Perinne jatkuu,liikuntanumerosta kyse

Ja me ollaan sohvaperunasukua. Äitini aikoinaan sanoi, ettei sillä liikunnannumerolla ole mitään väliä, kunhan menestyy oikeissa aineissa. Samaa olen sanonut omille lapsilleni.

Esim. kuopuksella äidinkieli 10, liikunta 7. Olisin huolestunut, jos numerot olisivat toisinpäin!

ja tosiaan käytiin isän kanssa 2-3krt/vko lenkillä, mutta juppilajeja ei harrastettu, joten 7 oli numero koko yläasteen.

Voiko typerämpää olla kuin arvostelu aineessa, josta jokaiselle pitäisi löytyä jokin sopiva...

Siksi niiden arviointi on enemmän kuin kyseenalaista! Miettikää, miten paljon on urheilulajeja, mikä lajien kirjo.



Koululiikunnan tulisi ensisijaisesti innostaa lapsia liikkumaan ja löytämään se oma juttu liikunnassa. Terveyden kannalta liikkuminen on kuitenkin välttämätöntä.



Kilpailevat lapset urheiluseuroihin, sinne he kuuluvat.



Näissä taideaineissa arviointi on joskus todella masentavaa ja vääristynyttä. Näillä aineilla tarkoitan juuri liikuntaa, musiikkia, käsitöitä, kuvaamataitoa.

Oman lapseni liikuntanumeroa katsoessa ei ihan tiedä, itkisikö vai nauraisiko. Ei auta kunnan edustusjoukkueen vakiokalustoon kuuluminen ja kahden urheiluseuran jäsenyys.



Ei se ainakaan kannusta, että urheilua harrastavan ja hyväkuntoisen koululaisen liikuntanumero putoaa 7 siitä syystä, että ei "yrittänyt parastaan" yhdessä kuntotestissä. Valinnaisliikunnasta sentään tuli 9.

Mieluummin jakaisi tsempparistipendejä!

jalkapalloilijat ja pesäpalloilijat sai kympit. Muut olivat korkeintaan kasin arvoisia, vaikka olisivat pärjänneet miten hyvin kaikessa muussa. Jalkapalloilijoiden ja pesäpalloilijoiden ei tarvinnut edes muistaa tuoda varusteita tunneille, kunhan raahautuivat paikalle. Erilaisia testejä tehtiin pitkin vuotta, mutta niiden tulokset ei juuri numeroon vaikuttaneet.



Eipä silti onnistunut se opettaja tuhoamaan liikunnan iloani, vaikka harrastinkin väärää lajia!

lapsilla oli eri liikunnan opet. Toinen on erittäin liikunnallinen ja liikkuva, taitava useimmissa lajeissa (lähes joka lajissa kolmen parhaan joukossa kahden luokan pojat yhdistettynä), harrastaa aktiivisesti kilpaurheilua ja ennen kaikkea rakastaa liikuntaa. Opekin on erikseen maininnut oppilaan hyvästä asenteesta sekä lapselle itselleen että minulle äidille. Toinen lapsi on äitiinsä tullut ja varsin epäliikunnallinen, ei juuri pidä liikkumisesta eikä harrasta mitään liikuntaa vapaaehtoisesti. Nyt kuitenkin liikunnanope vaihtui mukavaksi ja kannustavaksi ja lapsen asenne liikuntatunneilla parani kertalaakista. Molemmat saivat liikunnasta joulutodistukseen kahdeksan. Jälkimmäisellä lapsella on aina enne ollut 7, ja tuo kasi oli todella iloinen asia! Sen sijaan ensin mainittu lapsi koki tulleensa kohdelluksi väärin, olisi mielestään ansainnut ysin. Onneksi nyt kevättodistukseen saikin sen.

Kilpailee esteratsastuksessa ja tanssii jazztanssia, jossa myös esiintyy. Talvella lumilautailee päivittäin. Tiedän ettei ole asenteesta kiinni, on todella urheilullinen ja kokeilee ihan mielellään uusia lajeja. On myös uinut kilpailumielessä mutta se piti tiputtaa ajanpuutteen vuoksi pois. Kysäisin ihan ystävällisesti liikunnanopelta arvioinnin perusteita, kun samaan aikaan se ikuinen kympin oppilas saa liikunnasta myös kympin vaikkei harrasta yhtään mitään. Tyly vastaus oli, että hän on arvioinnin ammattilainen ja kysymykseni on asiaton. No, tuomitsin varmaan tytölle sen seiskan kysymykselläni siihen saakka, kun tuosta opesta eroon pääsee. Pääasia on toki, että laspi nauttii harrastamistaan lajeista eikä lannistu noin epäoikeudenmukaisesta arvioinnista.

