Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
vaadinko mieheltäni liikaa?
02.06.2011 |
Mielestäni perheellisen miehen elämän ykkösasian pitäisi olla se perhe. Ja kakkosena työ, ja sitten harrastukset.
Minun mieheni ei ole ollut töissä 4 vuoteen eikä ole niitä hakenut, tai mennyt kursseille. Hän tykkää korjailla autotallilla autojaan. Meillä on 2-vuotias lapsi. Kun lapsi oli vauva, pyysin häneltä edes yhtä päivää meidän kanssamme, ja siihen hän suostui. Muun ajan hän viettää tallillaan.
Mies hoiti lastamme puoli vuotta kotona kun minä olin töissä. Nyt jäin hoitovapaalle muutamaksi kuukaudeksi. Mies harmittelee vieläkin että puoli vuotta meni hänen omien projektiensa hukkaan, kun hän oli lapsen kanssa.
Minä teen 90% kotitöistä, tein myös silloin kun olin vuorotöissä ja mies kotona.
Olen puhunut noista miehelle, mutta usein tulee vain riitaa, miehen mielestä minä olen hankala ihminen.
Entä teistä, vaadinko liikaa?
Kommentit (26)
noista provon huutelijoista, täällä huudellaan provoa milloin minkäkinlaisille aloituksille.
Lohdutukseksesi voin sanoa, että tuo ongelma on todella yleinen, että mies jatkaa ikäänkuin sinkkuelämäänsä saatuaan perheen.
Mitään varsinaista neuvoa en osaa antaa, kuin että älä tee itseäsi vastaan. Puhu rehellisesti miehelle niin kuin asioista ajattelet, ja jos eivät toiveenne kohtaa, eikä mies ole yhtään valmis muuttamaan tapojaan, eroa. Parempi on nimittäin sitten rehellisesti yksin kuin yksin parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syksyksi vaatisin jotain konkreettisempaa, esim. ammatinvalintapsykologilla käynnin ja analyysin siitä millaisia töitä ja millä aikataululla aikoo hakea. Varmaan on ruokottoman näköinenkin se autonrassaaja? Vaadi parturiin ja tavaratalon pukeutumisneuvojalle (ajanvaraus) ennen työnhaun aloitusta!
Ja se perheen kesken oleminen alkaa totta kai NYT, kun ei vielä käy töissä! Ihana kesäloma teillä vielä edessä, ei mitään järkeä tuhlata sitä, kun kohta molemmat ootte töissä (työnhaku ON TYÖTÄ myös)!!!
Syksyksi vaatisin jotain konkreettisempaa, esim. ammatinvalintapsykologilla käynnin ja analyysin siitä millaisia töitä ja millä aikataululla aikoo hakea. Varmaan on ruokottoman näköinenkin se autonrassaaja? Vaadi parturiin ja tavaratalon pukeutumisneuvojalle (ajanvaraus) ennen työnhaun aloitusta!
Ja se perheen kesken oleminen alkaa totta kai NYT, kun ei vielä käy töissä! Ihana kesäloma teillä vielä edessä, ei mitään järkeä tuhlata sitä, kun kohta molemmat ootte töissä (työnhaku ON TYÖTÄ myös)!!!
Joo tuo ammatinvalintapsykologi tms. voisi olla hyvä juttu. Ja parturiinkin olen jo passittanut tosiaan, viimeistään ennen syksyä.:-D
Joo on meillä tässä kesällä tarkoitus lomailla yhdessä pari viikkoa ainakin. :-)
Kotityöt vähintään tasan ja lapsen hoitaa kotona, kun kerran työtön on. Omia projektejaan voi tehdä sitten vapaa-ajallaan esim. illalla. Toki sinullakin on oikeus omiin vapaa iltoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehelläsi suuret osinkotulot, perintö tai lottovoitto? Jos sä olet vielä hoitovapaalla, luulisi tekevän tiukkaa. Neljässä vuodessahan putoaa jo ansiosidonnaiselta pois, eikö työvoimaviranomaiset ole lainkaan kiinnostuneita?
Tuo ajankäyttö ja työnjako ei kuulosta lainkaan terveeltä eikä reilulta sua kohtaan.
Pystyisitkö puhumaan vielä asiasta rakentavassa ongelmanratkaisuhengessä riitaa välttäen? TUntuu oudolta, jos tilanne on tuo, mutta miehesi ei pysty näkemään asiaa sinun kannaltasi. Alleviivaa vielä vähän, yritä avata sen silmät.
Kiteytyksenä: Ei, et vaadi liikaa. Vaadi vielä kerran selväsanaisesti mutta kiihkottomasti.
Miksi et arvosta itseäsi enemmän? Miksi tyydyt tuollaiseen paskaan? Etkä uskalla vaatia enempää elämältäsi?
Ansaitset todellakin parempaa, tuo ei ole normaali parisuhde. Normaalissa aikuisten välisessä parisuhteessa vastuu ja vapaus jaetaan tasan 50-50. Kummankaan ei pidä olla ovimattona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kulostaa siltä, että lapsesi isä elää unelmaelämäänsä. Heppu vaikuttaa mopoaan rassaavalta 15-vuotiaalta jampalta. Mami hoitaa ja huolehtii ja vieläpä rahoitaa harrastuksenkin.
Vaikuttaa valitettavasti siltä, ettei sinulla ole miestä vaan toinen lapsi lisää. Älä hyvä ihminen jää miettimään höpöjä, vaan hylkää seppo sinne konepellin alle ja ala elää omaa elämääsi!
