Jos subjektiivinen päivähoito poistuu, koskeeko se kaikkia alle eskarilaisia?

se hinta, minkä yhteiskunta joutuu maksamaan siitä, että ykskätisen vanhemman esikoiselle järjestetään tekemistä sen takia, etteivät vanhemmat siihen mielestään kykene. Se maksaa kaikkineen noin 1000 eur/kk.

Virikekäyttäjien pitäisi maksaa todelliset kustannukset, ehkä silloin tulisi ajatelleeksi, että itse vaivautumalla/järjestämällä hommasta voisi selvitä edullisemmin.

Minusta esim. 4-vuotias ja siitä ylöspäin tarvitsee jo jotain muutakin kuin kodin ympäristöineen. En muutenkaan ymmärrä tätä vauhkoamista subjektiivista päivähoito-oikeutta kohtaan.

Miten esim. tilanteet, jossa kuopus on 3-v. ja syntyy koliikkivauva, jolloin kukaan, ei vanhemmat ei lapsi saa nukkua kunnolla? Eikä äidillä riitä huomiota vanhemmalle kun nuorempi vie sylin ja voimat? Lapsi päiväksi videoin seuraan?

Pilttipiiri-lehdessä oli juttua aktiivisesta perheestä, jossa esikoinen oli myös kova menemään. Syntyi valvottava toinen, ja perheen pelastus oli puolipäivähoito. Vanhempi lapsi sai purkaa energiaansa siellä ja äiti sai nukuttua päivällä vauvan kanssa. Ilmeisesti esikoinenkin kävi hoidossa mielellään, ei mitään viitteitä siihen suuntaan mainittu. Voisiko joku kertoa, mikä tässäkin tilanteessa oli niin kamalaa?

Miksi perheet eivät saa itse miettiä miten arkensa parhaiten järjestävät, kun itse sitä elävät? Subjektiivinen päivähoito kun ei tarkoita sitäkään, että sinne hoitoon olisi pakko laittaa lapsi, vaan kukakin saa miettiä itse mikä parhaalta tuntuu.

Miksi vähemmän vaihtoehoja on parempi kuin enemmän, ja sitä halutaan niin pontevasti ajaa?

se hinta, minkä yhteiskunta joutuu maksamaan siitä, että ykskätisen vanhemman esikoiselle järjestetään tekemistä sen takia, etteivät vanhemmat siihen mielestään kykene. Se maksaa kaikkineen noin 1000 eur/kk. Virikekäyttäjien pitäisi maksaa todelliset kustannukset, ehkä silloin tulisi ajatelleeksi, että itse vaivautumalla/järjestämällä hommasta voisi selvitä edullisemmin.

Minusta esim. 4-vuotias ja siitä ylöspäin tarvitsee jo jotain muutakin kuin kodin ympäristöineen. En muutenkaan ymmärrä tätä vauhkoamista subjektiivista päivähoito-oikeutta kohtaan. Miten esim. tilanteet, jossa kuopus on 3-v. ja syntyy koliikkivauva, jolloin kukaan, ei vanhemmat ei lapsi saa nukkua kunnolla? Eikä äidillä riitä huomiota vanhemmalle kun nuorempi vie sylin ja voimat? Lapsi päiväksi videoin seuraan? Pilttipiiri-lehdessä oli juttua aktiivisesta perheestä, jossa esikoinen oli myös kova menemään. Syntyi valvottava toinen, ja perheen pelastus oli puolipäivähoito. Vanhempi lapsi sai purkaa energiaansa siellä ja äiti sai nukuttua päivällä vauvan kanssa. Ilmeisesti esikoinenkin kävi hoidossa mielellään, ei mitään viitteitä siihen suuntaan mainittu. Voisiko joku kertoa, mikä tässäkin tilanteessa oli niin kamalaa? Miksi perheet eivät saa itse miettiä miten arkensa parhaiten järjestävät, kun itse sitä elävät? Subjektiivinen päivähoito kun ei tarkoita sitäkään, että sinne hoitoon olisi pakko laittaa lapsi, vaan kukakin saa miettiä itse mikä parhaalta tuntuu. Miksi vähemmän vaihtoehoja on parempi kuin enemmän, ja sitä halutaan niin pontevasti ajaa?

