Lue keskustelun säännöt.
Miehen käytös hävettää
01.06.2011 |
Eli hävettää kuinka mieheni käyttäytyy. Olen opiskelija, ja tästä syystä, en siis aina saa kaikkea mitä haluan. Koen tämän olevan luonnollista. Pistän myös lapsemme tarpeet etusijalle tottakai. Noh, tarvitsin esim. uudet lasit, ja noita varten sitten säästin jonkin aikaa, että sain rahat kasaan. Koen, että kun asun omillani miehen, ja lapsen kanssa, eivät vanhempani ole minusta enää elatusvelvollisia. Eli, jos en jotain saa, se jää saamatta, tai sitten säästetään jos pystytään.
Mitä siis tekee mieheni? Käyttää pieniä palkkatulojaan esim. uusiin play station - peleihin, ja muuhun turhaan, ja kun rahat loppuu ja vaikka uudet farkut pitäisi saada, alkaa kiukutella kuinka olemme köyhiä ymsymsyms... Sen jälkeen ottaa puhelimen käteen ja soittaa VANHEMMILLEEN, kuinka tarvitsee uudet farkut! Ja tekee tätä vielä usein. Mieluummin menee kaljalle perjantaina kuin säästäisi nuokin rahat siihen, että tarvitsee töissä syödä. Sitten kun ne rahat ovat kaljaan menneet soitetaan taas äidille kuinka rahat ovat loppu. Hävettää. Mies on kuitenkin melkein 25...
Toki, ovat minunkin vanhempani auttaneet meitä. Halusivat lapsellemme vakuutuksen, ja lupasivat maksaa sen kunnes saan valmistumiseni jälkeen töitä. Sitten maksan sen siis itse. Joskus jos olen oikeasti pahassa tilanteessa joutunut soittamaan vanhemmilleni pienen avustuksen takia, olen hävennyt silmät päästän. No, ehkä meidät on mieheni kanssa sitten kasvatettu eri tavalla, mutta siltikin koen, ettei vanhempien kuulu enää tuolla tavalla auttaa aikuista ja perheellistä lastaan, vaan tämän pitäisi itse elättää itsensä. Mitenhän kauan tätäkin jatkuu?
Kommentit (24)
mies kyllä hoitaa omaa osuuttaan lapsen elättämisestä ihan kiitettävästi, mutta mitä tulee omiin perustarpeisiin, ei osaa kyllä asioita järjestää. ELI, käytännössä tarkoittaa, että kaljoittelu niillä ylimääräisillä rahoilla menee esim. niiden farkkujen ohi. Mies ei siis lotraa alkoholin kanssa, mutta rahat menevät aina johonkin ns. turhaan. eli kierrättää kaikki tarvehankinnat vanhempiensa kautta. Puhelinlaskutkin...
Meillä on siis tullut ristiriitoja juuri näistä tilanteista, koska mieheni ei ymmärrä, että meidän perheessä on toimittu eri tavalla. esim. äitini halusi kustantaa meille 4d-ultran raskausaikana, mutta itse en tuota olisi ikinä äidiltäni pyytänyt. Muutenkin vanhempani ostavat vieläkin minulle syntymäpäivälahjoja kyllä, jotka sitten saattavat olla farkut tai jotain pientä muuta järkevää ja tarpeellista. Nyt ovat keskittäneet tuon itse valitsemansa auttamisen tuohon lapsen vakuutukseen, mikä on ihan järkevää, koska paikkakuntamme kunnallinen terveydenhuolto ei toimi, nyt pääseee halutessaan yksityiselle, kiitos vanhempieni. Mieheni vanhemmilla taas on se, että he ovat halunneet pääsääntöisesti auttaa automme kanssa. Siis Siihen asti, että minäkin saan töitä, mutta auto on mieheni töiden takia välttämätön. Ymmärrän, että minun vanhemmat auttavat vakuutuksen, miehen vanhemmat auton kanssa, mutta että vielä pitäisi muutenkin auttaa?
Välillä kyllä pelottaa, ettei anoppi luule minun hassaavan mieheni rahoja esim. lapseemme, ja tämän takia mieheni olisi "rahaton"... en yhtään ihmettelisi vaikka anoppi näin ajattelisikin. Mutta itse kun olen yrittänyt saada miestä hienovaraisesti muuttamaan käytöstään. ei vaan onnistu! Ehkä tuo tuosta joskus aikuistuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä ihan loputtomiin. Totta, olette kasvatettu rahan ja auttamisen suhteen erilailla, kumpikaan ei suoraan ole oikea tai väärä.
