Mä en ymmärrä tätä järjetöntä meuhkaamista alakoululaisten rasteista ja todistusnumeroista!

että tämä on suurien hömppäilmiöiden aivovapaapalsta, ja näillä mielipiteillä ei ole juurikaan mitään tekemistä yleisten normien ja ajatusmaailmoiden kanssa.

kunnes näin lapseni todistuksessa yhden rastin kohdassa c. Kyseessä oli "Kirjallisuuden tuntemus". WTF? Mitähän kirjallisuutta ekaluokkalaisen pitäisi tuntea? Eemelit, Ronja Ryövärintytär, Veljeni Leijonamieli ja ties mitä "satuaarteet"-kirjoja on luettu lapselle ties kuinka monta kertaa. Itse lapsi oppi lukemaan puolisen vuotta sitten, ei kai siinä ole kamalasti ehtinyt tutustumaan kirjallisuuteen häh??



En sanonut opettajalle mitään mutta kyllä lapsikin ihmetteli miksi tuli se yksi c-rasti -eikä ollut ainoa joka sitä ihmetteli.

että siihen nähden kuinka vähän aikaa lapsi on lukenut itse, on hänen kirjallisuuden tuntemuksensa jo ihan huippua! Eihän tuolla mitään VÄLIÄ ole mutta onhan kummallista kuitenkin.

sen peruskokeen? Minä annan omalla luokallani lahjakkaille erityisen tähtikokeen, jos oppilas osaa senkin täysin oikein, hän saa erinomaisen. Lisäksi täytyy olla aktiivinen tunnilla. Mistä muuten tiedät, millainen lapsesi on oppitunneilla? Viittaileeko?

mutta mua ei kyllä rastit tai kirjaimet mietitytä. Paljon enemmän mietityttää kiusaamis- ja kaveriasiat, luokan ilmapiiri ja esim. se, onko opettaja motivoitunut ja kannustava. Toivon, että lapsellani ja luokkatovereilla on koulussa hyvä olla.

ja kyllä lapseni numeroista saa selvän - kun kokeista oli kerran ne täydet pisteetkin annettu.

Arvostelen myös huolellisuuden matematiikassa, numeroita harjoitellaan myös tekstauksessa. Huolella tehty numero erottuu kyllä huitaisten tehdystä. Vihkojen ja kirjojen siisteyteen myös kiinitetään huomiota. Se että on ekojen joukossa valmiina herättää myös huomioni, onko tehtvät huolella tehty ja myöskin huolellisesti tarkastettu.

Olen hieman yllättyneenä seurannut näitä viestiketjuja nyt viikonlopun. Niinkuin se lapsi olisi jotenkin rakkaampi, jos tuo täydet pisteet kotiin. Äidit ehkä ajattelee, että se on heidän äitiytensä ja hoitonsa pisteyttämistä.

aloitus,ap! En minäkään ymmärrä tätä arvosanoista vouhkaamista. Mutta opena tietty velvollisuuteni on antaa mahdollisimman totuudenmukainen arvosana jokaiselle. Pohjana käytän opetussuunnitelman kriteereitä. Jos ne hallitsee, merkitsee se aika lailla samaa kuin hyvä osaaminen, niin, tietty tuntiosaaminen, läksyt, aloitteellisuus, itseohjautuvuus ja kokeet painaa kans ja ASENNNE!



Erinomainen arvosana pitää mennä yli opsin tavotteiden, mikä ei ole kovin helppoa! Mutta vanhempien pitäisi muistaa, että arvosana "hyvä" on oikeasti hyvä ja sen eteen tehdään jo tavattomasti töitä. Eri asia sitten, jos se ei vanhemmille riitä...



Kyllä mä mietin paljon sitä asennetta juuri silloin, kun jahkaan erinomaisen tai hyvän arvosanan välillä. Tänäkin vuonna oli eräs tyyppi, jonka erinomaisen tipautin hyvään. Kauan jahkasin, mutta kun jäi rajalle, niin riitti se, että oppilas totesi usein "mä en halua kotitehtäviä" tai "eiiii, pitkääkö mun tehdä noi vihkotehtävätkin!" Ei hirveästi todista innokkuutta ja myönteistä asennetta.

