Rautalankaa ja ratakiskoa?

Siis onko se nyt vaan mun mies vai joku y-kromosomi?



Mies on maannut tuossa sohvalla suunnilleen kuudesta lähtien joko töllöä katsoen tai pleikkaa pelaten. Rapiat tunti sitten totesin, että hei, sieltä alkai toi Trauma (ainoa ohjelma, jota yleensä maanantaisin katon)

- joo, otin sen nauhalle

ja jatkoi leffan kattomista.



Aha. Noh, katon sen sit ehkä joku toinen päivä.



Tuntia myöhemmin hoksasin, että sieltä tuliskin eka jakso Ilman johtolankaa:



Minä: Sieltä alkais näköjään Ilman johtolankaa

Mies: Joo, mut nehän on jotain vanhoja.

Minä: Niin, mut se sarja alkaa ihan alusta. En mä niitä ihan ekoja oo nähnyt.

*mies kääntää kanavan kolmoselle*

Mies: Näköjään alkoi jo.

*katottiin noin kolme sekuntia ja sit mies selaa läpi 15 muuta kanavaa, kunnes päätyy alkuperäiselle - siis siihen dokkariin jostain saksan taloudesta.* (jota ei ees kattonut lopulta loppuun asti)



Niin? Kai mun olis tarvinnut ottaa poskista kiinni, katsoa silmiin ja sanoa: HALUAN KATSOA SEN OHJELMAN. Mutta ajattelin, jotta pitäköön tunkkinsa(kaukosäätimensä). En mä nyt kovasti kärsi, vaikka telkun tuijottamisen sijasta surffaan netissä, mutta vähän ottaa silti ohimosta. Pitääkö ihan oikeesti aina käyttää rautalankaa?