Lue keskustelun säännöt.
Tiesitkö jo seurustellessa että perustat perheen nykyisen miehesi kanssa?
31.05.2011 |
Oliko sinulle selvää alusta alkaen että suhteenne etenee vakavaksi eli että yhteenmuutto ja mahdollisesti avioliitto toteutuu, ja että saatte yhteisiä lapsia? Oliko se yhtä selvää miehelle?
En tiedä kauanko minun pitäisi odottaa että mies on valmis noihin asioihin. Meillä menee ihan hyvin näin, mutta yhteinen tulevaisuus ei tunnut yhtään konkreettiselta.
Kommentit (24)
Olin tosin ihan pentu silloin (16 v), mutta olin ihan varma jo silloin. Naimisiin mentiin kymmenen vuotta tapaamisen jälkeen ja ensimmäinen lapsi syntyi, kun oli oltu naimisissa 4 vuotta. Ei ollut mitään syytä kiirehtiä asioita, kun kummallekin oli aivan selvä, että tää on tässä. Meidät vaan on luotu toisillemme.
(Lapsellista edelleen, tiedän. Enkä livenä ikinä kehtaisi näin sanoa, mutta mä olen kadonneen puolikkaani löytänyt ja onnellinen ja kiitollinen siitä joka päivä. Nyt ollaan yhdessä oltu jo yli 20 vuotta.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suhteellisen nopeasti asia tuli selväksi, meille molemmille. Mies kosi minua kolmen kuukauden seurustelun jälkeen! Perhe on nyt perustettu, takana kohta 25 yhteistä vuotta.
tuntui ensin että meillä erilaiset mieltymykset tulevaisuuden suhteen. Mutta sitten mieheni yllätti ja osti kihlat. Siitä sitten pari vuotta eteenpäin, yllätti taas ja kosi! Ja nyt meillä on kaikki mitä olemme haaveilleet yhdessä (kuitenkin :) ) omakotitalo (itse rakennettu/rakennetettu) kaksi lasta, työt jne. Seukkaamaan aloimme kohta 14 v sitten, silloin olimme 21 ja 25 vuotiaita.
kyllähän se vaati tutustumista.
osasin ajatella järjelläkin, en mennyt pelkän tunteen mukaan. toki ois kai sitä voinu alusta asti romantisoida ja hehkuttaa =DDD
Me ollaan 29 ja 30. Vuosi seurusteltu. Me puhuttiin ihan alussa selväksi myös nuo samat kuviot kun tekin. Mutta yhdessäoloaikana mies ei ole puhunut mistään niistä asioista todellisella tasolla. Me nähdään vain 3 kertaa viikossa.
ap
ikäisiä olette?
Me oltiin muutama vuos vajaa 30v, molemilla takana pitkä kihlaus/avoliitto (yli 10v). Puhuttiin perheenperustamiset, kihlaukset yms jo ihan alussa, n. 1kk yhdessä oloa, että tiedettiin olevamme samaamieltä asioista, ettei ns. tuhlata aikaa ihmisen kanssa jolla on eri intressit. Sit 1,5v yhdessä olon jälkee mies kosi, siitä vajaa vuos oli häät ja muksu synty siitä puolen vuoden päästä. Eli alle kolmessa vuodessa kaikki. Siis tiesin perusttavani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alusta asti kaikki tuntui niin oikealta. Nyt olemme olleet yhdessä 12 vuotta ja yhdessä tässä on kasvettu aikuisiksi. Joskus pohdin, että elämä olisi voinut mennä toisellakin tavalla, mutta silloin en varmaan olisi näin onnellinen.
Jotenkin vain asiat loksahti kohdalleen. Molemmat olemme miehen kanssa aina arvostaneet omaa rauhaa ja aikaa, mutta toistemme seurassa tuntuu siltä, että vietämme sitä "omaa aikaa". Myös huumori ja arvomaailma on meillä hyvin samankaltainen.
Ihastuin miehessäni siihen, että hän oli hauska, kiva ja kiltti - vähän banaaleja ilmaisuja, mutta kuvaavat ehkä parhaiten sitä, millaisen vaikutelman hänestä sain. Ajattelin myös heti, että ne ovat hyviä ominaisuuksia sellaiselle ihmiselle, jonka kanssa haluan perustaa perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahdessa edellisessä vakavassa suhteessa näin oltiin puhuttu. Toisen kanssa vasta onnistui päästä lapsiasteelle. :) Tiesin kyllä heti, että tässä se on, oli niin paljon parempi kuin edelliset vaikka alku olikin takkuista muista syistä meilläkin.
Jos mies ei halua edes puhua ja haaveilla asioista niin kannattaa jättää. Ehkä hän ei kehtaa sanoa, ettei halua lapsia?
Niin sillon myös tiesin, että tämän miehen kanssa perustan perheen. Seurustelua oli silloin vuosi takana kun yhteen muutettiin. Seurustelemaan alettiin kun minä 19v. ja mies 21v.