Tärkeää kuitenkin, että ope tekee arviointiperusteet näkyviksi sekä oppilaille että vanhemmille.

tasan 10. Lapsi on kuudennella luokalla.



On ollut myös "huonompia" todistuksia ja en ole arvosanoista rutkuttanut. Opettaja osaa sen oppilaan arvostella. Olin tosi ylpeä lapsesta, kun sai tänä keväänä noin upean todistuksen. Sanoin lapselle, että on täysin hänen ansiotaan, kun on jaksanut puurtaa. Lapsi tykkää koulusta ja ahmii tietoa itseensä. On iloinen ja reipas ja ei ota stressiä koulusta. Lapsi käy kouluaan itseään varten ja olemme aina sanoneet, että kun yrittää parhaansa, se riittää. Ja hän käy kouluaan itseään varten. Silti toki iloisesti monelle kerroin ylpeänä, kuinka hienon todistuksen hän sai. Kun tuntuu joskus, että maassamme ei saa olla ylpeä ja iloinen oman lapsensa saavutuksista. Jotkut kun ovat kateellisia. Minä iloitsen myös ystävien ja sukulaisten lasten onnistumisista :)

Olen hieman yllättyneenä seurannut näitä viestiketjuja nyt viikonlopun. Niinkuin se lapsi olisi jotenkin rakkaampi, jos tuo täydet pisteet kotiin. Äidit ehkä ajattelee, että se on heidän äitiytensä ja hoitonsa pisteyttämistä.

Se ei ole meille tärkeintä, vaikka ylpeitä olemmekin lapsestamme(joskus tuntuu ettei saa sitäkään olla, ettei huonosti menestyvien lasten vanhemmille tule paha mieli)

Lapselle koulu on helppoa, samoin ollut meille vanhemmille aina. Lapsi on myös reilu kaveri, mikä on tärkeämpi asia, kuin hyvät arvosanat.

Toisaalta silti ymmärrän, jos joku äiti kyseenalaistaa numeron, jos esim. kokeista tullut 9 ja numeron 7. Usein silti silloin kyse esim. siitä, että lapsi rettelöi tunneilla tai läksyt ovat tekemättä ja tuntiaktiivisuus huonoa.

Mitä väliä sillä on, MITEN oikeaan tulokseen päästään. Ihan yhtä oikein se silti on.



Mitä nopeampi on, sitä fiksumpi on.

Miksi sitä innokkuutta pitää näytellä? Teeskentelystäkö se onkin kiinni - ja opettajan lipomisesta? Uskomatonta puhetta 2010-luvulla!

taakka vanhemmat jotka elävät omaa elämäänsä hänen kauttaan. Parin ekavuoden todistus pitäisi olla vielä hyvinkin kevyt ja viitteellinen juttu. Kyllä munkin päässäni hiukan tirahti kun pihan ärsyttävin lapsukainen sai jonkun hyvän käytöksen stipendin, mutta koska olen aikuinen ajattelen että olisin tietysti toivonut omalle lapselleni sellaista ilon hetkeä. Mutta ehkä oma lapseni ei ole siinä luokassa niin valloittava kuin tämä toinen ja thats it. Aikuisen tulisi osata hillitä omia tunteitaan- varsinkin lapseensa liittyen. Lapsihan toivoo tulevansa vanhempiensa taholta hyväksytyksi- oli se todistus millainen vain. Mitähän hän mahtaa kokea jos äidit hysteerisenä vaahtoa niinkuin kyseessä olis heidän oma voittonsa tai tappionsa ja vaativat että heidän lapsensa on parempi? Lapsi on AINA erilainen luokkayhteisössä kuin kotona. Parasta hyväksyä vaan se ettei hän ehkä kimmellä luokkansa johtotähtenä. Arvostakaa niitä lapsianne sellaisina kuin he ovat. Riittävän hyvä ja keskinkertainen on oikein hyvä. Ja elämässä pärjää kun saa osakseen VARAUKSETONTA rakkautta ja hyväksyntää. Siitä sitten pikkuhiljaa oppii muutakin ja taidot karttuu. Jos alakoululaisen todistus saa kiehumaan, kannattais varmaan katsoa peiliin mitä siitä omasta elämästä on jääny käsittelemättä ja antaa sen lapsen kasvaa rauhassa.

