Lue keskustelun säännöt.
Spekuloidaanpa taas vähän (lapsia vai ei)
07.06.2011 |
Olen jo päälle 30, mutta en ole kokenut koskaan minkäänlaista vauvakuumetta. Kiire alkaisi olla, sillä en halua vanhana äidiksi (olen jo nyt ihan tarpeeksi vanha). Elämä on ihan hyvä näin, on mies, työpaikka, talo. En ole mikään pintaliitäjä, mielummin ulkoilen kuin käyn baarissa, tai vaikka kitken kukkamaata. Toki jotakin "projektia" kaipaisi, se voisi olla haastavampi työ, väitöskirja tai sitten lapsi.
Mutta jos asiaa täytyy näin paljon miettiä, niin onko se sitten oikea ratkaisu? Asiaa hieman mutkistaa myös sairauteni, joka on ihan ok, mutta lääkitys täytyisi vaihtaa/lopettaa, joten ihan pelkällä e-pillerien lopettamisella lapsen hankinta ei alkaisi. Niin, ja eipä tuo mieheni kovin innoissaan ole lapsista, vaikka ihan kunnollinen onkin.
Tämmöisiä mietin, onko tämä kuitenkin merkki siitä että olen myöntymässä lasten hankintaan..?
Kommentit (43)
Et ole vaan tavannut oikeaa miestä kenen kanssa voisit tehdä lapsia..
Kun se oikea tulee niin nämä asiat on nopeasti aika selvää kauraa.
Koska miestä en ajatellut vaihtaa, niin ratkaisu on selvä, en hanki lapsia. (mietitäänpä: pitäisi erota, maksaa mies pois talosta, löytää "se oikea", ja aloittaa lasten teko, olisin varmaan 40 v. silloin, juu näinhan se menee)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin haluaisitko, että teidän perheeseenne kuuluisi kouluikäisiä tai teini-ikäisiä lapsia? Minä halusin ja päätin siksi 'sinnitellä' vauva-ajan. Varsinaista VAUVAkuumetta ei ollut, lapsikuume sen sijaan oli.
Miksi et haluaisi tulla äidiksi vanhempana? Entä jos se olisikin juuri teille sopiva ratkaisu?
Projektisana kuulostaa tässä yhteydessä vähän kolkolta, koska lasten kanssa on otettava vastaan mitä tulee... Lapsettomuus, sairas lapsi, luonteeltaan aivan toisenlainen kuin lapsi kuin olisit itse ajatellut jne.
ollut vauvakuumetta, mutta oon nyt raskaana. Haluan perheen, en erityisesti vauvaa.
Kolmikymppinen on tarpeeksi kypsä pohtimaan asioita monelta kantilta, kuten teetkin. Vaikutat kypsältä ja aikuiselta tyypiltä! Ikä tulee vastaan lapsentekomielessä, se on totta. Lasta voi oppia haluamaan, jos päättää lapsen "hankkia". Vauvakuume ei ole pakollinen. Samalla tavalla uskallan väittää, että lastaan oppii myös rakastamaan, vaikka hänet alulle on ilman kuumeilua saatettukin. Krooninen sairaus yleensä voidaan pitää kurissa lääkitystä muuttamalla ja useita lääkkeitä voidaan käyttää myös raskauden aikana lääkärin valvonnasa. On mielestäni aika ihanteellinen tilanne lapsen tulla perheeseen. Elämä on vakiintunut ja lapselle on tilaa! Lapsen "hankinta" voi olla myös järkipäätös!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siihen lapsen saamiseen mitään vauvakuumetta tarvita, minulla ei ole ollut koskaan mitään intoa saada vauvaa eikä kuumeenpoikastakaan. Nyt ikää 35 ja 2v taapero pyörii kotona. Tykkään kyllä tästä taaperosta enemmän kuin vauvasta, uhma on kova ja välillä melkoisia taisteluita, mutta silti puhetta ymmärtävä ja sanallistakin kontaktia ottava lapsi on enemmän minun juttuni. Se vauva-aika on loppujen lopuksi aika lyhyt aika elämästä.
Omat vanhempani ovat iäkkäitä jo, ja ei kai n. 35-v ensisynnyttäjä ole mikään ideaalitapaus. Siksi tunnen painetta.
Oikeastaan kun mietin, niin vauva-aika olisi ehkä ok, koska silloin voi olla kotona päätoimisesti, mutta arki sitten myöhemmin, työelämä ja perhe, korvatulehduskierteet, entä jos lasta kiusataan jne ja kaikki se mitä "paha maailma" voi tuoda. Tuossa viikonlopun yo-juhlia seuratessa tuli sellainenkin mieleeni, että lapsella ei olisi isovanhempia enää hyvin suurella todennäköisyydellä omissa juhlissaan, ainakaan siis omalta puoleltani. Kaikkea sitä miettii.
Projekti ei ole hyvä sana lasten hankintaan, mutta kuvastaa sitä, että jotain tekemistä kaipaisi nykyiseen tasaiseen ja rutinoituneseen elämään. Saitaudestani sen verran, että se on krooninen juttu, voi periytyäkin ja raskaus saattaa helpottaa, mutta sitten voi pahentua. Ei kovin houkuttelevaa, jos sairaus iskee kovaa ja muutenkin olisi vauva-arjessa ihan puhki.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin kaikki ihmiset (rakastuneina ja hyvässä suhteessa) haluaisivat lapsia. Voi hyvää päivää taas. Eikö jonkun päähän oikeasti mahdu, etteivät ihan kaikki naiset tai miehet välttämättä halua vanhemmiksi!
en ole koskaan tykännyt lapsista, enkä vieläkään tykkää muista kuin omistani :)
Mutta on aivan ihanaa, kun vanhin lapsista on jo 20v nuori nainen!!