Tilapäisapua voi hankkia kotiinkin, jos on onnistunut karkoittamaan kaikki läheiset niin ettei hoitoapua sieltä löydy

se hinta, minkä yhteiskunta joutuu maksamaan siitä, että ykskätisen vanhemman esikoiselle järjestetään tekemistä sen takia, etteivät vanhemmat siihen mielestään kykene. Se maksaa kaikkineen noin 1000 eur/kk.

Onko se nyt oikeasti niin kamalan kallista? Jotenkin tuntuu että hinnasta puhuminen on oikeasti toissijainen asia, ja pääasia on se, ettei muut äidit saa saada apua lastenhoitoon. On minusta lapsenkin etu, että saa olla hoidossa ja saa varhaiskasvatusta, juuri 4-5 vuotiaat. Tämä ei tarkoita, että kotihoidossa olisi vikaa, tai olot kotona olisi muuten huonot.

Onhan koulunkäyntikin oikeastaan aika kallista, ja kotikoulu voisi olla hyvä vaihtoehto?! Jos siis vaan hinnasta puhutaan.

Kyllä minun mielestä lapsi saa myös jotain hoidosta, tai pitäisi saada ja hyvissä hoitopaikoissa saakin. Kavereita, ohjattua tekemistä ja hyvät välineet (kuinka monella on kotona kiipeilytelineet, iso piha juosta ja touhuta, kaiken maailman pelit ja lelut kotona?)

Ap.

että NAISET (äidit) vouhkaavat asiasta huomattavasti enemmän kuin miehet (isät), vaikka ihan puhtaasti taloudelliselta kannalta katsottuna ne ovatkin miehiä, jotka kunnallisveroja selvästi suuremman potin maksavat.



Subjektiivista päivähoitoa verisesti vastustavat, oletteko nyt ihan varmasti ymmärtäneet kokonaisuuden kaikkine detaljeineen?



Ymmärrättekö, että byrokratia lisääntyy ihan valtavasti, koska jokaisen tavallisenkin työssäkäyvän perheen täytyy toimittaa työvuorolistat, todistus työajasta jne. ennen kuin hoitopaikka ja hoitoaika myönnetään?



Ymmärrättekö kuinka mahdoton tuosta urakasta tulee, kun otetaankin "epätavallinen" työssäkäyvä tai opiskeleva perhe. Ei ole selviä työaikoja, ei työvuoroja, ei pakollisia luentoja mutta silti pakollista suoritettavaa, ei vakituista työsuhdetta, työkomennuksia tuntien tai päivien varoajoilla jne.?



Ymmärrättehän myös sen, että 80-luvulla ennen subjektiivista päivähoitoa, jokainen kunta järjesti huomattavan paljon puolipäiväistä kerhotoimintaa, puistotätejä jne.? Nyt niitä on vain suurimmissa kunnissa.



Ymmärrättehän, että ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta kunnat tarjosivat kotihoitopalveluita lapsiperheille ihan säännöllisesti. 90-luvun laman jälkeen sellaista ylellisyyttä ei ole tarjonnut yksikään kunta - paitsi moniongelmaisille päihdeperheille. Tämä on niin iso asia, että sitä ei todellakaan sovi unohtaa. Kuvitteletteko tosissaan, että kunnilla on mitään mahdollisuutta rakentaa lapsiperheiden kotihoitoa enää uudelleen tässä taloudellisessa tilanteessa? Ehei, lapsiperheet jäävät täysin yksin tässä suhteessa. Nyt vaan myös ilman ennaltaehkäisevää päivähoitoa.



Näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon.



Ihmettelen suuresti, mikä tekee äideistä niin katkeria, että ollaan valmiita luopumaan yhteiseksi hyväksi ja lasten parhaaksi rakennetusta systeemistä ihan vaan sen takia, että KUKAAN MUU EI SAA SAADA MITÄÄN, KUN MINÄKÄÄN EN SAA!!!!!

Miksei niissä maissa valiteta, kuinka kalliiksi se tulee?

on useimmiten perheille TÄYSIN ilmaista!

