Lue keskustelun säännöt.
Onko joku oikeasti parantunut vaikeasta masennuksesta?
30.05.2011 |
Siis että on ollut vuosia ahdistusta,paniikkihäiriötä ja väsymystä. Vai onko ne jotka on parantuneet olleet vain "trendimasentuneita" Itse kun yritän saada itseeni puhtia ja ajatukset selkeiksi niin en vaan saa. Vaikka kuin yrittäisi. Tietty on hyviäkin hetkiä mutta sitten enimmäkseen on sellaista sumuista ja sitten niitä syviä pohjamutia. Vai onko tämä vaan ihan normaalia? Olen kyllä ollut psykoosissakin ja se ei ollut normaalia kyllä. Tai ainakin psykoosi diagnoosin sain minulta paljoa kysymättä. Itse en lopulta tiennyt mikä oli oikeasti totta ja mikä ei. Oli tunne että töissä yritetään savustaa minua ulos. Nyt olen palannut töihin ja tarkkailen tilannetta koko ajan.
Kommentit (7)
kokonaisuudessaan reilut 1,5 vuotta. Nyt jo kolme vuotta sen jälkeen olen elänyt ihan täyttä ja täyspäistä elämää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paraneminen alkoi, kun selvisi, että mun miehellä oli kilpirauhasen vajaatoiminta. Ja lopullisesti mies parani, kun sai oikean lääkityksen (Thyroxin ei riittänyt).
Kannattaa tarkistaa kilpirauhasarvonsa, jos niitä ei ole tarkistettu vuosiin.
Vuosikaudet kyllä ryvin siellä pohjamudissa enkä kokenut lääkityksen auttavan.En oikeastaan tiedä miten nousin sieltä ylös,harrastin kyllä vakavaa itsetutkiskelua pitkään ja mietin mistä ongelmani johtuvat.Oli tosi outoa kun uskalsin esim lähteä kaupungille tuosta noin vaan eikä ihmismassa enää pelottanutkaan
Olen parantunut, mutta aina se uusii, jos lopetan lääkkeet.
lääkkeet ja terapia auttavat, ettei se uusi tai ainakaan niin pahana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikeatasoinen masennus, ja kesti pitkään. Lääkityksestä ei ollut apua. Olin sairaalahoidossa viimeksi 2003. Sen jälkeen kaksi lasta, lievähköt raskaus- ja synnytysmasennukset.
Pieniä aallonpohjia silloin tällöin edelleen, mutta en enää edes tarkkaan muista millaista on olla todella masentunut.
Kyllä siis voi parantua, ja ilman lääkitystä. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, niin mielekkyyden löytäminen elämään auttaa. Mutta siis todella vuosia meni toipumiseen. VUOSIA.
kun saman kokeneet ihmiset keskustelevat, huomaa, että omat asiat eivät oikeastaan ole yhtään hullummin