Miksi jotkut lopettavat lauseita muiden puolesta? Siis alkavat puhua päälle kesken

Minusta se on vain epäkohteliasta.

En todellakaan puhu hitaasti ja jaaritellen, päinvastoin. Silti mieheni lopettaa aina lauseeni ja aina se menee väärin. Todella ottaa päästä sanoa , "no eikun" ja alottaa lause uudelleen ja koettaa sanoa se oma loppu siihen. Oma ajatukseni myös saattaa totaalisesti mennä hukkaan noista jatkuvista keskeytyksistä ja sitten vaan olen hiljaa, enka vaivaudu juttelemaan ollenkaan. Mitä minä selitän mitään, kun mieheni muka tietää asian jo ilman minun sanomistanikin. Ottaa todella päähän tuollainen tyyli keskeyttää jatkuvasti. Sitten mies valittaa, kun en viitsi puhua sen kanssa. No miksiköhän?

hyvin usein päällepuhumista. Tämä selittää joidenkin tavan, muttei tee siitä miellyttävää.

ihmisiä, joiden lähipiirin (esimerkiksi isovanhemmat) eivät ole olleet suomenkielisiä. Itse olen kasvanut sellaisessa ympäristössä. Ensimmäiset vauvana kuulemani kielet olivat saksa ja venäjä. Sitten tuli suomi ja ruotsi.



Nyt olen muka supisuomalainen. Mutta aina välillä täälläkin huudetaan, että mun tekstistä ei ymmärrä mitään. Itsekin huomaan, että jopa kirjoittaessa minulla on joku eri rytmi kuin supisuomalaisilla.



Ruotsissa tehtiin tutkimusta ruotsinsuomalaisten kielitaidosta, mutta minua ei tuohon tutkimukseen kelpuutettu taustani vuoksi. En varsinaisesti ole huono suomenkielessä, sillä kiitettävä on äidinkielessä ihan opekoulutuksestakin, mutta ihan selvästi jotain kulttuuritaustasta johtuvaa eroa on.



Ja sekin, että meillä ei ainoastaan puhuttu päälle, vaan jokainen puhui sitä kieltä mitä halusi. Eli päällekkäin saksaa, venäjää, ruotsia ja suomea. Oliko suomi minulle muka äidinkieleksi sitten virhevalinta? Näissä ympyröissä, joissa joudun elämään ei kait muuta olisi voinut valita.



Siis uskokaa tai älkää niin tässä on kyllä kyse kulttuurieroista! Ja täällä on jäänteitä noista muista kielistä. Siksi täällä eivät kaikki puhu juuri vain asiaa ja yksi puheenvuoro kerrallaan. Olisi kamalaa, jos jutut eivät rönsyilisi kun ollaan ihmisten kanssa.



Onhan täällä varmaan niitäkin, jotka ovat tottuneet sellaiseen, että kun mennään kylään niin ruokaa on koko päivä tarjolla pöydässä ja sitä syödään. Mistäs semmoinen tulee? Meillä kyllä ruoka on pöydässä ruokailun ajan ja sit viedään pois.



Ja mistäs se tulee, että kun mennään kylään niin jäädäänkin vaatimattomasti jonnekin ovensuuhun nyhjöttään.



Mielenkiintoista kuitenkin. Kertokaa lisää!

Täällä kans yks päällepuhuja :s onneksi lähes kaikki kaverini ovat samanlaisia ja välillä menee huutokilpailuks mutta ei se haittaa :D oon silti mielestäni hyvä kuuntelija enkä koe tarvetta pälättää omista asioistani, vaan jos keskeytän lauseen niin kommentoin tai kysyn ihan aidon kiinnostuneesti jotain siihen kaverin juttuun liittyen.