Miksei niissä maissa valiteta, kuinka kalliiksi se tulee?

että NAISET (äidit) vouhkaavat asiasta huomattavasti enemmän kuin miehet (isät), vaikka ihan puhtaasti taloudelliselta kannalta katsottuna ne ovatkin miehiä, jotka kunnallisveroja selvästi suuremman potin maksavat.

Subjektiivista päivähoitoa verisesti vastustavat, oletteko nyt ihan varmasti ymmärtäneet kokonaisuuden kaikkine detaljeineen?

Ymmärrättekö, että byrokratia lisääntyy ihan valtavasti, koska jokaisen tavallisenkin työssäkäyvän perheen täytyy toimittaa työvuorolistat, todistus työajasta jne. ennen kuin hoitopaikka ja hoitoaika myönnetään?

Ymmärrättekö kuinka mahdoton tuosta urakasta tulee, kun otetaankin "epätavallinen" työssäkäyvä tai opiskeleva perhe. Ei ole selviä työaikoja, ei työvuoroja, ei pakollisia luentoja mutta silti pakollista suoritettavaa, ei vakituista työsuhdetta, työkomennuksia tuntien tai päivien varoajoilla jne.?

Ymmärrättehän myös sen, että 80-luvulla ennen subjektiivista päivähoitoa, jokainen kunta järjesti huomattavan paljon puolipäiväistä kerhotoimintaa, puistotätejä jne.? Nyt niitä on vain suurimmissa kunnissa.

Ymmärrättehän, että ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta kunnat tarjosivat kotihoitopalveluita lapsiperheille ihan säännöllisesti. 90-luvun laman jälkeen sellaista ylellisyyttä ei ole tarjonnut yksikään kunta - paitsi moniongelmaisille päihdeperheille. Tämä on niin iso asia, että sitä ei todellakaan sovi unohtaa. Kuvitteletteko tosissaan, että kunnilla on mitään mahdollisuutta rakentaa lapsiperheiden kotihoitoa enää uudelleen tässä taloudellisessa tilanteessa? Ehei, lapsiperheet jäävät täysin yksin tässä suhteessa. Nyt vaan myös ilman ennaltaehkäisevää päivähoitoa.

Näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon.

Ihmettelen suuresti, mikä tekee äideistä niin katkeria, että ollaan valmiita luopumaan yhteiseksi hyväksi ja lasten parhaaksi rakennetusta systeemistä ihan vaan sen takia, että KUKAAN MUU EI SAA SAADA MITÄÄN, KUN MINÄKÄÄN EN SAA!!!!!

että NAISET (äidit) vouhkaavat asiasta huomattavasti enemmän kuin miehet (isät), vaikka ihan puhtaasti taloudelliselta kannalta katsottuna ne ovatkin miehiä, jotka kunnallisveroja selvästi suuremman potin maksavat.

Subjektiivista päivähoitoa verisesti vastustavat, oletteko nyt ihan varmasti ymmärtäneet kokonaisuuden kaikkine detaljeineen?

Ymmärrättekö, että byrokratia lisääntyy ihan valtavasti, koska jokaisen tavallisenkin työssäkäyvän perheen täytyy toimittaa työvuorolistat, todistus työajasta jne. ennen kuin hoitopaikka ja hoitoaika myönnetään?

Ymmärrättekö kuinka mahdoton tuosta urakasta tulee, kun otetaankin "epätavallinen" työssäkäyvä tai opiskeleva perhe. Ei ole selviä työaikoja, ei työvuoroja, ei pakollisia luentoja mutta silti pakollista suoritettavaa, ei vakituista työsuhdetta, työkomennuksia tuntien tai päivien varoajoilla jne.?

Ymmärrättehän myös sen, että 80-luvulla ennen subjektiivista päivähoitoa, jokainen kunta järjesti huomattavan paljon puolipäiväistä kerhotoimintaa, puistotätejä jne.? Nyt niitä on vain suurimmissa kunnissa.

