Mikä on isän vastuu ja velvollisuus?
Meillä on sellainen tilanne että kohta 14 vuotta täyttävä poika asuu kanssani ja isä asuu toisaalla uuden perheensä kanssa. Mä saan siis lapsilisän ja elarit. (joista isä maksaa 30e ja kaupunki loput.) Isä ollut aina hyvin hyvin nuuka rahoistaan. Siis jos ajattelee joululahjoja, synttärilahjoja jne.
Nyt selvis että poika tarvitsee silmälasit, ja kun kysyin että osallistuisi niiden hankintaan, tuli viesti: sä saat elarit ja lapsilisät. älä ota enää mitään yhteyttä. siis WTF???
Onko niin etteä jos isä maksaa elarit, niin hänen ei tartte osallistua enää mihinkään kuluihin, harrastuksiin tms.? Ja kun ikää tulee niin kulutkin kasvaa.. Eli jääkö mopon hankinta yksin mun harteille? Ja vakuutukset, bensat? Olen myös pyytänyt että antaisi edes joskus sen 10e, kun joka kuukausi (melkein) on koulussakin kaikenmaailman keräyksiä, on unisef-kävelyä, luokkaretkeä, opettajan lahjaa jne jne. Entä kun lapsi kasvaa sellaisella vauhdilla että joka kevät ja syksy ostetaan uudet vaattet, siis kengistä hattuun asti..
Eikä se voi vaatia etten voi ottaa yhteyttä. (ei siihen nyt kaamee halua olekaan, mutta periaatteessa) Niin kauan kuin lapsi on alle 18 niin huoltajat sopivat asiat keskenään, eikä lapsen välityksellä. laittakaapa ajatuksianne ja mielipiteitä kehiin. Ja sori jos on sekava kirjoitus, ketuttaa niin ettei veri kierrä.. :)
Kommentit (15)
sillä isällä on oikeasti paremmat tulot kuin sulla, niin kannttaa tarkistuttaa elatusavun määrä. Siellä huomioidaan vakuutukset ainakin, joten suosittelen.
Pakko sen ei ole maksaa kuin elatusapu.
kun maksaa elarit. Eikä varmaan pystykään, jos tuo 30e/kk elatusmaksu perustuu todellisiin tulihin.
Näin se menee. Jos maksaa elareista itse tosiaan vain 30 euroa niin on todella pienituloinen tai sitten tekee osan duuneistaan pimeästi.
kun maksaa noin pienet elarit? Mun ex maksaa 100e, tulot brutto 1300e.
Joo, niinhän mä arvelinkin että isän ei ole PAKKO antaa enempää. Mutta olen kuullut, että sellaisiakin isiä on, jotka haluavat osallistua lapsen kalliimpiin hankintoihin. En vaan ymmärrä, miksi hän kielsi minua ottamasta mitään yhteyttä..
Isän tulotilanne vaihtelee, milloin töissä, milloin koulussa..
-ap-
Kun meillä tuli exän kanssa ero, niin minä isänä ajoin lähes joka viikonloppu 170 km suuntaan, oli keli mikä tahansa, katsomaan lapsia.
Sain pitää lapsia luonani tasan yhden yökylän. Lapsetkaan eivät tahtoneet yöpyä meillä, niin en tahtonut mitenkään painostaa. Asiaan vaikutti varmaan kolme pientä taaperoa uuden vaimoni kanssa.
En ole saanut mitään mahdollisuutta vaikuttaa lapsiani koskeviin päätöksiin kolu- tms. asioissa.
Nyt kun tyttökin viettää yo-juhlia, niin minua ei ensin edes kutsuttu. Vasta kun rähjäsin ja painostin todella paljon, sain armollisesti kutsun. En vain tiedä viitsinkö mennä (yksin), etteivät vaan juhlat menisi piloille minun takiani.
Tytär ei edes tule puhelimeen kun soitan, paitsi joskus, hyvin harvoin. Ehkä noin 3 kk:n välein.