Lapset eivät ole VAUVOJA ja TAAPEROITA kuin vain pienen hetken verran!
Sitten niistä kasvaa itsenäisiä koululaisia ja mukavia teinejä ja omaa elämää eläviä aikuisia.
Ja se on IHANAA! Että on läheisiä, kenen kanssa jakaa elämän ilot ja surut!
Aika yksinäistä olisi ilman lapsia ja tätä elämää, mitä ne tuovat ympärille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"projektifiiliksiä" ja hankin kaksi koiraa. En lasten korvikkeiksi mutta elämää täyttämään, tuomaan siihen sitä lisäjujua ja merkitystä sekä ajanvietettä. Projektia on riittänyt eri koiraharrastusten parissa, kouluttaessa jne.
Vauvakuumetta ei ole koskaan ollut ja mietin samoja kysymyksiä kuin ap, että haluanko lapsen vai en. Ikää samat 30 v. Nyt on olo suunnilleen 50/50, että tuleeko vai ei, jos niitä nyt edes meille suodaan ja yksikin kyllä varmaan riittäisi.
Ikää on jo noin 35 ja todella hyvä mies vieressä. Asiat on kunnossa ja meillä on elämä mallissaan kahdestaan. Kumpikaan ei onneksi edes kaipaa niitä lapsia, muitakin projekteja on riittävästi.
Hyvä että asiaa mietit ja sekin on hyvä päätös, että ette hanki lapsia ollenkaan ja elätte kahdestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiraa ei meille tule, en ole kovinkaan innostunut lemmikeistä ja miehen allergian takia olisi parempi olla hankkimatta. En jaksaisi sitä vaivaa mikä esim. koiranpennusta tulisi, mielummin kasvattaisin ihmispentua (ja siivoaisin sen sotkuja..)
ap.
Sekin on mahdollista, että jäät suurella todennäköisyydellä yksinhuoltajaksi. Kaikille elämä lasten kanssa ei vaan sovi. Tiedän miehiä jotka ovat halunneet lapsia, mutta silti joutuvat lähtemään kun eivät vain jaksa sitä oman rauhan menetystä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin enpä tiedä jos asian ottaisi puheeksi oikein perusteellisesti. Toisaalta kun en itsekään ole vauvakuumeessa, niin ratkaisu voi siis ihan hyvin olla yrittämättä lasta.
Sanoisinpa, että mies on tyypillinen mies, töissä menee joskus pitkään, joskus uppoutuu lukemaan jotain tiedejuttua, niin ettei muusta maailmasta ole tietoakaan. Iso elämänmuutos olisi ja tiedän myös sen, että vastuu on aina kuitenkin äidillä loppujen lopuksi. Joskus olenkin ajatellut, että isäksi voisin ryhtyä...
Olemme mieheni kanssa molemmat 35-vuotiaita, koulut käyneitä, hyvissä töissä olevia terveitä tasapainoisia aikuisia, jotka päätimme jättää "lapsiprojektin" väliin. Emme koe, että elämästämme puuttuisi mitään - emmekä oikeastaan kaipaa siihen edes muutosta. Jos jonkun muutoksen saisi valita, niin lähinnä sapattivapaavuosi maailmaa kierrellen tulee ensimmäisenä mieleen. Tai uusi työpaikka.
Pidämme tästä kahden aikuisen rauhallisesta menosta, harrastamme paljon liikuntaa yhdessä, matkustelemme, löhöilemme sohvalla ja siirrämme siivouspäivää viikolla jne. Joskus lähdemme extempore keskellä yötä vaikka melomaan saaristoon. Elämme hetkessä ja fiiliksen mukaan. Lapsi toisi väkisinkin tähän meidän hommaamme ryhtiä, arkea ja rutiinia. Toiset kokevat sen varmasti hyvänä juttuna, mutta meille se ei sovi. Olemme sen verran mukavuudenhaluisia ja laiskoja.
Elämme melko samalla tyylillä kuin edellinenkin vastaaja. Kaikkien elämään lapsi ei vaan niin hyvin sovi. Hyvä että tunnemme itsemme niin hyvin, ettei tuohon projektiin lähdetä.
Välitämme kovasti läheisten lapsista, mutta tämä tyyli sopii meille parhaiten. En voi ajatellakaan itseäni äitinä ja onneksi mies ei myöskään kaipaa lapsia.
liikaa maailmassa vanhempia joiden olis oikeesti ollu parempi olla lapsettomia. En tarkoita että he olisivat huonoja vanhempia mutta tietyllä tavalla välinpitämättömiä ja jopa kylmiä.
Emme koe, että elämästämme puuttuisi mitään
osaa edes ajatella, mitä puuttuu, kun lasta ei ole!
Vasta sitten, kun on OMA lapsi, niin tajuaa mikä elämässä on oikeesti tärkeää!
ei kannata lähteä siihen leikkiin ellei ole varma asiastaan.
Et ole vaan tavannut oikeaa miestä kenen kanssa voisit tehdä lapsia..
Kun se oikea tulee niin nämä asiat on nopeasti aika selvää kauraa.