Kilpailee esteratsastuksessa ja tanssii jazztanssia, jossa myös esiintyy. Talvella lumilautailee päivittäin. Tiedän ettei ole asenteesta kiinni, on todella urheilullinen ja kokeilee ihan mielellään uusia lajeja. On myös uinut kilpailumielessä mutta se piti tiputtaa ajanpuutteen vuoksi pois. Kysäisin ihan ystävällisesti liikunnanopelta arvioinnin perusteita, kun samaan aikaan se ikuinen kympin oppilas saa liikunnasta myös kympin vaikkei harrasta yhtään mitään. Tyly vastaus oli, että hän on arvioinnin ammattilainen ja kysymykseni on asiaton. No, tuomitsin varmaan tytölle sen seiskan kysymykselläni siihen saakka, kun tuosta opesta eroon pääsee. Pääasia on toki, että laspi nauttii harrastamistaan lajeista eikä lannistu noin epäoikeudenmukaisesta arvioinnista.

solmuun koulun ulkopuolella, kun liikuntanumeron arviointi tapahtuu opetusohjelmaan merkittyjen perusteiden ja koulussa opettavien lajien mukaan. Jos tyttö ei osoita innostusta koululiikunnan lajeihin eikä osaa niistä edes alkeita eikä yritäkään, niin se näkyy kyllä numerossa riippumatta siitä, mitä hän tekee koulun ulkopuolella.

tuntuu olevan sitä mieltä, että liikuntanumero pitäisi antaa sen mukaan, mitä lapset tekevät KOULUTUNTIEN ULKOPUOLELLA!!!!

Se taas osoittaa, miten vähän vanhemmat ymmärtävät koulunkäynnistä ja arvosanojen muodostumisesta.

tuntuu olevan sitä mieltä, että liikuntanumero pitäisi antaa sen mukaan, mitä lapset tekevät KOULUTUNTIEN ULKOPUOLELLA!!!!

Se taas osoittaa, miten vähän vanhemmat ymmärtävät koulunkäynnistä ja arvosanojen muodostumisesta.

Ei päde ihan kaikkien kohdalla. Olen maininnut tuolla kilpaurheilun, mutta kyllä ne samat lapset osallistuvat yleensä myös koulun joukkueessa ja koulun kisoissa, jotka kilpailevat muutenkin.

Liikunnalliset lapset yleensä ovat vähintään keskinkertaisia, useammin sekä hyviä että innokkaita liikkujia useammassakin lajissa.

Ainakin lukiossa on ihan laissa mainittu, että muualla opittu pitäisi huomioida.

Kilpailee esteratsastuksessa ja tanssii jazztanssia, jossa myös esiintyy. Talvella lumilautailee päivittäin. Tiedän ettei ole asenteesta kiinni, on todella urheilullinen ja kokeilee ihan mielellään uusia lajeja. On myös uinut kilpailumielessä mutta se piti tiputtaa ajanpuutteen vuoksi pois. Kysäisin ihan ystävällisesti liikunnanopelta arvioinnin perusteita, kun samaan aikaan se ikuinen kympin oppilas saa liikunnasta myös kympin vaikkei harrasta yhtään mitään. Tyly vastaus oli, että hän on arvioinnin ammattilainen ja kysymykseni on asiaton. No, tuomitsin varmaan tytölle sen seiskan kysymykselläni siihen saakka, kun tuosta opesta eroon pääsee. Pääasia on toki, että laspi nauttii harrastamistaan lajeista eikä lannistu noin epäoikeudenmukaisesta arvioinnista.

Mistä näitä bessereitä tulee..

eikä koulussa edes tarvitse hiihtää 20 kilometriä

jos et pesiksessä osu edes palloon, turha toivoa hyvää numeroa

ja jos kävely olisi edellytyksenä liikkanumerolle, niin voi hyvää päivää....

Korjaus edelliseen: aktiivisuus ja menestys kilpaurheilijana useammassa eri lajissa ei riitä pitämään numeroa 8:ssa.

En kuulunut mihinkään urheiluseuraan, tai harrastanut mitään.

Olin kuitenkin tasaisen hyvä kaikissa lajeissa ja tykkäsin liikunta tunneista tosi paljon.

Riippuen opettajasta ;). Taidot tuskin mmuuttuivat noin radikaalisti..



Liikunnasta tulisi ehdottomasti antaa vain hylätty/hyväksytty. Samoin muista taideaineista.

Vaikka olenkin kyllä samaa mieltä, että turhaa koko numeroarvostelu liikunnassa. Meillä lapsi ei osaa kunnolla uida, räpiköi muutaman metrin. Ope on vaatinut, että oppii uimaan.. Pitäisi vissiin kysyä opeta vaatiiko muita oppimaan matikkaa, englantia, ruotsia jne.

7 tuli numeroksi, kuten äidilläkin koko ala- ja yläasteen, vaikka hiihdin kevyesti 20km ja sama matka tuli usein pyöräiltyä ja yläasteiässä juostua/käveltyä,

Jos ap:n lapsi on menestynyt vain kävelyssä ja hiihdossa, niin se olisi sama kuin osaisi lasketa 7+7, mutta ei mitään muuta.



Jos ap listaa vaikka 10 lajia koululiikunnasta ja niissä lapsensa osaamisen, niin ehkä siten voit saada paremman kuvan lapsesi osaamisesta.

Vaikka olenkin kyllä samaa mieltä, että turhaa koko numeroarvostelu liikunnassa. Meillä lapsi ei osaa kunnolla uida, räpiköi muutaman metrin. Ope on vaatinut, että oppii uimaan.. Pitäisi vissiin kysyä opeta vaatiiko muita oppimaan matikkaa, englantia, ruotsia jne.

7 tuli numeroksi, kuten äidilläkin koko ala- ja yläasteen, vaikka hiihdin kevyesti 20km ja sama matka tuli usein pyöräiltyä ja yläasteiässä juostua/käveltyä,

ja kyllä varmaan kaikkien on osattava matematiikkaa saadakseen siitä kiitettävän numeron.