Uusi Vauva-lehti: "Miten käytit äitiysLOMASI?"

tuota otsikkoa. Äitiyslomahan kestää sen n. 4 kk (joista n. 1 kk ennen laskettua aikaa). Jos on loppuraskaudessa hyväkuntoinen, niin silloinhan voi tehdä melkein mitä lystää. Ne ekat 3 kk vauvan kanssa kai lähinnä hoidetaan vauvaa... Vai mitä muitatoiveita tuolle ajalle voi oikein edes olla?

eikä se tarkoittanut että kovasti käydään katsomassa nähtävyyksiä ja rannalla makoilemassa.

mutta mä kyllä koin olevani lomalla kun olin poissa töistä ja lasten kanssa kotona. Ihan niin kuin mä koen kesälläkin olevani lomalla kun ei ole töitä vaan olen ihan vain lasten kanssa kotona.



Lapsiperhe-elämässä on omat rasittavat puolensa, eikä meidän perhevapaat tai kesälomat silkkaa lepoa ja rentoutumista aamusta iltaan ole, mutta en mä silti voi enkä halua rinnastaa perheeni kanssa elämistä työntekoon.

on nimenomaan ollut lomaa. Ihme vikinää tuo, että työtä se on eikä lomaa. Kyllä se lomaa on, lomaa työstä, saa viettää aikaa lapsensa kanssa ihan miten haluaa, eikä tarvitse töistä huolehtia. En ole ikinä kokenut oman lapsen hoitoa työksi, vaikka se välillä raskasta onkin.

on nimenomaan ollut lomaa. Ihme vikinää tuo, että työtä se on eikä lomaa. Kyllä se lomaa on, lomaa työstä, saa viettää aikaa lapsensa kanssa ihan miten haluaa, eikä tarvitse töistä huolehtia. En ole ikinä kokenut oman lapsen hoitoa työksi, vaikka se välillä raskasta onkin.

Kyllä oman lapsen hoito on työtä, siinähän on ihan kiinni ja kädet täynnä hommia. Eihän sitä omaa lasta voi jättää yksin kotiin ja lähteä vaikka päiväksi keikkatyöhön. Ihan sananmukaisesti oman lapsen kanssa on hoitotyössä kotona. Ihan yhtä lailla se on työtä kodinhoitajille, jotka tulevat pesemään lattioita tai ikkunoita, laittamaan pyykkejä tai käymään kaupassa. Minusta lasten hoito kotona on erittäin tärkeätä työkokemusta (!), jota saa korostaa työhaastatteluissakin.

kun lapsiperheen vanhemmat käyvät töissä, he saavat vuosiLOMAA ihan siinä missä muutkin. Ja yhtä lailla heidän tarvii lomalla huolehtia lapsista kuin kotivanhempienkin, eivät hekään ehkä voi aamusta iltaan ja illasta aamuun huvitella. Miksi puuttua sanavalintaan? Jotkut lapset vielä ovat paljon helpompia ja jotkut vaikeampia kuin toiset, eikä kai senkään perusteella voi jaotella, että toisen äiti on vapaalla ja toisen lomalla...

lapsi/lapset vähän kasvaa, heidän hoitonsa ei enää ole samalla tavalla työtä kuin vastasyntyneen hoito. Ainakin omalla kohdalla voin sanoa, että koliikkivauvan hoito oli paljon raskaampaa kuin mikään koskaan tekemäni työ, jo ihan sen vuoksi, että sitä joutui tekemään 24/7. Ei ollut viikonloppuvapaita, ei saanut nukkua öitä rauhassa, eikä kukaan luvannut, että olisi voinut edes iltaisin katsoa telkkaa rentoutuen. Ehän sitä toki kestänyt kuin muutaman kuukauden, mutta jos mulle olisi tuolloin tullut joku sanomaan, että olet lomalla, niin olisin varmaan yliväsyneenä heittäytynyt väkivaltaiseksi...

kun lapsiperheen vanhemmat käyvät töissä, he saavat vuosiLOMAA ihan siinä missä muutkin. Ja yhtä lailla heidän tarvii lomalla huolehtia lapsista kuin kotivanhempienkin, eivät hekään ehkä voi aamusta iltaan ja illasta aamuun huvitella. Miksi puuttua sanavalintaan?

Voin kuule päiväkodin entisenä työntekijänä sanoa, että näitä vuosilomalaisten lapsia seisoo joka siunaaman kesä laumoittain päiväkodeissa hoidossa. Vanhemmat lomailevat joko yhtä aikaa tai vuorottain, eikä lapsia oteta silti pois hoidosta.

Sanavalinta kertoo aika paljon. Loma töistä tarkoittaa sitä, että siellä palkkatyöpaikassa ei tarvitse hetkeen olla, vaan voi järjestää perheen kanssa hetkeksi jotain muuta tekemistä. Se, että joka ikinen päivä on kotona lasten kanssa, ei kyllä minun mielestäni ole mitään lomailua. Jos hoitovapaata kutsutaan lomaksi, on se minusta aikamoista vähättelyä. Sama juttu, kuin jos ravintolassa huutelee että "tyttö hei, tuopas lasku". Sanoilla on merkitystä.