Mutta teillä siis on omat rahat, vaikka perhe olettekin, ihmetyttää, että miksi mies ei voi maksaa siitä vakuutuksesta sitä omaa puolta, ja sinäkin sitten, kun voit, miksi sinä lopulta kokonaan? Mies ei ole lapsen isä?
mutta minusta tuosta tekstistä paistaa läpi lähinnä ärsytys siitä, että mies kehtaa tehdä sen ja sinä et. Mies siis kehtaa kerjätä (?) vanhemmiltaan rahaa, he antavat, ja miehellä sitten on millä käydä siellä kaljalla ja ostaa mitä haluaa. Sinä et kehtaa ja sua pännii.
Ei sillä, en mäkään kehtaisi enkä pyytäisi, samoin meidät on sun kanssa kasvatettu, mutta en mä ymmärrä miten sua hävettää se, että mies omilta vanhemmiltaan kehtaa pyytää? Kai he miehesi tuntevat, tietävät että hän on sellainen eikä se ole sinun syysi. Jos hän pyytäisi keltä sattuu tai esim. sinun vanhemmiltasi, sitten ymmärtäisin että hävettäisi, mutta pyytäköön omiltaan ja antakoon, jos on varaa.
Sinä tunnut suhtautuvan todella voimakkaasti vanhempien antamaan apuun. Ehkä sinäkin voisit vähän höllätä ja antaa vanhempien auttaa teitä jos heillä on siihen varaa. Sinun vuorosi on olla heidän ja omien lastesi apuna niin taloudellisesti kuin muutenkin tulevaisuudessa, kun he sitä tarvitsevat.
Miehesi taas kieltämättä käyttäytyy lapsellisesti ja luottaa liikaakin apuun, väärissä asioissa. Sitä onkin vaikea sanoa, miten miehen saisi ryhdistäytymään ja ottamaan (myös taloudellista) vastuuta perheestänne. Jos puhe ei auta niin mikä sitten.
Ymmärrän ap:tä hyvin. Exä oli luonteeltaan juuri samanmoinen: vanhempansa tienasivat hyvin ja tukivat lastaan taloudellisesti todella paljon. Eihän siinä sinänsä mitään pahaa ole, jos mies olisi ottanut vastuuta rahankäytöstään ja sopinut vanhempiensa kanssa pelisäännöistä, mutta meillä loppusaldo oli täydellinen vastuuttomuus. Aikuiseksi kasvaminen kesti todella pitkään.
Teillä kuitenkin on lapsi ja yhteinen perhe. Sen pitäisi minusta kertoa ap:n miehelle, että omista vanhemmista on syytä pikkuhiljaa vierottautua. Toki jos tulee kriisitilanteita niin sitten vanhempien apu on ymmärrettävää tai jos vanhemmat haluavat tukea lapsenlastaan, mutta eiköhän jokaisen pitäisi hoitaa omat farkkuostoksensa itse. Varsinkin, kun mies on jo työelämässä.
Lisävaikutuksena tulee tietty se, että asia aiheuttaa kitkaa teidän välillenne. Onnistuisiko yhteisestä rahapolitiikasta sopiminen? Pelisäännöt sille, miten rahaa käytetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miten olet tehnyt laspen tuollaisen miehen kanssa!?!
Siis että 25v mies jolla on jo lapsikin, ostaa play station pelejä? Älä nyt vaan sano että se pelaa niitä vielä?
Ei millään pahalla mutta kuulostaa tosi lapselliselta! Perheen ja lapsen elatuksen pitäisi olla etusijalla.
Älä anna tuon ikäisen miehen tuhlata rahojaan turhuuksiin!
ja mies on lähellä 30v. Kunnollinen, perheensä elättävä mies ja hyvä isä :)vähän lapsellisuuttaki saa ja pitää olla mun mielestä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mies on lähellä 30v. Kunnollinen, perheensä elättävä mies ja hyvä isä :)vähän lapsellisuuttaki saa ja pitää olla mun mielestä :D
jos joskus pelaa mutta, jos jatkuvasti pelais ni mää en kyllä kattelis. Meidän huushollista löytyy ainaki muutakin tekemistä. Enkä tarkota ettei omia harrastuksia ym. sais olla, mutta jotenki musta se on sama asia ku kattois lastenohjelmia yksin ihan tosissaan :D
mieskin :D miks pitäis olla niin "aikuinen" ja tylsä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen samoin kuin sinä. Miehesi vaikuttaa lapselliselta, ja hänen käytökseen tuskin tulee muutosta, niin kauan kuin hänen vanhempansa hänelle sitä rahaa syytävät.
täällä pelaa pleikkapelejä yli viiskymppinen ja nainen *hui*. Mikä on ikäraja, milloin pelaaminen olisi pitänyt lopettaa???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksin ja tosissani olen. Siis en mitä tahansa, vaan näitä Disneyn piirrettyjä. En tiennyt että niissä on joku yläikäraja? Niissä kun tuppaa olemaan vitsiä aikuisille enempi kuin lapsille. Ja miehenikin joskus katsoo niitä kanssani ja pelaa pleikkaria ja minäkin joskus pelaan, ikää meillä on 34 ja 36v.
