***KISSANKULMALAISTEN KESÄ***

*vetää onnellisena keuhkoihinsa Kissankulman vauvantuoksuista ilmaa* :) En voi itsekään uskoa, että aikaa on kulunut ihan järjettömän kauan näillä kulmilla notkumisesta, kun tuntuu, että se oli ihan äsken... Mahtavaa, että uusia kissoja ilmestyy kulmille, jotta kulmat pysyy kasassa ja tietenkin, että edelleen Vilkkilän kissoja ilmaantuu tasaisesti koko ajan! Onnea kaikille odottajille tasapuolisesti ja niitä tarvittavia liistereitä ja hubbabubba-pallukoita kehiin, että kaikki pienet matkaajat pysyisivät matkassanne suotuisille viikoille syntyä kulmille :D



Oma elo on sitä suloista kaaosta, mitä se nyt vaan viiden musikan kanssa voi olla. Kesä meni keikutellen, parhaimmillaan luotsasin yhtätoista lapsosta täällä meidän raitilla, ja hauskaa oli, kuitenkin. Esikoinen aloitti viimeisen luokan alakoulussa, erikoiskakkonen tahmuaa kolmannen luokan uusien asioiden kanssa ja kolmonen, ihana hutilus, ekaluokkalaisena taitaa keskittyä kaikkeen muuhun kuin mihin pitäisi :) Kotona olen näiden kahden nuorimman kanssa. Kaksivuotias uhmiainen koettelee äidin ja vissiin välillä omiakin hermojaan tasaisesti, puhua pajattaa kaiken aikaa ja muistaa tarpeen vaatiessa "hoitaa" pienimmäistä niin, että huuto vaan raikaa!



Meidän pienin kissankulmalainen sitten, Laurea, ikää 9 ja puoli kuukautta; konttaa, nousee seisomaan ja valloittaa yksihampaisella hymyllään ihan kaikki. Aina on pariton sukka (?) matkassa ja tosi kiltisti leikkii piiiitkiä aikoja ihan itsekseenkin. Nukkuu yöt omassa sängyssä, syö reippaasti puurot ja ruoat ja ainoana murheena on omituiset iho-oireet aina aika ajoin, mutta toistaiseksi saatu aika kunnialla pysymään kurissa rasvoilla.



Parisuhde voisi olla kyllä muutakin kuin vain pelkkä pari ilman suhdetta ;) Kovasti toivon, että saisi järjestettyä vähän edes aikaa aikuisillekin, mutta ehkäpä tässä jotain helpotusta siihen on luvassa, jos tuo mies nyt toteuttaa uhkauksensa ja lopettaa yhtiöstään yhden "haaran" kokonaan. Taloudellisesti ollaan kyllä tiukilla, mutta ehkä se maksaa itseään takaisin sitten henkisessä muodossa, kun on vähän enemmän aikaa tälle meidän "kotiyritykselle".



Itse olen omaksi ilokseni alkanut tehdä vanhastaan tuttua kotimyyntityötä, josta muutamia lisäeuroja onkin alkanut tulla. Samalla on kyllä mieliala noussut, kun näkee ihmisiä ja saa positiivista palautetta, ja kuitenkin voi itse päättää paljon tekee ja milloin. Kummasti jaksaa kotonakin, kun välillä vähän pääsee pois :)



Pakko tunnustaa, että en ole ainuttakaan vauvan vaatetta saanut vietyä kirpparille, vaikka sellaisen pisteen tuossa joku aika sitten varasinkin... Ihan hullua, että ajatus "siitä viimeisestä" vaivaa aina välillä. Isännälle en ole uskaltanut mainitakkaan, kun saisi varmaan ...skahalvauksen! Ehkä täytyy itse nyt asiaa hioa ja kypsytellä ja joka kantilta pyöritellä. Voihan se olla, että osoittautuukin vaan pelkäksi luopumisen tuskaksi :)Oma tilakin vähän harmaita hiuksia aiheuttaa, kun selkeästi taas joku "omituisuus" menossa. Muutama puskista tullut hiiva, kolme kiertoa aivan järkyttävät vuodot ja sitten pitkäkestoisena jatkuneet virtsatietulehdusoireet, eikä kuitenkaan tulehdusta?! Varmaan syytä painua gynen pakeille, ettei tule mitään liian ikävää ylläriä.



Mutta kaipa se on painuttava velvollisuuksien pariin (siivous sitä todellakin on!). Täytyy vaan koittaa kulmille tulla aina kurkistelemaan, eihän sitä koskaan tiedä...



