Lue keskustelun säännöt.
eräät lastensynttärit ...
31.05.2011 |
Vein tänään 5v tyttäreni lastensynttäreille. Vastassa ovella oli sankarin vanhemmat iloisina ja pirteinä, itse sankari oli vimosen päälle laitettu, pinnit kohdallaan ja mekko selvästi silitetty. Pyysivät vanhemmatkin sisälle kahville, ei kuulemma olisi kiirettä pois - menin siis sisälle hetkeksi.
No, sisällä ei sitten voinut olla huomaamatta kaikkia antimia ... kaikki itse tehtyjä, oli leivoksia ja kakkua. Lapset saivat itse täyttää pitsat, taikina oli tietenkin itse tehty. Ja ei lisäaineita, vaan kaikki luomusta, muistivat sanoa muutamaan kertaan. Silti ei merkkiäkään kaaoksesta tai muusta härdellistä. Yhtä hymyä vain, kaikki jotenkin niin täydellistä.
Join kuppini ja livahdin sitten aika nopeasti pois ja palasin hakemaan lasta parin tunnin päästä. Sinä aikana oli leikitty ja askarreltu. Oma tyttöni tuli säihkyvillä silmillä vastaan: "mä haluun kans, miksei meillä koskaan? Äiti?" Siis ei sanonut mutta musta tuntui siltä. Kaiken kruuniksi, siis iloisten heihei-hymyjen saatoksi saimme vielä vähän leivonnaisia kotiin vietäväksi.
Näin ei kai saisi sanoa ja tuntea, mutta silti ... Mä olen aivan hajalla, koska en tule yltämään samaan. Ei kenelläkään voi homma olla noin huvin hanskassa ja onnellista, vai voiko? Mua masentaa, tunsin itseni huonoksi ihmiseksi. Ja kateelliseksi. Ja eihän ne ole tehny mulle mitään, ovat (ilmeisesti) aivan ihania ihmisiä, mutta ...
No, oli vaan pakko purkaa tää jonnekin.
Kommentit (25)
Oikeasti sellaisia ihmisiä on olemassa eikä siellä taustalla ole välttämättä mitään kulisseja ja kauhuuksia.
Onhan niitä muitakin... Yksi ystäväni haluaa aina tehdä kaiken itse, mutta on sitten ihan hajalla, itkuinen, syö masennuslääkkeitä... Ei vaan pysty hidastamaan tahtia.
Tai sitten leivonnaiset on jonkun muun tekemiä. Viikonloppuna olin juhlissa joissa mummot olivat aloittaneet kilpavarustelun leipomisten merkeissä joten pöydässä riitti tarjottavaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta muista, että et tiedä mitä siellä tapahtuu kun vieraat ovat poissa. Voi olla ihan eri meininki...
Ja vaikka kaapeissa ei mitään luurankoja olisikaan, niin mistä teidät, etteivät he olleet saaneet järjestelyissään apua? Ehkä mummit olivat pitäneet leivontatalkoot? Tai sitten leipominen vain on perheen rakas harrastus.
Ja ap:n lapsen "miksei meillä koskaan"-rutinasta sen verran, että sehän nyt on lapsille tavallista. Tämä oli nyt muuta kuin oma arki, joten tottakai se tuntui hienolta. Jos sitä kokisi joka päivä, se menettäisi pian makunsa.
lopetas jo se harmittelu.
Jokainen meistä tietää, että toiset ovat luonnostaan äidillisiä kuin toiset. Ei kaikilla voi sujua samat asiat.
Pakastepitsa uuniin ja jäätelöä naamariin, hyvä äiti voi olla monella tapaa.
Ihan oikeastiko kadehdit niin paljon että valitat siitä kaikesta?
Ei voi olla todellista. Huh.
Miksi et vain olisi iloinen että pääsitte osallisiksi tuollaisista juhlista? Ja ottaisi vinkkejä omiin juhlien järjestämiseen?
Nyt ymmärrän tuttaviani paremmin. Kiitos siitä ap. Meillä juhlat on aina "lähes täydelliset", tarjoiluihin panostan, teen kaiken itse, pukeudumme, laitamme kodin kauniiksi, lapsille pienet lahjat jne. Siis muutenkin kuin lasten synttäreillä.
Ihmiset ovat jotenkin hämillään ja koskaan ei tule vastakutsua. Siitäkö se johtuu??? Ne ei halua kutsua kun ovat kateellisia ja kärsiviä siitä että eivät itse pysty samaan? Just. Näin kai se sitten on.
Mutta olen lopettanut kutsumisen, siis lasten synttärit toki pidetään mutta en enää mihinkään kesäjuhliin / vappujuhliin tmv. kutsu.
Voi teitä pikkusieluisia.
ja mistä saa iloa ja onnistumisen kokemuksia elämässään. Jos tämä perhe tykkää juhlista, ja tykkäävät järjestää lapselleen synttäreitä, niin he eivät tee sitä siksi että haluaisivat näyttää omaa täydellisyyttään muille.
He ovat ilmeisesti todella nauttineet päivän järjestämisestä, ja siksi myös nämä valokuvat lähetettiin.