Oman äitini kanssa ollaan mietitty, että kyllä vuodessa jo pitäisi tietää onko mies sellainen, jonka kanssa on mahdollisuus hyvään ja pitkään parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oltiin 25 kun tavattiin. Mies alkoi tosi nopeesti puhumaan yhteenmuutosta ja perheestä. Kolmen kuukauden jälkeen puhuttiin jo vakavasti yhteenmuutosta. Keskusteltiin kaikki asiat halki ja meille oli selvää, että yhteenmuutto tarkoittaa jossain vaiheessa naimisiinmenoa ja yhteistä loppuelämää. Kumpikin toivoi lasta.
Puolen vuoden kohdalla muutettiin sitten virallisesti ytheen ja mies kosi sen jälkeen eli mentiin saman tien kihloihinkin. Ja sitten parin vuoden päästä naimisiin. Nyt 10 aviovuotta takana ja älyttömän onnellisia ollaan edelleen.
Me ollaan 29 ja 30. Vuosi seurusteltu. Me puhuttiin ihan alussa selväksi myös nuo samat kuviot kun tekin. Mutta yhdessäoloaikana mies ei ole puhunut mistään niistä asioista todellisella tasolla. Me nähdään vain 3 kertaa viikossa. ap
ikäisiä olette? Me oltiin muutama vuos vajaa 30v, molemilla takana pitkä kihlaus/avoliitto (yli 10v). Puhuttiin perheenperustamiset, kihlaukset yms jo ihan alussa, n. 1kk yhdessä oloa, että tiedettiin olevamme samaamieltä asioista, ettei ns. tuhlata aikaa ihmisen kanssa jolla on eri intressit. Sit 1,5v yhdessä olon jälkee mies kosi, siitä vajaa vuos oli häät ja muksu synty siitä puolen vuoden päästä. Eli alle kolmessa vuodessa kaikki. Siis tiesin perusttavani.
Puoli vuotta seurustelun alkamisesta, meillä oli jonkun verran välimatkaakin (reilu 60km), eikä minulla ollut autoa, joten ei nähty kuin max 1xvko. Mies haki minut aina vapaapäiviksi luokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heti kun päätimme yrittää yhdessä, totesimme molemmat olevamme tosissamme. Halusimme yhteisen loppuelämän ja yhteisen perheen. Se oli todella vahva tunne. Olimme tosin kummatkin jo aikuisia ja pitkät parisuhteet kariutuneina takana, minulla lapsiakin. Teimme heti selväksi toisillemme, ettei tässä nyt vaan hengailla yhdessä vaan että jollain aikataululla yhteen muutetaan ja perhe perustetaan. Nyt 5 vuotta tästä asumme yhteistä omakotitaloa, olemme naimisissa ja yksi yhteinen lapsi. Tämä on onnea, jonka olemme molemmat ansainneet!
mieskin lähti armeijaan reilun kuukauden seurustelun jälkeen, opinnotkin oli vielä edessä molemmilla. Mutta yhdessä ollaan edelleen, keskenämme naimisissa ja perheellisiä, yli 18 vuoden jälkeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menimme naimisiin 5 kk päästä
Oli siis selvät sävelet heti alkuunsa
Mies sanoi vähän jälkeenpäin, että tiesi heti perustavansa perheen mun kanssani. Kihloihin mentiin pari kuukautta tapaamisen jälkeen, yhteen muutettiin ½ vuotta tapaamisen jälkeen ja avioliitto ja ensimmäisen lapsen syntymä oli sitten pari vuotta tapaamisen jälkeen.
Nyt on takana 11 yhteistä vuotta. Selvää on vieläkin, että se puuttuva puolisko on molemmille löytynyt :)
Koska tulin kuukauden seurustelun jälkeen raskaaksi.
ensimmäinen lapsi syntyi n 10 vuoden yhdessäolon jälkeen.
Ala kuluttaa elämääni "hengailuun", vaan haluan perheen. Siitä on nyt reilu 5v aikaa.
Ja tiesin edellisessäkin. Ja sitä edellisessäkin.
Luulo ei kuitenkaan ole tiedon väärti.
ikäisiä olette?
Me oltiin muutama vuos vajaa 30v, molemilla takana pitkä kihlaus/avoliitto (yli 10v). Puhuttiin perheenperustamiset, kihlaukset yms jo ihan alussa, n. 1kk yhdessä oloa, että tiedettiin olevamme samaamieltä asioista, ettei ns. tuhlata aikaa ihmisen kanssa jolla on eri intressit. Sit 1,5v yhdessä olon jälkee mies kosi, siitä vajaa vuos oli häät ja muksu synty siitä puolen vuoden päästä. Eli alle kolmessa vuodessa kaikki. Siis tiesin perusttavani.