Iloisesti vilkuttelee ja lentosuukkoja kaikille lähettelee: Omppu ja Laurea + muut mouruajat

olkapäästä. Mieli kulkee vuoristorataa. Välillä hypistelen pieniä vaatteita ja onnellisena ajattelen uutta pikkuista, ja sitä onnea kun saan hänet elossa syliin. Mutta toisaalta odotan, että onni muuttuu suruksi hetkenä minähyvänsä. Raskaus olisi riskiraskaus edellisestä kohtukuolemasta huolimattakin. Meidän pienet syntyy keskosina (rv 31+6, ja 33+6), ja kohtu aloittaa supistelut jo alkuraskaudesta. Olen jo nyt levossa ja siitä huolimatta supistaa kipeästi. Tämä vauva on meidän perheen viimeinen, jos vaan hänet kotiin asti saadaan. Minun kroppani (eikä näköjään mielenterveytenikään) näytä kestävän enempää.



Pikaista paranemista rokkopotilaille!



Ja Omppu: kiva kuulla teistä!



Aotearoa ja pikkukuutonen 18+4

Eipä ole aikoihin tullut täällä käytyä, mutta jostain syystä tänään eksyin ja aotearoan kuulumisen pisti minutkin kirjoittamaan.



Minulla on nyt viikkoja kasassa 15+4

Vajaat kaksi viikkoa sitten ommeltiin kohdunkaulalle tukilangat ja niiden turvin toivotaan raskauden kestävän edes suht koht turvallisille viikoille. Lisämausteena tässä raskaudessa viime viikolla yksityisellä käydessäni löytynyt hematoomasirppi istukan reunassa =( Pelko on hirmuinen ja en jaksa uskoa kun hetkittäin, että vauva saadaan jossain vaiheessa syliin saakka.



Viimeksi alkoi helmikuussa vatsa aloin oireilemaan painontunteena juuri näillä viikoilla ja 17+ viikolla havaittiin kanavaa olevan enään 1cm jäljellä ja 18+4 oli sitten kanava hävinnyt kokonaan ja lapsivesi tihkui = raskauden keskeytys. 27 pitkää tuntia synnytin enkelipoikaa silloin ja kevät oli aika alakuloista aikaa. Olin tuolloin ihan varma, että en enään lapsenteko leikkiin ryhdy, mutta jotenkin se taas vaan lipsahti ;)



Ihme kipuilua ja tuikkimista etenkin häpyluun seutuvilla on ollut. Onko sitten normaaleja raskauskipu vai oireileeko kohdunkaula vai hematooma? mene ja tiedä? seuraavaan äitipoliin on aikaa vielä viikko ja ihan joka viikkoa ei kukkaro anna myöten yksityiselläkään käydä.

Onnea, onnea. Ja tervetuloa taas Kissankulmalle odottamaan! Toivottavasti kaikki menee tällä kertaa hyvin. Tuohon kipuiluun: minulla ei ole koskaan ollut hematoomaa, mutta paikat kyllä sieltä on välillä tosi kipeinä. Eiköhän ole siis ihan normaalia.



Täällä ei edelleen ihmeempiä. Tänä aamuna kävin neuvolassa ja siellä se pieni sydän edelleen (ainakin vielä) jumpsutteli. Ensiviikon keskiviikkona on rakenneultra ja sitä kovasti odottelen. Toivottavasti siellä on kaikki tälläkertaa hyvin. Jännittää jo kauheasti...



Vieläkö 3xÄippä käyt täällä? Mitä teidän vauva-arkeen kuuluu?



Iloista syksyä kaikille!



Aotearoa ja pikkukuutonen 19+0

minä täälä keikun kurkkimassa teidän kuulumisia, vaikka harvemmin ehtii kirjautua kirjoittelemaan.



Lisäsin Herpertin listalle, tarrasukkia hurjasti pikkuiselle ja hali äidille! Tarkistathan tietosi, niin lisäillään loput. :)

Kaverilla oli samoja tuntemuksia uuden raskauden kanssa kokemansa kohtukuoleman (rv 18+) jälkeen. Omaa kokemusta kun ei ole edes km:sta, niin olin vain kuuntelevana osapuolena sen, mitä osasin. Voimia iso kasa ja tsemppihalaus!!!



Mitäs meille? 3kk neuvolassa käytiin tänään, 2 piikkiä kinttuihin ja mittaukset. Vähän oli sentään tullut kokoa lisää, painoa vain 50g ja pituutta pari senttiä. Ensi kerralla on lääkärineuvola, toivottavasti sitten on vähän enemmän, ettei jouduta tarkkaan syyniin, muuten lopahtaa imetys stressin takia kuten esikolla kävi. Joni on edelleen supertyytyväinen, syö hyvin, nukkuu pitkät yöunet ja hyvin päivälläkin, seurustelee aina vain enemmän ja hymyilee hurmaavasti kaikille tutuille ja vähän tuntemattomillekin. :)



Isyysloman viimeistä viikkoa eletään, sitten on isännän lomat pidetty. Jotenkin vähän omituista ja toisaalta odottaa jo, että palataan taas 'normaaliin' arkeen. Puolet koulussa/eskarissa ja toinen puoli kotona. Hiljaista ja rauhallista päiväsaikaan nelisen tuntia... :D



Odottelen täällä nyt menkkojen alkua parin seuraavan kuukauden aikana, sitten laitetaan kierukka ja paperit sterilisaatiota varten kuntoon. Kyllä Joni on ehdottomasti meidän viimeinen vauva. Ja siitä nautitaan nyt kunnolla! :)



Pientä lämpöilyä ja kitinää piikin jälkeen näköjään tuli, oikaisen siis pojan viereen kitinää rauhoittamaan.