antaa kohdella lasta kaltoin? No kuule tuskin.

että meidän lapsi sai matikasta vain hyvän. Kokeista on tullut täydet pinnat kaikista, läksyt on tehty tunnollisesti, tuntiaktiivisuutta kiiteltiin erikseen ja tiedän, että on lähtenyt kokeista aina ensimmäisten joukossa. Eli laskee hyvin ja senkin nopeasti. Eli missä ihmeen kohtaa ilmenee, että ei hallitse matikkaa?

jotka hallitsee matematiikan sujuvammin? Eikös se kokonaisuus siinä ratkaise? Ja mikä on sun ongelmasi kun lapsen pitäisi olla erinomainen? Että hyvä ei riitä? Älä aliarvioi lastasi- hän voi tulkita nuo tunteesi omaksi kelpaamattomuudekseen. Musta on niin sairasta että jo pienenä pitäisi olla erinomainen jokun arviotaulukon mukaan? Ettei se oma itse ja taidot riitä? Harva loppujenlopuksi on kaikessa erinomainen. Tärkeämpää olis oppia hyväksymään ja tuntemaan sekä ne vahvcuudet että heikkoudet.- MUt tietysti jos perheessä ajatellaan et ollaan yli muiden, niin silloinhan se heikkous on tietysti huono ope.

antaa kohdella lasta kaltoin? No kuule tuskin.

Oma entinen luokanvalvojani on rehtorina koulussa, jossa poikani käy. Hänen kanssaan käytiin keskustelua huumoritajun puutteesta opettajien kesken, arvosana saattaa laskea sellaisestakin rikkeestä, jonka voisi kuitata huumorilla.

Jos lapsi tekee läksyt aina täydellisesti, saa pelkkiä täysiä pisteitä kokeista, on joka kerta kokeissa vähintään 3. nopein ja saa erikseen kiitosta loistavasta opiskeluasenteesta ja tuntiaktiivisuudesta, niin MITEN sen voi sitten vielä hoitaa sujuvammin?? MITEN?

"erinomaisen". Jos tuntiaktiivisuus, täydet pisteet kokeissa, jämptisti tehdyt virheettömät läksyt ja nopea virheetön koeaosaaminen eivät riitä???

Millä saa erinomaisen?

Tekeekö kaikki lisätehtävät? Osaa tehtäviä alueen ulkopuoleltakin? Osaa auttaa myös luokkakavereitaan tehtävissä?

Eikös siihen erinomaiseen tarvita juuri jotain ekstraa, harrastuneisuutta jne?

Itse olen yläkoulun ope, ja kun minulle tuodaan alakoulun todistukset syksyllä, ainoa, mitä sieltä tarkistan, on allekirjoitukset, oman aineen numerot ei kiinnosta alakoulusta yhtään. Aika pian saan kuitenkin oman käsityksen siitä, millä tasolla oppilaan osaaminen on.



Omien lasten alakoulun todistuksiin suhtaudun samalla tasolla. Perustaidot heillä on hallussa, ovat hyviä lukemaan, laskemaan, ja kiinnostuneita maailmasta, se riittää. Jos tulee käytöksestä huomauttamista koulun puolelta, niihin puututaan, muuten vain kannustan lasta, ja yhdessä iloitaan kevätjuhlapäivänä, tokaria ruotimatta. Neuvoisin muillekin samaa. Lapsi näkee teidän vouhkaamisessanne vain sen, että lapsi ei kyennyt tuomaan kotiin teille mieleistä tokaria. Se ei ole open vika, vaan vanhempien. Kun ei noilla ole tosiaan mitään merkitystä, riittää, että mitään isoja ongelmakohtia ei sieltä nouse.