Miehen kanssa tulee välillä ongelmia kun se on sellanen hitaampi selittelijä ja pitää ihan epäloogisia taukoja sanojen välissä jolloin tulkitsen sen lopettaneen juttunsa --> alan höpöttää --> mies hermostuu. Oon kyllä tehnyt selväksi että mulle saa ihan reippaasti sanoa että turpa kii ku kerron tän jutun loppuun :D

Puhun paljon, kommentoin joka väliin, mutta toisaalta keskityn toisen juttuihin ja olen empaattinen. Saatetaan kaveriporukassa jopa innostua huutamaan toistemme päälle. Itseasiassa mulla on työkavereina neljä espanjalaista ja voi jestas sitä huutoa toistensa päälle, kun oikein innostuvat. Ääni vaan kohoaa ja kohoaa.



En sano, että tää suomalainen tapa olisi väärä. Kyse on vaan kulttuurista ja jossain muualla tälläistä vähäpuheisuutta ja hiljaisuutta pidetään tyhmyytenä/hitautena ja töykeytenä.

Lauseen lopettamista ei ole esim. se, että kommentoi jotain toisen puheen väliin. Eli jos toinen sanoo "kävin viime viikolla Turkissa" - ja todennäköisesti aikoo vielä jatkaa - kaveri heittää väliin "ai jaa, mäkin olen käynyt siellä". Sehän on toisen puheeseen reagointia, ei toisen puolesta höpöttämistä! Tässä on tietenkin olennaista se, että pitää kommenttinsa lyhyenä ja antaa toisen jatkaa.



Lauseen lopettaja sen sijaan hönkäisee asiansa aivan väärissä paikoissa, kesken lauseen. Kun toinen alkaa kertoa: "kävin viime viikolla...", kaveri huudahtaa jo päälle "uimahallissa"! Sitten alkuperäinen puhuja saa korjailla, no että ei kun Turkissa, (PÖNTTÖ)...



ap

Lauseen lopettaja sen sijaan hönkäisee asiansa aivan väärissä paikoissa, kesken lauseen. Kun toinen alkaa kertoa: "kävin viime viikolla...", kaveri huudahtaa jo päälle "uimahallissa"! Sitten alkuperäinen puhuja saa korjailla, no että ei kun Turkissa, (PÖNTTÖ)...

ap

En voisi kuvitella kenenkään tekevän noin muuta kuin ärsytysmielessä tai vitsillään. En tiedä olisiko se edes kovin ärsyttävää. Uskoisin, että minua ainakin naurattaisi jos joku täydentäisi lauseeni väärin.

niin mun lauseen loppu on kuiteski parempi ja kun te puhutte niin hitaasti ja mulla ei olis oikeen aikaa kuunnella :)

Lauseen lopettaja sen sijaan hönkäisee asiansa aivan väärissä paikoissa, kesken lauseen. Kun toinen alkaa kertoa: "kävin viime viikolla...", kaveri huudahtaa jo päälle "uimahallissa"! Sitten alkuperäinen puhuja saa korjailla, no että ei kun Turkissa, (PÖNTTÖ)...

ap

En voisi kuvitella kenenkään tekevän noin muuta kuin ärsytysmielessä tai vitsillään. En tiedä olisiko se edes kovin ärsyttävää. Uskoisin, että minua ainakin naurattaisi jos joku täydentäisi lauseeni väärin.

Hänellä luulee tietävänsä, mitä minä aion sanoa ja niinpä sanoo asian kätevästi puolestani. Useimmiten hänen arvauksensa vain menevät aivan pieleen.

Voin kertoa, että tämä tapa on ÄR-SYT-TÄ-VÄ. JOskus ihan loukkaa, kun äiti ei malta kuunnella loppuun. Viimeksi yritin kertoa hänelle, että lapsen käytös aiheuttaa meille _riittämättömyyden tunnetta_. Äiti ei malttanut kuunnella loppuun vaan tokaisi väliin, että _sanaharkkaa_.

Tuli sellainen tunne, että jos häntä ei edes oikeasti kiinnosta mitä meille kuuluu, niin antaa olla. :(

Lauseen lopettaja sen sijaan hönkäisee asiansa aivan väärissä paikoissa, kesken lauseen. Kun toinen alkaa kertoa: "kävin viime viikolla...", kaveri huudahtaa jo päälle "uimahallissa"! Sitten alkuperäinen puhuja saa korjailla, no että ei kun Turkissa, (PÖNTTÖ)...

ap

En voisi kuvitella kenenkään tekevän noin muuta kuin ärsytysmielessä tai vitsillään. En tiedä olisiko se edes kovin ärsyttävää. Uskoisin, että minua ainakin naurattaisi jos joku täydentäisi lauseeni väärin.

