synnytyskivut ja mies
Ei ne suunnitelmat aina mene niinkuin elokuvissa. Meinaan synnyksestä tässä pikku juttu vain on.
Aina pitää suunnitella että kuinka sitä kipua hellitetään. Vaikkapa niin, että mies tuo kylmän pyyhkeen otsalle taikka niin, että hän hieroo selkää.
Minä suunnittelin myös tuommoisia.. mutta kun synnytys oli sitten käynnissä - en antanut miehen koskea ollenkaan itseeni! Se tuntui pahentavan kipuja. Ja mitään pyyhkeitä ei tarvinnut edes esitellä minulle. Sitten kun puskin vauvaa ulos, en huomannut että mitä se mies teki siinä sivussa. Kysyin oikein, että mitä teit.
: )
Kommentit (6)
Mulle riitti, että mies oli vieressä ja saatoin katsella häntä, tuli turvallisempi olo. Kun muuten siinä oli kaikkien niiden laitteiden ja johtojen ja tippojen keskellä, niin oli hyvä, että oli yksi turvallinen asia, mitä katsella :)
Purin kipua puhumalla. Kenelle muulle sitten olisin supistuksen tullessa puhua pälpättänyt kuin miehelle? Vaikka hän ei kanniskellut pyyhkeitä tai hieronut selkää, niin tieto siitä, ettei ole yksin vieraiden ihmisten keskelleä, lohdutti. Oli myös ihana puristaa lämmintä, tuttua kättä ponnistaessa vauvaa ulos.
että hän pitää mua kädestä kiinni kun tarvin häntä. Ja sen teki. =) Sain puristaa niin lujaa kun pystyin ja huutaa ja karjua (sattu!!!! kivunlievitys ei toisessa synnytyksessä toiminut) ja mies oli silti siinä. Lähellä. Katselemassa oman lapsensa syntymää.
että hän pitää mua kädestä kiinni kun tarvin häntä. Ja sen teki. =) Sain puristaa niin lujaa kun pystyin ja huutaa ja karjua (sattu!!!! kivunlievitys ei toisessa synnytyksessä toiminut) ja mies oli silti siinä. Lähellä. Katselemassa oman lapsensa syntymää.
sitä isoa kättä tarvitsin :) ja puristinkin aikas kovaa :DD
Joukko opiskelijoita pyysy tulla katsomaan ja annoin luvan.
Keskityin vain ja ainoastaan vauvan ulos pykäämiseen ja muulla ei ollut väliä.
sama täällä:-)Olin keskittynyt vain ja ainoastaan itseeni, mikään muu ei ollut silloin huomionarvoista.