Mukavaa syksyä kaikille!

Äippä ja Joni 3kk 5 pv



Ps. Laittaako joku muu uuden pinon vai teenkö seuraavan vaikka lokakuun alusta?

Eilen käytiin, nuorimmainen oli mukana ja sai käynnistää dopplerin, eikä yhtään ollut mairea hymy naamalla! Kaikki ok, painoa tulee tasaiseen tahtiin, mutta... Tonttu on varsin liikkuvainen, välillä on jo ihan vaikea olla, kun mahassa möyritään. Maantaina on sitten se äitipolin käynti.



Esikoinen päätti alkaa isoksi lapseksi, ja on huomenna lähdössä partion retkelle, jossa yövytään teltoissa. On jo ollut aiemmin leirillä, mutta sisämajoituksessa... Niisk, niin ne kasvavat. Samalla tarjoutuu mahdollisuus viettää miehen kanssa hääpäivää vähän ennakkoon, kun pienemmät menevät mummolle yökylään. Luksusta, jota ei taas ihan heti ole tarjolla.



Mukavaa viikonloppua kaikille kissankulmalaisille!



Aamuhaamu ja tonttu 28+1

Täälläkin yks suurperheen kasvattaja. Lapsia minulla 4, miehellä 1 ja nyt yhteistä odotellaan, la 3.6.12.

Täällä vedellään jo sitä viimeistä kolmannesta. Viikkoja on nyt 28+6, äitiysloma alkaa tasan kuuden viikon päästä.



Maanantaina oli äitipoli, eipä siellä erikoista eli vauvalla ja minulla kaikki hyvin. Pää alaspäin tonttu köllötteli, toivottavasti niin pysyykin. Synnytystapa-arvioon sain ajan viikolle 36. Nyt vauva kasvoi hieman keskikäyrän yläpuolella hyvin sopusuhtaisesti, asiaan varmaan palataan tuolla seuraavalla kerralla. Lisäksi sitten mittaillaan kohdun seinämää leikkausarven kohdalta, ja se taitaa ratkaista sitten synnytystavan. Koetan nyt itse olla vatuloimatta asiaa, kun se ei minun päätettävissä ole.



Nyt on tässä odotuksessa taas tämmöinen toimeton vaihe. En ole oikein mitään alkanut laitella valmiiksi, kun ehdin sitten äitiyslomalla asiaan paneutua. Kelan paperit on laitettu ajallaan ja päätöksetkin tulleet, joten niidenkään kanssa ei voi puljata. No, onneksi lapset kehittävät ohjelmaa äidille, niin ei tule töiden jälkeen aika pitkäksi.



Mukavaa viikkoa kaikille!



Aamuhaamu ja tonttu

Eli mulla on 4 lasta ja miehellä 2: nyt odotellaan ekaa yhteistä. Alussa vasta mennään ja viime viikolla käytiin yksityisellä ultrassa kattomassa miten pieni sydän sykki ihanasti :) La ois vauvalaskurin mukaan 7.5.

Tarald

Tervetuloa mukaan Yazzo ja Tarald! Toivottavasti saadaan vähän vipinää tänne.



Aamuhaamu: olet jo ihanan pitkällä :) Ei kauaakaan kun äitiysloma jo alkaa ja pian siitä on se ihana tuhiseva käärö jo kotona!



3xÄippä: kiva kuulla teidänkin kuulumisia. Harmi tuota paino-ongelmaa, mutta peukut pystyyn että poika on tsempannut ja kasvanut reippaasti ensi punnitukseen! Jos vaan haluat, voit minunpuolestani tehdä meille seuraavankin pinon :)



Herpertti: mitä sinne kuuluu?



Oma napaa: siihen rakenneultraan on sittenkin vielä viikko. Olin kirjoittanut viimeksi väärin. En millään haluaisi enää odottaa. Pelottaa ihan kauheasti :( Välillä olen ihan varma, että tämäkin vauva kuolee, pelkään että rakenneultrassa selviää, että hän on elinkelvoton tai jotain muuta kauheaa. Sitten stressaan sitä, että stressaan näitä asioita ja aiheutan vauvalle vaurioita stressaamalla :( Äääh. Toisaalta haluan niin uskoa, että tälläkertaa kaikki menee hyvin, on pakko mennä!



Aotearoa ja pikkukuutonen 20+3