Hänellä luulee tietävänsä, mitä minä aion sanoa ja niinpä sanoo asian kätevästi puolestani. Useimmiten hänen arvauksensa vain menevät aivan pieleen.

Voin kertoa, että tämä tapa on ÄR-SYT-TÄ-VÄ. JOskus ihan loukkaa, kun äiti ei malta kuunnella loppuun. Viimeksi yritin kertoa hänelle, että lapsen käytös aiheuttaa meille _riittämättömyyden tunnetta_. Äiti ei malttanut kuunnella loppuun vaan tokaisi väliin, että _sanaharkkaa_.

Tuli sellainen tunne, että jos häntä ei edes oikeasti kiinnosta mitä meille kuuluu, niin antaa olla. :(

Pitää itseään hyvin älykkäänä ja sosiaalisesti lahjakkaana ihmisenä. Itse en häntä jaksa, ja hieman häntä välttelenkin. En aina jaksa korjailla, kun joissin henk koht tunneasioissakin täydentää lauseet ihan väärin, kun omassa päässään varmasti ymmärtää mitä tunnen ja ajattelen paremmin kuin minä itse. Ymmärtäkööt sitten omissa oloissaan.

Miksi kukaan ei täydentele minun lauseitani? Taas av teki minulle ulkopuolisen olon. Kaikki tuntuvat tietävän tällaisenkin ilmiön, ja itse olen jäänyt täysin ulkopuolelle.



Minusta olisi ihanaa jos joku täydentäisi lauseeni. Ehkä teidän lauseet vaan ovat mielenkiintoisempia kuin omani, ja niihin tekee mieli päästä mukaan.

En yleensä täydennä toisten lauseita, mutta muuten olen kauhea päällepuhuja. Omasta mielestä vain omat ajatukset on yleensä kiinnostavampia kuin muiden, ja mukana on myös sitä hitauden sitämisen puutetta, kun toisen jaarittelun pointti on tullut jo sanottua niin ei jaksaisi kuunnella sitä venytettynä versiona lopetuksineen. Ehkä jotkut kuvittelevat, että sama asia pitää sanoa moneen kertaan eri sanoin, jotta se tulee ymmärretyksi? Väitän kuitenkin ymmärtäväni yleensä yhdestäkin kerrasta.



Tiedän, että tämä on oikein huono tapa ja häpeän kun huomaan tekeväni sitä, mutta ei ole kuulkaa helppoa muuttaa näin oleellista temperamenttiin liittyvää tapaa itsessään!

ja mun kokemukseni mukaan nuo paallepuhujat useimmiten kylla sitten jatkavat vaan itsestaan puhumisella, eika lauseen lopettamisella ole ollenkaan se tarkoitus etta alkuperainen puhuja saisi jatkaa juttua jonka aikoi kertoa. Mun mies on just tollanen, etta kun henkilo A vaikka sanoo etta 'tulimme eilen Turkista' niin mieheni B sitten jatkaa etta ai kiva, joo mekin kaytiin Turkissa 15 vuotta sitten, ja tehtiin blaa blaa blaa, ja seuraavat 5 minuuttia kertoo omia kokemuksiaan Turkin lomasta ja missa paikoissa on kaynyt, ja sen jalkeen voikin jo vaihtaa aihetta (esim. muihin lomakohteisiinsa). Eli A:n kokemukset 'unohtuvat' siina kokonaan.



