Lue keskustelun säännöt.
eräät lastensynttärit ...
31.05.2011 |
Vein tänään 5v tyttäreni lastensynttäreille. Vastassa ovella oli sankarin vanhemmat iloisina ja pirteinä, itse sankari oli vimosen päälle laitettu, pinnit kohdallaan ja mekko selvästi silitetty. Pyysivät vanhemmatkin sisälle kahville, ei kuulemma olisi kiirettä pois - menin siis sisälle hetkeksi.
No, sisällä ei sitten voinut olla huomaamatta kaikkia antimia ... kaikki itse tehtyjä, oli leivoksia ja kakkua. Lapset saivat itse täyttää pitsat, taikina oli tietenkin itse tehty. Ja ei lisäaineita, vaan kaikki luomusta, muistivat sanoa muutamaan kertaan. Silti ei merkkiäkään kaaoksesta tai muusta härdellistä. Yhtä hymyä vain, kaikki jotenkin niin täydellistä.
Join kuppini ja livahdin sitten aika nopeasti pois ja palasin hakemaan lasta parin tunnin päästä. Sinä aikana oli leikitty ja askarreltu. Oma tyttöni tuli säihkyvillä silmillä vastaan: "mä haluun kans, miksei meillä koskaan? Äiti?" Siis ei sanonut mutta musta tuntui siltä. Kaiken kruuniksi, siis iloisten heihei-hymyjen saatoksi saimme vielä vähän leivonnaisia kotiin vietäväksi.
Näin ei kai saisi sanoa ja tuntea, mutta silti ... Mä olen aivan hajalla, koska en tule yltämään samaan. Ei kenelläkään voi homma olla noin huvin hanskassa ja onnellista, vai voiko? Mua masentaa, tunsin itseni huonoksi ihmiseksi. Ja kateelliseksi. Ja eihän ne ole tehny mulle mitään, ovat (ilmeisesti) aivan ihania ihmisiä, mutta ...
No, oli vaan pakko purkaa tää jonnekin.
Kommentit (25)
mutta muista, että et tiedä mitä siellä tapahtuu kun vieraat ovat poissa. Voi olla ihan eri meininki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jospa heillä on vain yksi lapsi?
Tai ovat vaan sellaisia rentoja ihmisiä, joita ei lastenjuhlat stressaa.Miksi sinä stressaat ja kadehdit? Miksi et muka voisi yltää samaan? Ei tuo yli-inhimilliseltä kuulostanut kuitenkaan.
Mä en tiedä edes miten leivotaan pulla! Ei ole mun juttu, ei ole koskaan ollut. Mutta tuntuu, että nyt lapsen kanssa sen pitäis olla.
mutta muista, että et tiedä mitä siellä tapahtuu kun vieraat ovat poissa. Voi olla ihan eri meininki...
Meidän kuopuksen 6v synttäreillämme ei kenelläkään perheemme jäsenellä ollut silitettyjä vaatteita. Hyvä jos hiukset oli harjattu mutta ei tosiaankaan pinnejä ym.
Tarjoilut oli poppareita ja kakkua tasoa.
Ohjelma oli leikkimistä sisällä ja ulkona.
Eikä minulla ole edes huono omatunto. Mutta uskon ymmärtäväni mitä tarkoitat. Ja ihan vinkkinä ettei lapsesi taida kokea asia samalla tavalla kuin sinä. Ei lapsesi tajua onko kaikki kotitekoista vai ostettua (lapset saattaa tykätä jopa tutuista kaupan tuotteista enemmän kuin itse tehdyistä). Ja muutenkin sinä olet lapsellesi se tärkein henkilö.
Tuskinpa tuossa perheessä josta kerrot kaikki on aina kuin sadussa. Surujen summa on vakio mutta ne vaan vaihtelevat eri ihmisillä ja ihmisellä ajan kanssa. Ehkä siellä on suorittaja äiti joka ei tuntenut onnistuneensa noillakaan synttäreillä riittävän hyvin jne.
hirveää häpeää, kun tuon saman tekee 8 tenavan äiti, jolla vieläpä yks erityislapsi ;D
Yks tuttava on sellainen ja kieltämättä välillä vihlaisee syvältä. Mulla on sentään VAAN 3 (ihan tavallista) lasta... :P Jotkut on vaan niin hiton koneita. Ei voi mitään. Ja sit keräilemään taas itsetunnon rippeitä kasaan. :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kerätä pisteet siitä! Se on ehkä erikoista sit sille "hienon"perheen lapselle. Ei ees kannata yritää samaa kuin muut tai jotain mikä ei itelle toimi. Jokainen omalla hyvällä tavallaan, sinäkin! :)
itse ajattelin etta hyva kun nyt teitte tuon kaiken, ei miedan tarvitse.. ainaan vahaan aikaan. itse en myoskaan ole 'pullantuoksuinen' mutta kylla me pojan kanssa jotain kekseja saadaan leivotuksi saannollisesti. ystavatar on naita supermutseja joka tekee kaiken itse alusta loppuun, mutta ei minua hairitse. ollaan erilaisia, en ole hanta huonompi aitina vaikka olenkin rento ja vahemman tekeva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hirveää häpeää, kun tuon saman tekee 8 tenavan äiti, jolla vieläpä yks erityislapsi ;D
Yks tuttava on sellainen ja kieltämättä välillä vihlaisee syvältä. Mulla on sentään VAAN 3 (ihan tavallista) lasta... :P Jotkut on vaan niin hiton koneita. Ei voi mitään. Ja sit keräilemään taas itsetunnon rippeitä kasaan. :P
Tässä se juttu on just siinä, että ne ei tuntunu koneilta! Vaan ne oli jotenkin siinä läsnä ja homma vaan sujui. Kai se mun kateuden pistos tuli just siitä. Mutta joo, onhan tässä vanhemmuudessa muitakin asioita ja ei kaikki ole synttäreistä kiinni.