Se loppuu vasta sitten, kun miehesi vanhemmat laittavat rahahanat kiinni tai mies jostain mystisestä syystä ryhdistäytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-miehellä oli samanlainen tapa. Pyysi ihan häikäilemättä aina rahaa vanhemmiltaan ja ne vielä suostuivat. Ostivat mm. auton jne... Nyt vasta 35vuotiaana alkaa ehkä mennä ohi. Entiedä kyllä nykytilannetta niin tarkkaan, kun mies on ex.
Nykyinen miehenikin pyytää vanhemmiltaan, tai lähinnä äidiltään rahaa. Nykyään onneksi harvemmin, mutta joskus pyytelee "viiskymppisiä" minun selkänikin takana joihinkin laskuihin tai autonosiin. En ole viitsinyt puuttua tähän, senkun pyytää. Toivottavasti eivät vaan ajattele, että MINÄ pyydän sitä rahaa, koska kyllä tuollainen hävettää minuakin!
mitkä ongelmat. Mua ei ainakaan haittais jos vaikka miehen vanhemmat haluais vähän perhettämme auttaa ;) Mun mielestä iloinen asia! Suomessa on tämä sukupolvien välinen auttaminen liian vähäistä, muualla se on enempiki normi. Täällä on sillai hämärtynyt käsitys, että parempi vaan sinnitellä yksinään burn outtiin asti kuin vaan ikinä koskaan saada mitään lahjaksi. Itse pärjäsin kehdosta hautaan, perkele! Onnea vaan siitä! Mulla ei tollasia kunnianhimoja ole, vaan mielelläni otan kaiken pienen avun, mitä esim. omalta perheeltäni saan ja toivon myös tosiaan tulevaisuudessa auttavani omia lapsiani sittenkin kun ovat jo täysi-ikäisiä.
En minäkään tiennyt, että pelaamiselle on jokin yläikäraja olemassa. Sekä minä että mieheni pelaamme- tietokonetta, lautapelejä, pleikkaria - ja ikää alkaa olla molemmilla 40 vee. Kyllä, katsomme myös piirrettyjä leffoja, esim. Ice Age on ihan huippu. Eikä olla mitenkään ainoita, vaan kaveripiirissä on paljon meitä "lapsenmielisiä".
Tosin olemme huomanneet, että yleensä nimenomaan vähän yli parikymppisillä on tiukkoja käsityksiä siitä, millainen "aikuisena" kuuluu olla, ja mitä silloin ei enää saisi tehdä.
On hyvin raskasta, jos samassa taloudessa on kaksi hyvin eri tavoin rahaa käyttävää ihmistä. Jos toinen käyttää kaikki rahansa eikä ymmärrä vastuutaan lainkaan, ja toinen taas elää rahan kanssa tunnontarkasti saamatta ehkä koskaan toivomiaan asioita, tulee pakostikin ristiriitoja.
Voisi olla hyvä istahtaa alas ja ainakin sopia YHTEINEN rahankäyttö eli asumisesta, ruuista, lapsesta aiheutuvat kulut jaettaviksi. Sitä varten voi vaikka avata yhteisen tilin pankkiin, mihin kumpikin siirtää tietyn summan rahaa joka kuukausi kulujen kattamiseksi. Sen jälkeen omille tileille jäävät rahat ovat omia ja vapaasti käytössä.
Edelleenkin mies saattaa käyttää omat jämärahansa ja pyytää vanhemmiltaan rahaa. Mutta pakolliset menot tulis ainakin tasattua, ja siten ehkä sullekin jäis enemmän rahaa käyttöön?
Jos sinun vanhempasi haluavat sinua auttaa, opettelisin sinuna ottamaan avun vastaan. Ei sitä tarvitse hävetä, että olet opiskelija ja siten tulosi ovat sen mukaiset, etteivät ne riitä ihan kaikkeen. Vanhemmat ovat vanhempiasi aina, oletpa minkä ikäinen tahansa. Sitäpaitsi joskus voi tulla aika, että he tarvitsevatkin sinun apuasi. Silloin heidän pitäisi "nöyrtyä" pyytämään apua sinulta. Haluatko, etteivät he ilkeiäisi pyytää apua, samoin kuin sinä et nyt halua apua heiltä?