Kokemuksieni mukaan miehet on useimmiten niita jotka tykkaa puhua itsestaan, ilman etta edes tajuavat sita. Eika siita voi oikein edes huomauttaa koska siita saa ison riidan ja loukkaantumisen aikaan, koska mies ei tajua tekevansa mitaan epakohteliasta, vaan yllapitavansa keskustelua.

ja mun kokemukseni mukaan nuo paallepuhujat useimmiten kylla sitten jatkavat vaan itsestaan puhumisella, eika lauseen lopettamisella ole ollenkaan se tarkoitus etta alkuperainen puhuja saisi jatkaa juttua jonka aikoi kertoa. Mun mies on just tollanen, etta kun henkilo A vaikka sanoo etta 'tulimme eilen Turkista' niin mieheni B sitten jatkaa etta ai kiva, joo mekin kaytiin Turkissa 15 vuotta sitten, ja tehtiin blaa blaa blaa, ja seuraavat 5 minuuttia kertoo omia kokemuksiaan Turkin lomasta ja missa paikoissa on kaynyt, ja sen jalkeen voikin jo vaihtaa aihetta (esim. muihin lomakohteisiinsa). Eli A:n kokemukset 'unohtuvat' siina kokonaan.

Eli tällainen omien kokemustensa selittelijä taitaa vaan olla itsekeskeinen ja tykkää omasta äänestään, eikä hänessä toisen päälle puhuminen ole se ärsyttävin piirre.

Tosin itse puhun juuri tällaisten omien kokemustensa kuvailijoiden päälle ihan armotta heti kun minusta tuntuu, että he ovat puhuneet pitempään kuin on kohtuullista. Ei se ole mitään keskustelua jos yksi jaarittelee Turkin lomastaan 5 minuuttia.

Miksi kukaan ei täydentele minun lauseitani? Taas av teki minulle ulkopuolisen olon. Kaikki tuntuvat tietävän tällaisenkin ilmiön, ja itse olen jäänyt täysin ulkopuolelle.

Minusta olisi ihanaa jos joku täydentäisi lauseeni. Ehkä teidän lauseet vaan ovat mielenkiintoisempia kuin omani, ja niihin tekee mieli päästä mukaan.

Mun lauseita ei myöskään täydennetä. :(

mielenkiintoisesti etta kuulijat haluavat kuulla lauseenne loppuun asti! Taas tyypillista suomalaista itsetunnon puutetta...

Miksi jotkut lopettavat lauseita muiden puolesta? Siis alkavat puhua päälle kesken lauseen ja keksivät sille lopun. Useimmiten tämä keksitty loppu on vielä aivan väärä, ja toinen joutuu korjailemaan sitä.

Onko teille aivan ylivoimaista kuunnella, mitä toinen on sanomassa?

Eli teoriassa keskustelussa toinen "vahvistaa" puhujan sanomaa täydentämällä lauseen / vahvistamalla juuri äsken sanottua.

Ei sitten ilmeisesti kanssasi toimi ;-)

Tässä on mennyt sekaisin kaksi asiaa: toisen päälle puhuminen ja sitten ap:n tarkoittama lauseiden "lopettelu" toisen puolesta. Päälle puhumisen me kaikki tiedämme ja varmaan kaikki sitä harrastavatkin jossain määrin elleivät ole sitten tosi rauhallisia puhujia. 

Lauseiden lopettelijat taas.....ovat ehkä maailman ärsyttävin ihmisryhmä mitä tiedän. Tunnen tämmöisiä 2-3 henkilöä ja heidän kanssaan keskustelu on silkkaa tuskaa. He pyrkivät arvaaman lauseen loput ja sanomaan sen ennen kuin varsinainen puhuja saa lausettaan loppuun. Ukkos-esimerkkiä käyttäen: 

Puhuja: Taitaa olla ukkonen...

Lopettelija: ukkonen tulossa. 

Puhuja: ..tulossa. 

Todella raskasta puhua tämmöisen arvailijan kanssa, joka osaa ennustaa mitä toinen on sanomassa. Omien havaintojeni mukaan tähän liittyy ekstrovertti besserwisser-luonne, kiinteä katseyhteys ja keskustelukumppanin myötäilyn tarve. 

Mulla on tuttu joka puhuu todella paljon. Hän selvästi yrittää olla kohtelias ja esittää kysymyksiä mutta ei sitten malta kuunnella vastausta vaan päättää lauseen viimeisen sanan ja joka kerta väärin. Silti tekee saman uudestaan ja uudestaan. Muutun todella hiljaiseksi hänen seurassaan, en vaan jaksa kommunikoida enää.