En ole hankkinut itselleni valtavaa lapsilaumaa riesakseni, vaan yhden ihanan lapsen ;-))



Oli ihanaa kun ei ollut pakko nousta aikaisin, vaan makoili sängyssään lapsen kanssa tai lapsen nukkuessa.

Ei ollut kiire minnekään, ei painanut dead-linet, ei tarvinnut tehdä mitään suurempia älyllisiä ponnistuksia tai pukea jotain kiristäviä toimistovaatteita, vaan sai viettää päivät pitkät verkkarit jalassa. AH, että olikin ihanaa lomaa sen maailman ihanimman vauvan kanssa!

kun lapsiperheen vanhemmat käyvät töissä, he saavat vuosiLOMAA ihan siinä missä muutkin. Ja yhtä lailla heidän tarvii lomalla huolehtia lapsista kuin kotivanhempienkin, eivät hekään ehkä voi aamusta iltaan ja illasta aamuun huvitella. Miksi puuttua sanavalintaan?

Voin kuule päiväkodin entisenä työntekijänä sanoa, että näitä vuosilomalaisten lapsia seisoo joka siunaaman kesä laumoittain päiväkodeissa hoidossa. Vanhemmat lomailevat joko yhtä aikaa tai vuorottain, eikä lapsia oteta silti pois hoidosta.

Sanavalinta kertoo aika paljon. Loma töistä tarkoittaa sitä, että siellä palkkatyöpaikassa ei tarvitse hetkeen olla, vaan voi järjestää perheen kanssa hetkeksi jotain muuta tekemistä. Se, että joka ikinen päivä on kotona lasten kanssa, ei kyllä minun mielestäni ole mitään lomailua. Jos hoitovapaata kutsutaan lomaksi, on se minusta aikamoista vähättelyä. Sama juttu, kuin jos ravintolassa huutelee että "tyttö hei, tuopas lasku". Sanoilla on merkitystä.

Onhan sanavalinnoilla merkitystä, myönnän sen kyllä. Itseäni tässä keskustelussa taitaa eniten tökkiä se asenne, että vain työn raskaan rankan raataja on Oikea Ihminen ja sen takia lapsia kotona hoitavien täytyy kiillottaa kruunuaan hokemalla, kuinka rankkaa heillä on. Ja mikä ettei rankkaa voisi ollakin, en väitä vastaan, mutta itse pyrin näkemään lasten hoitamisessa kivoja, leppoisia puolia. Lapsillekin on parempi, jos he ovat äidilleen ilona, eivät taakkana. Työelämässä ainakin tuntuu olevan tapana, että se, jolla on raskainta ja kiireisintä ja paras palkka on se arvokas ihminen, ja tämä kilpalaulanta taitaa olla siirtynyt kotiäideillekin. Tämä meni vähän ohi aiheen nyt tietysti, mutta toivotan jaksamista ja ilonaiheita kaikille tasapuolisesti :)

Itseäni tässä keskustelussa taitaa eniten tökkiä se asenne, että vain työn raskaan rankan raataja on Oikea Ihminen ja sen takia lapsia kotona hoitavien täytyy kiillottaa kruunuaan hokemalla, kuinka rankkaa heillä on. Ja mikä ettei rankkaa voisi ollakin, en väitä vastaan, mutta itse pyrin näkemään lasten hoitamisessa kivoja, leppoisia puolia.

Kyllä minä nautin päivätyöstäni, mutta ihan yhtä lailla lasten hoitaminen kotona on työtä. Ei minulle sanassa "työ" ole mitään negatiivista kaikua, vaan se on positiivinen osa elämääni. Ihan samalla tavalla lasten kotihoito on positiivista, nautinnollista, haastavaa ja palkitsevaa työtä.

Itse ainakin koen olevani "lomalla" (vaikka äitiysloma on jo vaihtunut vanhempainvapaaseen), ei tartte joka päivä vetää meikkiä naamaan, ei tartte ajaa 120km työmatkaa, ei tartte herää klo 03.30 lähteäkseni aamuvuoroon, tai kattella ja kuunnella samoja tyhmiä juttuja mitä asiakkaat suustaan päästelee päivästä toiseen. Jne.

Vaan voin ihanan vauvani kanssa nukkua pitkään, katsella tämän kehitystä, lähteä käymään missä huvittaa, tapaamaassa ihmisiä, ostoksilla (kaikki tämä tietysti vauvan kanssa). Vauvan nukkuessa päikkäreitä, voin ottaa aurinkoa, hoitaa pihaa, lukea, tehdä kotitöitä, mitä nyt sattuu mieleen juolahtamaan. Ei tämä kovin työlästä minusta ole, tosin minulla onkin erittäin kiltti, helppo ja herttainen vauva, eikä mitään karjuvaa kakaralaumaa..

mutta jo viiden viikon jälkeen pitää töihin mennä. Kyllä on kusetusta.