Ymmärrättehän, että ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta kunnat tarjosivat kotihoitopalveluita lapsiperheille ihan säännöllisesti. 90-luvun laman jälkeen sellaista ylellisyyttä ei ole tarjonnut yksikään kunta - paitsi moniongelmaisille päihdeperheille. Tämä on niin iso asia, että sitä ei todellakaan sovi unohtaa. Kuvitteletteko tosissaan, että kunnilla on mitään mahdollisuutta rakentaa lapsiperheiden kotihoitoa enää uudelleen tässä taloudellisessa tilanteessa? Ehei, lapsiperheet jäävät täysin yksin tässä suhteessa. Nyt vaan myös ilman ennaltaehkäisevää päivähoitoa.

Näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon.

Ihmettelen suuresti, mikä tekee äideistä niin katkeria, että ollaan valmiita luopumaan yhteiseksi hyväksi ja lasten parhaaksi rakennetusta systeemistä ihan vaan sen takia, että KUKAAN MUU EI SAA SAADA MITÄÄN, KUN MINÄKÄÄN EN SAA!!!!!

Sanoit sen mitä hain mutta en osannut kirjoittaa yhtä hyvin. Mielestäni päivähoito on perheen hyvinvoinnin parhaaksi, enkä ymmärrä miksi sitä halutaan ajaa alas. Ei koskaan ole hoidettu lapsia yksin 24/7, nykyisin vaatimus on kohtuuton ja uuvuttaa varmasti jaksamisen rajoilla oleiva ja univelkaisia perheitä. Syyllistäminen ja ajatus, ettei ole ansainnut lapsiaan jos ei aina hoida niitä itse, on kamalan armoton. Sitähän nykyään on ilmassa joka asiassa nykyisin, miksei tässäkin, toisaalta, mutta se ajaa perheitä enemmän vaikeuksiin kuin subjektiivinen päivähoito, mielestäni.

Sanoit sen mitä hain mutta en osannut kirjoittaa yhtä hyvin. Mielestäni päivähoito on perheen hyvinvoinnin parhaaksi, enkä ymmärrä miksi sitä halutaan ajaa alas. Ei koskaan ole hoidettu lapsia yksin 24/7, nykyisin vaatimus on kohtuuton ja uuvuttaa varmasti jaksamisen rajoilla oleiva ja univelkaisia perheitä. Syyllistäminen ja ajatus, ettei ole ansainnut lapsiaan jos ei aina hoida niitä itse, on kamalan armoton. Sitähän nykyään on ilmassa joka asiassa nykyisin, miksei tässäkin, toisaalta, mutta se ajaa perheitä enemmän vaikeuksiin kuin subjektiivinen päivähoito, mielestäni.

[/quote]

Ja kiinnostaisi kovasti kuulla mitä subjektiivisen hoidon vastustaja sanoisi pitkän kirjoituksen argumentteihin. Minne kaikki nyt ovat hävinneet?



Ap taasen

Sublektiivisen oikeuden rajoittaminen merkitsee juuri sitä että lapselle tarjotaan sitä mistä hyötyä. Osapäivähoitoa 3+ vuotiaille ja taaperoikäisille harkinnan mukaan jos äidillä erityiset syyt. Näin siis jos toinen vanhempi kotona.Täysin järkeenkäypää ja ihmettelen tätä jatkuvaa hysteriaa asian ympäriltä kysehän ei missään tilanteessa ole ollut etteivätkö työssäkäyvät vanhemmat saisi lapselleen hoitopaikkaa tai että pahoinvoiva perhe ei saisi tarvitsemaansa tukea arkeen.

Miksi tämän uudelleen arviointi on tarpeellista johtuu kahdesta syystä: subjektiivinen oikeus ei enää tunnu edistävän lasten ja perheiden hyvinvointia koska väärinkäytöset jatkuvasti lisääntyneet ja toiseksiyhteiskunnalla ei enää ole varaa tarjota lasten hoitoa ihan jokaiseen tarpeeseen.

Monissa maissa lapset menevät kouluun 4-vuotiaina. Miksei niissä maissa valiteta, kuinka kalliiksi se tulee?

Belgiassa, Iso-Britanniassa ja USAssa ovat kertoneet avoimesti, että hoito/koulu on kallista.

Monissa maissa lapset menevät kouluun 4-vuotiaina. Miksei niissä maissa valiteta, kuinka kalliiksi se tulee?

Belgiassa, Iso-Britanniassa ja USAssa ovat kertoneet avoimesti, että hoito/koulu on kallista.