Et selvästikään ole onnellinen (enkä yhtään ihmeteele miksi) joten alapa tavoitella onneasi. Kuten joku tässä sanoikin niin tätä se teini-ikäinen jamppa sinne konepellin alle rassaamaan...
Mistä lyön vetoa niin se ei edes huomaa teidän lähtöä. No, ehkä sitten ruoka-aikaan huomaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fakta on se, että lapsi on hankittu miehen kanssa, eikä mikään ratkaisu ole alkaa miettiä sen teon järkevyyttä. Se ei siitä muuksi muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä susta, jos noin käyttäytyy. Ja tämä tarina on tosi.
koska jos ap ei tajua omaa osuuttaan, hän tunaroi aina vain lisää.
Ja lapsi kärsii aina vain lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos perhe hankitaan, niin sen eteen tehdään töitä. Hankitaan rahaa eikä lusmuilla harrastusten parissa. Ollaan lasten kanssa ja vietetään välillä laatuaikaa vaimon kanssa (iltaisin jos ei muulloin mahdollista). Jos jompikumpi hoitaa lasta, niin ei se todellakaan ole mikään harmittelun paikka, vaan sitä vanhemmuutta mikä pitää hoitaa.
Ja jos mun mies loisis kotona, niin mä tekisin n. 20 % kotitöistä ja mies loput.
tälle Sulo Vilenille???
Tilanne muuttui aika pian lapsen syntymän jälkeen kun mies jäi työttömäksi. En olisi ikinä muuten hankkinut lasta hänen kanssaan.
ei voi sanoa muuta kuin että oho, oletko tosissas kysymyksesi kanssa..
mietityttää myös, että miten miehesi on voinut loisia kotona sen 4 vuotta?? meinaan kun yleensä nyt kuitenkin tulee työttömille niitä pakkokursseja ja työllistämisiä jos ei itse viitsi töitä hakea.
Ihan käsittämätöntä hommaamun mielestä. Jo pelkästään se, että mies viettää kaiken aikansa autotallissa, ei mee mun jakeluun. Saati, jos on 2-v lapsi tai mies ei ole edes töissä TAI EI TEE KOTITÖITÄ. Siis ihan oikeasti, mä voisin tällä perusteella olla pahoillani itsestäni, kun vedän hemet jo siitäm, jos mies on töiden jälkeen menossa sillä viikolla esim kolmatta iltaa/kertaa johonkin omaan juttuunsa. Kaks iltaa/pari tuntia illassa tms tai koko iltakin joskus silloin tällöin on ihan ok mutta jos alkaa olla menoja tuon enemmän,mä kilahdan ihan aina.
Ja mmeillä lapsi on 1.5-vuotias. Ja mies käy töissä. Ja tekee varmasti 1/3 kotitöistä. Itse siis suurimmaksi osaksi kotona lapsen kanssa. joten rankalta tuntuu jos lapsen kanssa oloa alkaa useampana päivänä olemaan 24h/vrk...
Ota silmä käteen ja katso, ja tee sitten asialle jotain. Miehelle kunnon herätys, ettei hommat toimi todellakaan noin ja jos ei mee perille niin ehdottomasti lähdet lapsen kanssa kävelemään!
Ei anneta miesten olla lapsia jos on perhe!
Minuakin kiinnostaa!
Muuta en voi sanoa, koska en ymmärrä et tollastakin on olemassa.
ei voi sanoa muuta kuin että oho, oletko tosissas kysymyksesi kanssa..
mietityttää myös, että miten miehesi on voinut loisia kotona sen 4 vuotta?? meinaan kun yleensä nyt kuitenkin tulee työttömille niitä pakkokursseja ja työllistämisiä jos ei itse viitsi töitä hakea.
Kerro tosiaan meillekin, millä te tulette toimeen. vai saatteko te kaikki kolme vielä lapsilisää - ette kai sentään?
Kerroitko olevasi hoitovapaalla?
Miksi ihmeessä miehesi ei ole se hoitovapaalla oleva ja sinä töissä, jos sinulle olisi tarjolla työtä mutta miehellä ei?
Alue: Aihe vapaa
Taidat elää aika tynnyrissä, jos pidät provona tilannetta jossa mies viettää suurimman osan vapaa-ajastaan kodin ulkopuolella. Googletapa vaikka aihe, niin yllätyt!
Eikä sekään tee provoa, etten heti viitsinyt koko kuviota selittää kokonaan, miehen työ/työttömyyskuviot kun tosiaan tuon yrittäjyyden kannalta ovat olleet aika epäselvät.
Onneksi olen saanut ihan fiksujakin vastauksia täältä. Oikeastaan tiesin etten vaadi liikoja, enkä edes vaadi, vaan oletan aikuisen ihmisen haluavan viettää aikaansa perheensä kanssa. Ja olisihan se kiva kun ei itsekään olisi muuttunut toiselle vain asuinkumppaniksi jonka vieressä käydään yöllä nukkumassa.
Lupailtu on meillä paljon, ihan joka kerta kun olen ottanut asian puheeksi. Aina se on mennyt niin että sitten kun saan tämän ja tämän projektin valmiiksi, sitten ollaan enemmän yhdessä jne. Mutta sitten on tullutkin jotain viivästystä jne. Sitä samaa on ollut kaikki nämä vuodet.
Nyt olen vaan niin väsynyt turhaan odottamiseen, että pidän syksyä todellakin takarajana.
Itse arvostaisin perhe-elämässä tasapuolisuutta, eli että kumpikin olisi suunnilleen yhtä paljon harrastuksissaan. Ja sitten loppuaika oltaisiin perheen kesken, tehden ihan normaaleja juttuja. Eli mielestäni minulla ei ole mitään utopistisia kuvitelmia.