Oi että mua ärsyttää :(

mutta on varmaan tuolle kaverille tärkeä juttu. Toivotaan että ei lähde sitten kun vauva on syntynyt, liian usein tuolla tavalla lietsuun. Mutta p itäähän sitä joskus päästä jossain käymään, ja jos miehesi on muuten kunnon mies, eikä harrasta, siis ole harrastanut tuota koko raskautesi ajan niin minun lapseni isä...

Joudutko huolehtimaan mahasi kanssa muista lapsista sillä aikaa, kun miehesi on poissa?



Jos kaikki mennyt normaalisti ja kyseessä ensimmäinen lapsi eikä hoitovastuuta muista lapsista, ei miestä oikein kannata eikä pidä velvoittaa päivystämään kotona kanssasi. Kyllä se mies joutuu sitten vauva-aikana rajoittamaan menemisiään, ehkä nyt voisit vielä antaa liekaa.

ei siis ole harrastanut tuota koko aikaisesti niin kuin lapseni isä teki. Miehesi on kuitenkin kohtuullisen matkan päässä, toivotaan kuitenkin ettet vielä tänä vkon loppuna synnytä. Ajattele niin että voi mennä aikaa kun saat olla yksin, tee nyt itsekkin jotain rentouttavaa! #2

Raskausviikkoja on 38+ ja mies lähtee viikonlopuks n.200km päähän ryyppään kavereittensa kans! Eikä helpota et on kyse sen kaverin varpajaisista... Vois siä käydä, mut tää tulee vast maanantaina takasi :( Muksu voi syntyy minähetkenä hyvänsä ja mulla on muutenki nii tuskanen olo, et tartteisin apua melke kaikkeen!

Ja joo, pääseehän sieltä vaikka yöllä taksilla tänne, jos tulee lähtö synnärille, mut eri asia haluanko mää kännistä/krapulaista ukkoo mukaan synnytykseen :(

Hyvä isä siit varmaan kuitenki tulee ja on ollu mulle paljon tukena täs loppuajan vaivois, mut nyt vaan laittaa nii pahasti harmittaan tää. Varmaan oon ihan kauhee hormonihirmu nyt, mut ei paljo lohduta. Kiitos kun sain avautuu.....

tosi tärkeän tapahtuman väliin kun olin viikolla 37 ja pysyi kotona synnytykseen asti. Kysyi että voiko lähteä ja sanoin että toivoisin että ei lähtisi.

...noita reissuja sillä on kyl ollu koko mun raskauden ajan ihan niinku ennenki, kerran pari kuukaudes, aina vaan sano et ei sit enää mee ku on synnytys lähel. Ja siis kyllähän se saa mennäkin, en rupee kieltään. Plus se tekee viel sellasta työtä et sieltä ei kesken keikan pois pääse, mut sille nyt ei se ite mahda mitää.



Eka lapsi on joo, mut supistuksii tulee päivittäin, välil kipeitäki. Oon viimisen kuukauden ollu sen takii hissukseen. Nyt on viä järkyttävän kipeet pukamat, en pysty istuun enkä käveleen ja nukkuminenki on vaikeeta. Närästääki ja vaan yksinkertasesti harmittaa maata yksin, tylsää! Ei täs oikein mitää kivaa pysty itelle järkkään...



ap

Joudutko huolehtimaan mahasi kanssa muista lapsista sillä aikaa, kun miehesi on poissa?

Jos kaikki mennyt normaalisti ja kyseessä ensimmäinen lapsi eikä hoitovastuuta muista lapsista, ei miestä oikein kannata eikä pidä velvoittaa päivystämään kotona kanssasi. Kyllä se mies joutuu sitten vauva-aikana rajoittamaan menemisiään, ehkä nyt voisit vielä antaa liekaa.

mutta tää oli mun mielestä ihan hyvä kommentti... Tsemppiä loppumetreille, kohta se palkinto siellä odottaa! :)

on muutenkin tapana jatkuvasti käydä jossakin, ei minusta ole mitään järkeä lähteä lähellä synnytystä. Eri asia sitten jos kerran puolessa vuodessa käy ja nyt sattui sellainen kohdalle niin ok.

Vauvakin on kohta syntymässä ja sitten se mies raukka joutuu olemaan kotona paitsi silloin kun se lähtee kaverien kanssa ryyppäämään.

Kyllä sun se pitää päästää menemään tai se etsii uuden vaimon joka ymmärtää sitä paremmin eikä vaadi mahdottomia, kuten että olis mukana oman lapsensa syntymässä. Kyllä kaerit ja ryyppääminen aina yhden lapsen ja vaimon voittaa.