Ainakaan Englannissa. Päiväkoti maksaa mansikoita, mutta preschool ja varsinainen koulu julkisella puolella ilmaista.

ja koliikkivauvan tai menijän perhe palkkaa kotiin apua.

saanen ottaa kantaa.

Byrokratian ei tarvitse lisääntyä kamalasti, jos päätetään pitää se pienenä. Työnantajalta riittää tieto, että on töissä ja työvuorothan joutuu nytkin joka tapauksessa selvittelemään, jotta hoitoaika saadaan sovittua. Opiskelupaikasta varmasti riittää todistus että on kirjoilla läsnäolevana. Neuvolan kautta voi saada suosituksen sairauden, puheterapian tmv. tarpeeseen tulevasta hoidosta. Olennaista on kuitenkin se, että saadaan kitkettyä turhakäyttö pois. Ja siihenhän on jo yksinkertaiset välineet - kyllähän yhteiskunta tietää tarkalleen, kuka on vanhempainvapailla tai kotihoidontuella kotona. Lisäksi tiedetään milloin vapaat loppuvat ja milloin hoitotarve taas alkaa, jolloin suunnittelijoilla on pohjatietoa hoitopaikkatarpeiden määrittelyä varten.

Kaikki varmaan tietää, miksi enää ei ole tarjolla kerhoja (oliko niitä oikeasti? Mielestäni ei kyllä takavuosina ollut), puistotätejä tai kotihoitopalveluita: ne rahat on menneet subjektiiviseen päivähoitoon.

Kotihoitopalvelut olisivat varmaan hyvä konsti korjata kotien ongelmia - jos perhettä tuettaisiin ja ohjattaisiin selviämään itse arjen ja lasten hoitamisesta, siitä olisi apua perheen selviämiseen myös muulloin kuin päiväkotien aukioloaikoina.

Taloudelliset tosiasiat täytyy ottaa huomioon kunnissa. Nykyään ihmiset ajattelevat, että verovaroille pitää kaikkien saada vastinetta koko ajan. Pitäisi omaksua elinkaariajattelu, eli palveluita vain silloin kuin oikeasti niitä tarvitaan ja niille järkevä hinta. Ei mikään kansantalous kestä sitä, että kaikkia mahdollisia "ilmaisia" palveluita käytetään surutta.

että NAISET (äidit) vouhkaavat asiasta huomattavasti enemmän kuin miehet (isät), vaikka ihan puhtaasti taloudelliselta kannalta katsottuna ne ovatkin miehiä, jotka kunnallisveroja selvästi suuremman potin maksavat. Subjektiivista päivähoitoa verisesti vastustavat, oletteko nyt ihan varmasti ymmärtäneet kokonaisuuden kaikkine detaljeineen? Ymmärrättekö, että byrokratia lisääntyy ihan valtavasti, koska jokaisen tavallisenkin työssäkäyvän perheen täytyy toimittaa työvuorolistat, todistus työajasta jne. ennen kuin hoitopaikka ja hoitoaika myönnetään? Ymmärrättekö kuinka mahdoton tuosta urakasta tulee, kun otetaankin "epätavallinen" työssäkäyvä tai opiskeleva perhe. Ei ole selviä työaikoja, ei työvuoroja, ei pakollisia luentoja mutta silti pakollista suoritettavaa, ei vakituista työsuhdetta, työkomennuksia tuntien tai päivien varoajoilla jne.? Ymmärrättehän myös sen, että 80-luvulla ennen subjektiivista päivähoitoa, jokainen kunta järjesti huomattavan paljon puolipäiväistä kerhotoimintaa, puistotätejä jne.? Nyt niitä on vain suurimmissa kunnissa. Ymmärrättehän, että ennen subjektiivista päivähoito-oikeutta kunnat tarjosivat kotihoitopalveluita lapsiperheille ihan säännöllisesti. 90-luvun laman jälkeen sellaista ylellisyyttä ei ole tarjonnut yksikään kunta - paitsi moniongelmaisille päihdeperheille. Tämä on niin iso asia, että sitä ei todellakaan sovi unohtaa. Kuvitteletteko tosissaan, että kunnilla on mitään mahdollisuutta rakentaa lapsiperheiden kotihoitoa enää uudelleen tässä taloudellisessa tilanteessa? Ehei, lapsiperheet jäävät täysin yksin tässä suhteessa. Nyt vaan myös ilman ennaltaehkäisevää päivähoitoa. Näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon. Ihmettelen suuresti, mikä tekee äideistä niin katkeria, että ollaan valmiita luopumaan yhteiseksi hyväksi ja lasten parhaaksi rakennetusta systeemistä ihan vaan sen takia, että KUKAAN MUU EI SAA SAADA MITÄÄN, KUN MINÄKÄÄN EN SAA!!!!!