Mutta, kun piti ostaa yo-lakki, niin siihen kyllä pyydettiin rahaa.
tarvii muuta maksaa, sinun tulee elää vain tulojen mukaan:( Näin äitinikin kituutteli minun ja veljeni kanssa, isä, hänen uusi vaimonsa ja sisarpuoleni matkusteli ympäriinsä, kun me oltiin kotona ja äiti laski viimeisiään markkojaan...
Itse ostin 13-v pojalle ja maksoivat 65 euroa. Seuraavana kuuna joku heitti poikaa lumipallolla ja lasit meni ihan hajelle. Ostin samalla kertaa kahdet uudet 135 euroa yhteensä. Pojilla, kun ne lasit tuppaa hajoamaan koko ajan.
Pikkurahojahan nuo on. Mielestäni ei kannata alkaa riitelemään tuommoisista summista.
Itse ostin 13-v pojalle ja maksoivat 65 euroa. Seuraavana kuuna joku heitti poikaa lumipallolla ja lasit meni ihan hajelle. Ostin samalla kertaa kahdet uudet 135 euroa yhteensä. Pojilla, kun ne lasit tuppaa hajoamaan koko ajan.
Pikkurahojahan nuo on. Mielestäni ei kannata alkaa riitelemään tuommoisista summista.
Toinen yrittää hienovaraisesti vihjailla, että hänelle 65+135 e on pikkuraha.
Sen enempää taustoja tuntematta, sääliksi käytte sekä isä että lapset, teiltä on jäänyt isä-lapsi -suhde syntymättä.
Kun meillä tuli exän kanssa ero, niin minä isänä ajoin lähes joka viikonloppu 170 km suuntaan, oli keli mikä tahansa, katsomaan lapsia.
Sain pitää lapsia luonani tasan yhden yökylän. Lapsetkaan eivät tahtoneet yöpyä meillä, niin en tahtonut mitenkään painostaa. Asiaan vaikutti varmaan kolme pientä taaperoa uuden vaimoni kanssa.
En ole saanut mitään mahdollisuutta vaikuttaa lapsiani koskeviin päätöksiin kolu- tms. asioissa.
Nyt kun tyttökin viettää yo-juhlia, niin minua ei ensin edes kutsuttu. Vasta kun rähjäsin ja painostin todella paljon, sain armollisesti kutsun. En vain tiedä viitsinkö mennä (yksin), etteivät vaan juhlat menisi piloille minun takiani.
Tytär ei edes tule puhelimeen kun soitan, paitsi joskus, hyvin harvoin. Ehkä noin 3 kk:n välein.
Mutta, kun piti ostaa yo-lakki, niin siihen kyllä pyydettiin rahaa.
Toinen yrittää hienovaraisesti vihjailla, että hänelle 65+135 e on pikkuraha.
Yritin vaan sanoa, että ne lasit ei tosiaankaan ole nykyään välttämättä hirveän kalliita vihjailematta mitään.
rupea riitelemään asiasta, anna vain olla. Et saa kuin pahan mielen itsellesi ja saatat tulehduttaa isän ja pojan välejä.
Esiinnyt vain kylmän viileästi, ja jos kerran mies käski olla ottamatta mitään yhteyttä, älä sinäkään vastaa hänen puheluihinsa tai tekstiviesteihinsä. Eihän hänelläkään ole silloin oikeutta ottaa sinuun yhteyttä.
Valitettavasti tuollaisia kusipäitä on maa pullollaan, eikä niille mitään mahda.
Ja vähän ohiksena vielä, että onpas todella pieni elatusmaksu. Lapseni isän osuus elatusmaksusta on 60€ eli lapsikorotuksen verran mitä työttömät saavat.
[quote author="Vierailija" time="30.05.2011 klo 19:43"]
Toinen yrittää hienovaraisesti vihjailla, että hänelle 65+135 e on pikkuraha.
Yritin vaan sanoa, että ne lasit ei tosiaankaan ole nykyään välttämättä hirveän kalliita vihjailematta mitään.
Jospa lastenvalvoja osaisi auttaa?
Kun maksaa elarit, ei ole velvollisuutta niin minkäänlaista osallistua muuten enää lapsen kuluihin. Sitähän varten ne elarit määrätään, ettei tarvii joka nippelistä ja nappelista käydä kädenvääntöä toisen osapuolen kanssa.