Epäonnistunut
Tunnen itseni niin epäonnistuneeksi.
Minulla on ihana vajaa 5kk:tta vanha vauva joka tosin ei tahdo nukahtaa millään. Ainoa tapa millä hän nukahtaa on rinta. Yritän nyt kaikin (pehmein) keinoin vierottaa häntä tästä tavasta. Edistystä ei tosin tapahdu.
Olemme juuri muuttaneet uuteen kotiin ja koko kämppä on aivan sekaisin. Koitan kaikin voimin järjestää asioita uudessa asunnossa samalla kun siivoan vanhaa. En silti saa mitään aikaiseksi. Mies on hoitanut tavaroiden kantamisen, tosin olen sitä myös itse tehny. Siinä hänen panoksensa. En ymmärrä miten hänellä jää aikaa pelien pelaamiseen ja telkkarin tuijotteluun kun taas minun kaikki aika menee järjestämiseen, siivoamiseen ja vauvan hoitoon. Kun pyydän apua niin hän pitää sitä kettuiluna. En vaan jaksa enää!!
En saa yhtään hyvää ajatusta päähäni, koen kaiken negatiivisena. En tiedä mitä minun pitäisi enää tehdä...
Ota huomioon että miehet on miehiä ja niillä riittää aika vain (karkeesti sanottuna)omiin menoihinsa/asioihin toki myös hiukan huom.hiukan kotiaskareisiin.He olettavat että me pystymme ( meillä 5kk vauva)
hoitamaan itse kaiken koska olemmehan kotona sentäs vauvan/lasten kanssa.(meillä mies ei ole edes töissä) He eivät käsitä mimmosta on olla siinä vauvassa YKSIN kiinni 24/7,kuunnellen itkua milloin mistäkin,yrittää hoitaa asuntoa kun toiselle kelpaa suunnilleen se syli vain.Eikä saa siivottua heti niin kuin haluisi. =) Mistä heillä riittääkin sitä omaa aikaa yms. Voimia sinne,kyllä se/tää tästä helpottuu ennemmin tai myöhemmin.