No eikä ole

Monissa maissa lapset menevät kouluun 4-vuotiaina. Miksei niissä maissa valiteta, kuinka kalliiksi se tulee?

Belgiassa, Iso-Britanniassa ja USAssa ovat kertoneet avoimesti, että hoito/koulu on kallista.

Ainakaan Englannissa. Päiväkoti maksaa mansikoita, mutta preschool ja varsinainen koulu julkisella puolella ilmaista.

Hyvä teksti ja perustelut.



Ja sitten joku taas kirjoittaa siitä, miten neljävuotiaan pitäisi vaan kerhoilla. Joopa joo. Jossain pikkupaikkakunnalla esim. jossa ei välttämättä edes ole kerhoja tarjolla/ ainut kerran viikossa oleva kerho ei sovi perheen rytmeihin lainkaan. Kun on pitkät kuljetusmatkat esim. niin ei siinä paljon hengähdystaukoa äidille jää korkeintaan tyyliin mahdollisuus käydä vauvan kanssa sillä aikaa kaupassa kuin esikoinen kerhossa.



Me esim. asutaan Helsingissä ja käytännössä meilläkin kerhot olisivat sen verran kaukana, että kun vaunuilla ja julkisilla kuljettaisiin ei parin tunnin kerhossa oikein olisi järkeä. Tai siis minä kyllä varmasti sellaisessa tilanteessa, että meillä olisi myös vauva veisin vilkkaan esikoisen kerhoon koska haluaisin hänelle toimintaa ja oman ikäistä seuraa (meillä siis vasta yksi lapsi, enpä tiedä tuleekokaan koskaan toista) mutta enemmän siitä rehellisesti olisi vaivaa esim. talvella kylminä päivinä kun koko poppoo puettaisiin ja kahlattaisiin hangessa sinne kerhoilemaan ja sitten kun olisin päässyt kahlattua kotiin takaisin pitäisikin mennä taas hakemaan esikoinen. Todellisuudessa kai jäisin sinne kerhon aulaan vauvaa hoitamaan ja odotettaisiin siellä esikoista mukaan.



Tosiaanko te subjektiivisen hoidon vastustajat haluatte lisää byrokratiaa ja leimaamista? Sitä, että koliikkivauvan isän ja äidin pitää mennä hattu kourassa anelemaan hoitopaikkaa, kirjoittaa hakemuksia, hakea lausuntoja viranomaisilta, jotka jo muutenkin tukehtuvat työmääränsä alle. Sitten haluatta myös sitä, että tämän kuvitteellisen koliikkivauvan vanhempien selän takana toiset kuiskivat ja ihmettelevät mikähän mahtaa perheessä olla vikana kun esikoinen on hoidossa.Moni tulisi sitten jättämään tarpeellisen hoitopaikan hakematta ihan tämän leimaantumisen ja kontrollin takia. Ihan oikeasti käsittämätöntä tämä naisten selkäänpuukotus. Musta tämä on ehdottomasti asia, jossa saavutetuista eduista kannattaisi pitää kiinnni.



En usko, että kotipalvelu ym. lisääntyy jos tämä subjektiivinen hoito-oikeus poistetaan. Tuskin mikään hyvä lisääntyy tässä liberalismi yhteiskunnassa siksi olisi ehdottoman tärkeä voida pitää kiinni siitä, mikä on lakiin kirjattu, uutta hyvää sinne tuskin saadaan. Tuskin myöskään sukulaisten kiinnostus hoitaa lapsenlapsiaan tai muita suvun lapsia lisääntyy jos subjektiivinen päivähoito-oikeus poistuu. Eikä läheskään kaikillä tärkeät verkostot edes ole lähellä. Meillä ainakin kaikki sukulaiset kaukana ja on kyllä kaveriperheitä mutta ei heiltä mielestäni voi kovasti hoitoon osallistumista odottaa, elämät ovat niin täynnä kaikenlaista kaikilla että käytännön apua ei heistä juuri saa, ihanaa seuraa kylläkin.