Minun vanhemmillani ei ole koskaan ollut ylimääräistä rahaa. En myöskään siksi halunnut pyytää heiltä rahallista apua muutettuani pois kotoa. Siltikin, joka kerta, kun kävin kotona, sain mukaani kassillisen ruokaa ja hiukan rahaakin. Vaikka välillä tuntui hassulta ottaa vastaan apua ihmisiltä, joilla ei itselläkään ollut ylimääräistä, niin tiesin vanhemmilleni merkitsevän paljon, että he saivat minua auttaa edes jonkin verran.
Niin, ja sille miehelle tekisi hyvää avata jokin säästötili, mihin siltä menisi automaattisesti palkkapäivänä jokin summa säästöön. Olkoonpa vaikka 5 tai 20 €. Se ei huomaa sitä siinä alkuun, että se menee säästöön, mutta joidenkin kuukausien päästä sillä on jo rahaa säästössä vaikka niihin farkkuihin, eikä sen tarviis aina soitella vanhemmilleen. Sitäpaitsi ei se voi tietää, mitä äkillistä sattuu, mihin tarttee rahaa.
Sinulla on ilmiselvästi fiksu ja terve asennoituminen rahaan. Miehelläsi ei. Eikä se siitä muuksi muutu. Aina tulee jotain, mikä on HÄNELLE tärkeämpää kuin esimerkiksi yhteiselle lapsellenne, yhteisille unelmillenne. 25 v. ei ole enää lapsi. Jos järkeä ei ole tuossa iässä, niin ei sitä tulekaan. Minusta on myös outoa, että mies pelaa pleikkarilla niin paljon. Sorry. En halua olla ilkeä, mutta asia on tärkeä.
Minä ehkä muuttaisin asumaan yksin lapsen kanssa. Voisitte seurustella, mutta sinulla olisi omat menosi ja tulosi. Hänellä omansa.
Mua ei ainakaan haittais jos vaikka miehen vanhemmat haluais vähän perhettämme auttaa ;) Mun mielestä iloinen asia! Suomessa on tämä sukupolvien välinen auttaminen liian vähäistä, muualla se on enempiki normi. Täällä on sillai hämärtynyt käsitys, että parempi vaan sinnitellä yksinään burn outtiin asti kuin vaan ikinä koskaan saada mitään lahjaksi.
Voisko olla alueellistakin? Kun menin yhteen mun miehen kanssa, olin sitä mieltä, että meidän pitää selvitä keskenämme. Ollaan siis kotoisin eri puolilta Suomea. Miehen äiti kuitenkin autteli tosi paljon, osti kaikkia isojakin juttuja, ja mua ärsytti tosi paljon se auttelu.
Nielin sen ärsytyksen, koska kyllähän ne kaikki ostokset auttoi meitä perheenä. Ja nykyään olen ihan tottunut toimintatapaan, että anoppi saattaa olla yhtäkkiä nyppimässä meidän kukkapenkkiä, ja me voidaan vastineeksi mennä ajamaan nurmikkoa tai pestään niiden auto, tms, sitten kun sopii.
Tai että saadaan jotain isompaa ja kalliimpaa lahjaksi. Ei me niitä itse pyydetä, joten jos he haluavat ostaa, se sopii kyllä. Eihän se meiltä itseltä ole todellakaan pois!
Mutta toki, jos nämäkin hyödyttäisivät vain miestä, eivätkä minua mitenkään, niin alkaisihan se ottaa päähän.
Kokeile jos ne maksaisi sullekin, kun teillä on yhteinen lapsikin. Soitat että rahat on loppu, lapsi tarvitsee sitä ja tätä.
Tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.
jossa vanhemmat ovat 25-vuotiaita. Isä tekee töitä tehtaassa ja äiti opiskelee yliopistossa ja nostaa opintorahan lisäksi myös kotihoidontuen. He ovat aivan tajuttoman kulutushysteerisiä, koko ajan ostavat jotain, mutta isovanhemmat ovat joutuneet maksamaan kaikki vaunut, turvaistuimet ym. kun he ovat ostaneet kaikkia turhakkeita. Juuri ostivat kihlat ja valittivat vanhemmilleen kuinka ei ole rahaa osta parvekekalusteita, joten vanhempansa sitten maksoivat...