sä oot sit jossain parempi kun ne. Vähän sama tilanne, kun mä kadedin mun yh-ystävääni joka käy joka vuosi vähintään kaksi kertaa lapsensa kanssa ulkomailla. Mä haluaisin olla sellainen, mutta en ole. Vai onko niin, että se ei ole mun prioriteetti tässä maailmassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olet sydämellä mukana lapsesi ja sen kavereiden touhuissa. Tuliko pistoksesi tästä?
sä oot sit jossain parempi kun ne. Vähän sama tilanne, kun mä kadedin mun yh-ystävääni joka käy joka vuosi vähintään kaksi kertaa lapsensa kanssa ulkomailla. Mä haluaisin olla sellainen, mutta en ole. Vai onko niin, että se ei ole mun prioriteetti tässä maailmassa?
Jos toisilla on rahaa ja sulla ei, niin ei se lity sun hyvyyteen vanhempana mitenkään. Tai korkeintaan käänteisesti =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sä oot sit jossain parempi kun ne. Vähän sama tilanne, kun mä kadedin mun yh-ystävääni joka käy joka vuosi vähintään kaksi kertaa lapsensa kanssa ulkomailla. Mä haluaisin olla sellainen, mutta en ole. Vai onko niin, että se ei ole mun prioriteetti tässä maailmassa?
Jos toisilla on rahaa ja sulla ei, niin ei se lity sun hyvyyteen vanhempana mitenkään. Tai korkeintaan käänteisesti =)
Ne on just niitä yh-äitejä, jotka raataa suunnilleen jotain hanttihommia melkein minimipalkalla ja SILTI ne hanskaa homman jotenkin niin, että voi matkustella. Ihan käsittämätöntä. (Kuitenkin saanut jonkun hirveen kokosen perinnön tai lottopotin eikä vaan kerro kelleen :D)
[/quote]
Mä en tiedä edes miten leivotaan pulla! Ei ole mun juttu, ei ole koskaan ollut. Mutta tuntuu, että nyt lapsen kanssa sen pitäis olla.
[/quote]
Kun mä sain lapsia, en tiennyt miten tehdään perunamuusia tai lihapullia. Opettelin sitten keittokirjan kanssa. Pullia en ehtinyt opetella leipomaan siinä vaiheessa.
Sitten lapsista tuli alakoululaisia ja ne halusivat leipoa pullaa. En osannut, mutta kun ne tarpeeksi kinusivat, huomasin, että jauhopussissa on resepti kyljessä. Siitä luin ohjetta ja leivottiin yhdessä. Oli kivaa ja pullistakin tuli hyvää.
Silti lastenkutsuilla meillä on keksiä ja kakkua, popparia ja ehkä pitsaa, jota lapset saavat täyttää, pullaa en kumminkaan ole koskaan lasten kutsuille leiponut. Ja luomua voi olla arkena, synttäreillä on sokerista.
Mutta hei, olen aika haka keksimään leikkejä ja askartelemaan rekvisiittaa. Jokaisella on vahvuuksia. Kannattaa etsiä niitä omia vahvuuksia oman sydämen sopukoista! Se mistä tykkää, sitä osaa tai oppiin. Naapurin vahvuuksista ei tarvitse välittää tai vertailla niihin itseään.
Vielä sanon, että mun lapsuudenkodissa oli aina vähän sekaista, kaverilla supersiistiä. Viihdyttiin meillä paljon paremmin, kun meillä sai leikkiä vapaasti. Lohdutan tuolla itseäni, jos tuntuu, että en saa kaaosta hallintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toiset ei.
Mut sitä voi kyllä harjoitella! hae kirjastosta vaikka "Tietoisen läsnäolon opas vanhemmille".
eli tässä just kilahti sähköpostiin parhaat valokuvat juhlista. Ihania kuvia, ei siinä mitään, oma tyttökin on monessa mukana =) Mutta meneehän tämä täydellisyydessään jotenkin vähän yli.
Ajattele miten kovasti ne yrittää. Minä en usko, että tuo sinun kokemasi täydellisyyden tuntu on täysin ponnistuksitta saatu aikaan.
Harvalla työssäkäyvällä on tuollaiseen resursseja. Itse jaksan ainakin moninkertaisesti paremmin, kun saan käydä töissä vaikka kattamukset sitten ovatkin kaupan antimia. Kukin tavallaan, ei kannata olla kateellinen.
Jos kaksi aikuista järjestää juhlia, niin ei se kovin vaikeaa ole, mikäli perheessä ei ole kovin pieniä enää.
jospa heillä on vain yksi lapsi?
Tai ovat vaan sellaisia rentoja ihmisiä, joita ei lastenjuhlat stressaa.
Miksi sinä stressaat ja kadehdit? Miksi et muka voisi yltää samaan? Ei tuo yli-inhimilliseltä kuulostanut kuitenkaan.