Olen kirjoittanut vihaisesti koska olen vihainen. Itse työskentelen sosiaalityöntekijänä enkä tajua miksi meidän pitää oikein pyrkiä siihen, että ihmisiä leimataan ja luukutetaan vielä entistäkin enemmän.

Monissa maissa lapset menevät kouluun 4-vuotiaina. Miksei niissä maissa valiteta, kuinka kalliiksi se tulee?

Belgiassa, Iso-Britanniassa ja USAssa ovat kertoneet avoimesti, että hoito/koulu on kallista.

Ja näin pitääkin olla.Näin säilyy vastuu lapsesta parhaiten vanhemmilla ja väärinkäytökset vähenevät ja näin kaikilla loppujen lopuksi on parempi olo!

jos yrittävät tunkea vanhemman lapsen hotioon, kyllä. Mieluiten asia pitäisi hoitaa lastensuojelun kautta.

Oletko sitten ajamassa sitä, että siellä pitäisi resursseja lisätä. Samaa tahtia kuin matalamman kynnyksen palveluverkosto on purkautunut on lastensuojelun asiakasmäärät kasvaneet valtavasti. Jos kaikki tällaisetkin tapaukset tulisi lastensuojelun hoitaa niin kenen luulet siellä ehtivän sen tehdä kun töitä painetaan nytkin tukka putkella ylitöitä tehden ja silti pystytään hoitamaan lähinnä vain kiireellisimpiä ja vakavampia tapauksia ainakin vähänkin kunnolla paneutuen.



No siitä vaan sitten mutta kai tiedät sentään sen, että lastensuojelun resursseja tuskin ollan hurjasti lisäämässä tai vaikka oltaisiinkin niin pätevistä työntekijöistä on kova pula. Ideaalimaailmassa minäkin ajattelen, että voisi olla hyvä kun melkein kaikkia ongelmia/pulmia voisi puida vaikka lastensuojelussa tai neuvolapsykologilla mutta ei se kyllä vastaa virastotodellisuutta. Jos koliikkiperhettä auttaa se, että lapsi saa seuraa ja puuhaa ja äiti levätä ja hetken keskittyä pelkästään koliikkivauvaan miksi asia pitäisi hoitaa lastensuojelun kautta. Mitä minä tai kukaan muukan lastensuojelun sosiaalityöntekijä voi asiassa tehdä muuta kuin kuunnella perhettä ja kirjoittaa raportit, tehdä tilastot ja vaatia suullisesti tai kirjallisesti (tai hyvin mahdollista sekä että) päivähoidosta sen hoitopaikan. Tämä syö valtavasti kallista työaikaa ja on sitten pois jostakin muusta ja on kyllä mielestäni oikeasti luukutusta. Tokihan muitakin vaihtoehtoja voi olla kuten kerhon tarjoaminen tai kotiavun tarjoaminen mutta ei niidenkään vaihtoehtojen tarvitse lastensuojelun kautta mennä. Ja kyllä minä ainakin kuuntelisin vanhempien toivetta ja pyrkisin järjestämään sitä mitä haluaisivat. Kynnys ottaa itse tuollaisessa asiassa yhteyttä lastensuojeluun voisi kyllä olla aika kova.



t:se jota kommentoit.

ja epämääräiset "huolet" pois laista.



Ja ne sosiaalitantat oikeisiin töihin kahvittelemasta. Eli pesemään pyllyjä ja lykkimään rattaita ja puunaamaan pyttyjä, sen sijaan että rustaavat noita loputtomia papereitaan.



Ja se koliikkivauvan äiti on oikeasti kehno äiti ja tarvitsee opastusta äitiyteen. Sen voivat sosiaalityöntekijät antaa samalla kun tekevät kotitöitä.



Ja ehdottomasti noin kädetön äiti kuuluu lastensuojelun piiriin.