miehiä, naisia...
Kukaan ei kerro inhoavansa eläkeläisiä, miehiä, helsinkiläisiä jne...
joka kovasti rakastaa omiaan mutta inhoaa muiden lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omituinen ajatuskin...tosin en pidä ihan normaalina että joku inhoaa jotain kokonaista ihmisryhmää!
Emme koe, että elämästämme puuttuisi mitään
sitä ei vaan osaa edes ajatella, mitä puuttuu, kun lasta ei ole!
Vasta sitten, kun on OMA lapsi, niin tajuaa mikä elämässä on oikeesti tärkeää!
Mutta sellaista mitä ei ole, ei osaa kaivatakaan :) Itselleni lasten hankintaan tarvittaisiin huomattavasti painavempi syy kuin se, että kaveri sanoo ettet tiedä mistä jäät paitsi. Koska näinhän se on, en tiedä ja olen tyytyväinen näin. En kaipaa sitä, mitä minulla ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joku voi "saada" kolme lasta haluamatta niitä? Aika leväperäistä menoa. Mua kummastuttaa nämä tapaukset, jotka julistaa että "en tykkää lapsista mutta katos vaan seittemän on jostain syystä tulla putkahtanut."
Itse olen tiennyt 12-vuotiaasta että ei ikinä lapsia, koiria tai mitään elollista, joka haittaa hiljaista ja rauhallista elämääni. Nyt mittarissa 39 ja hedelmälliset vuodet alkavat olla historiaa. Toki ehkäisyä tulen käyttämään varmaan 5-kymppiseksi, ihan vaan ettei vahingossakaan..
Inhoan kakaroita.
Emme koe, että elämästämme puuttuisi mitään
osaa edes ajatella, mitä puuttuu, kun lasta ei ole! Vasta sitten, kun on OMA lapsi, niin tajuaa mikä elämässä on oikeesti tärkeää!
Niin silloin mitään ei puutu! Eri asia jos koko ajan on sellainen olo, että elämä on jotenkin vajaata, ja sitten lapsen myötä saa sen ahaa elämyksen. Mutta jos tuntee elävänsä täyttä elämää, niin miksi ottaa riski ja ehkä pilata kaikki vain sen vuoksi, että joku sanoo, että sinulta puuttuu se lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tähän muutosta. Olisi aivan hullua kokeilla tehdä lapsi, että jos se onni tulisi siitä. Kun meillä on jo hyvä näin. Kyllä sitten harmittaisi, jos huomataan että ei tätä lapsielämää haluttukaan. Ikävää se olisi lapsellekin.
Se hoitovastuu olisi liikaa. Nyt on hyvä nähdä lapsia ja leikkiä jne, mutta vanhemmat ovat vastuussa kuitenkin kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsistasi? Vihaaminen tai inhoaminen on ehkä vähän voimakas sana, mutta voin kertoa etten pidä lapsista enkä eläkeläisistä, on toki muitakin ihmisryhmiä, joista en pidä. Ja eläkeläiset miellän sellaisiksi oikeasti vanhoiksi mammoiksi ja papoiksi, jotka ruokakaupassa etuilee ja tönii ihmisiä ostoskärryillään. Ja kaikissa ryhmissä joista en pidä on toki poikkeuksia, jos näen lapsen tai mummon en mene haukkumaan tai tönimään häntä, voin jopa ystävällisesti jutella tällaisen ryhmän edustajan kanssa. Olen vaan havainnut, että yleisemmin tällaisen ryhmän edustaja käyttäytyy tavalla, josta minä en pidä.
siinä. Yleensä pidän lapsista enemmän kuin aikuisista. Itselläni 3 lasta enkä koe olevani superäiti enkä aina puhu lapsistani mutta pidän ihmistä omituisena jos hän julistaa inhoavansa jotain tiettyä ihmisryhmää. Hänellä selvästikään ei ole tunnepuolen elämä ihan tasapainossa...oli sit kyseessä homot, lapset miehet naiset eläkeläiset kaikki ovat yksilöitä! Sairasta inhota jotain kokonaista ihmisryhmää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta johtuisikohan siitä, että lapsista kasvaa aikuisia?
Miksi ihmeessä joku päätyy tekemään omia lapsia jos inhoaa lapsia ylipäänsä? Kertokaa ihmeessä!
Olen AINA, siis ihan pienestä pitäen inhonnut lapsia ja vauvoja ja taaperoita!
Ne on vaan niin inhottavia: itsekkäitä valittajia ja muiden kiusaajia!
Nyt mulla siis 4 omaa ja rakastettua lasta :)
Eka tuli vähän "vahingossa", mutta jos odotusaikana rakastuin omaan lapseeni!
Ja toki halusin lapselleni myös sisaruksia, sehän on parasta, mitä lapselle voi antaa.
Ja, mikä tärkeintä, olen kasvattanut lapseni ottamaan muut huomioon!
Emme koe, että elämästämme puuttuisi mitään
osaa edes ajatella, mitä puuttuu, kun lasta ei ole! Vasta sitten, kun on OMA lapsi, niin tajuaa mikä elämässä on oikeesti tärkeää!
Niin silloin mitään ei puutu! Eri asia jos koko ajan on sellainen olo, että elämä on jotenkin vajaata, ja sitten lapsen myötä saa sen ahaa elämyksen. Mutta jos tuntee elävänsä täyttä elämää, niin miksi ottaa riski ja ehkä pilata kaikki vain sen vuoksi, että joku sanoo, että sinulta puuttuu se lapsi?
Jos on täysin tyytyväinen elämäänsä ilman lapsia, niin ei niitä kannata hankkia, koska 'kaikki muutkin hankkivat'. Itselläni on kolme lasta, mutta ymmärrän vallan hyvin, että kaikki eivät lapsia tahdo.
omat tietty niitä oikein kasvatettuja kullannuppuja :D naurettavan mustavalkoista ja asennevammaista ajattelua!
kutsua niitä muita kiusaaviksi inhottaviksi olennoiksi mutta ne omat on niin ihania! Ihan samanlaisia ne omat lapset on kuin muidenkin! Tuollainen ajattelu kuvastaa vain omanapaista ajattelua! Kyllä ne muutkin osaavat kasvattaa mukavia lapsia ja ne taaperot nyt ovat raakileita vielä ei niitä kukaan ole ehtinyt vielä kasvattaa se työ on vasta alussa...jotenkin hölmöä inhota kaikkien muiden lapsia ja pitää omia niin rakastettavina.
entäs minä?
Olen aina inhonnut lapsia ja nyt mulla on niitä 4 omaa, joita rakastan yli kaiken!