Säälittääkö teitä lapset, jotka perii kaiken isommilta sisariltaan,

ap

varsinkin kun ovat samaa sukupuolta. Ei mitään ihmeellistä siis.

Tai no sitten säälittää jos tyttö joutuu käyttämään pokien vaatteita tai päinvastoin.

Meilläkin kaikki kulkee isommalta pienemmille, kunnes kuluu puhki. Tosin - ostan esikoisellekin kaiken käytettynä... :)

Meillä toimitaan juurikin näin, mutta aina sille pienimmälle jotain ihan uuttakin ostetaan. Sitten tyttö saa valita ja hintaa ei vilkuilla.

Jos eteenpäin siirtyvät välineet/vaatteet ovat kunnossa niin miksi pitäisi sääliä?



Jos ne kelpaa myytäväksi eteenpäin vaikka kirpparilla niin eiköhän ne sille nuoremmallekin lapselle käy ihan hyvin.



Onko se lapsen elintason määrite minkä hintainen tai kuinka uusi vaate/lelu/väline hänellä on käytössä?

Meillä ostetaan ihan alunperinkin molempien käyttöön eikä sillä ajatuksella että nuorempi saa nyt vanhemman vanhat tavarat. Uudet tavarat eivät siis ole vanhemman ikiomia. Tietysti nuoremmalle ostetaan myöskin uutta jos jotain tarvitsee. Jos joku tavara on huonokuntoinen niin ei sitä väkisin nuoremman käyttöön laiteta mutta on kuitenkin ekologista että sisarukset käyttävät samoja tavaroita. Itse mietin ostokset aina hyvin etukäteen sillä periaatteella että kahdella lapsella täytyy olla ajanmukaiset ja toimivat tavarat. Jos olisi suuria ikäeroja niin varmasti sitten tulisi isommille ostettua esim. vaatteita uusina koska ei ne vaatteet kymmenen vuoden jälkeen ihan samanlaisia ole.

Pienemmälle ne välineet on kuitenkin ikään kuin uusia sitten, kun ne siirtyvät hänen käyttöönsä. Ihan yhtä iloinen se on kuin kaupasta ostetuista.



Toki sitten pitää ostaa uutta, jos jokin vaate tai väline on mennyt huonoon kuntoon. Joskus se pienempikin siis saa ihan kaupasta ostettua.

urheiluvälineet ostetaan aina uudet molemmille lapsille. Siitä emme tingi. Itse kun sain aina jotkut löysät luistimet tai käpyset sukset nuorena, niin nyt en tässä nuukaile. Polkupyörä on poikkeus. Vanhat menee myyntiin huutonettiin heti, kun on pienet isommalle.

Molemmat vanhemmat olemme pienempiä sisaruksia ja olemme perineet kaiken, vaatteista luistimiin. Sen takia ymmärrämmekin, että pienemmälle pitää ostaa jotain omaa, uutta. Osan perii, ja osa ostetaan uutena tai käytettynä.. että molemmat saa jotain ihan omaa. Tämä ei ole rahakysymys, vaan periaate. "Uutta" voi hankkia kirppikseltäkin, se kun ei ole sisarukselta peritty.

kun kaikki mun tavarani ostettiin sitä silmällä pitäen että ne kävisivät sitten pikkuveljellekin myöhemmin.



Koin että mun tavarani eivät oikeasti olleet minun vaan veljen, ja minä vain esikäytin niitä kunnes ne sopivat veljelle.



En todellakaan ole käyttänyt mitään yhtään unisex-tavaroita sen jälkeen kun aloin itse valita. Olen vähän liiankin naisellinen, välillä lipsahtaa mauttomuuden puolelle.

kun kaikki mun tavarani ostettiin sitä silmällä pitäen että ne kävisivät sitten pikkuveljellekin myöhemmin.

Koin että mun tavarani eivät oikeasti olleet minun vaan veljen, ja minä vain esikäytin niitä kunnes ne sopivat veljelle.

En todellakaan ole käyttänyt mitään yhtään unisex-tavaroita sen jälkeen kun aloin itse valita. Olen vähän liiankin naisellinen, välillä lipsahtaa mauttomuuden puolelle.

En sanonut mitään, mutta minusta oli varsin outoa että hän osti polkupyörän joka on oikeastaan poikien pyörän, tytölleen. Hän perusteli asian silleen että hän ostaa pyörän niin että se käy myös pikkuveljelle. Jäi paha mieli tytön puolesta, hän ei oikaeastaan saanut polkupyörää, vaan pikkuveli sai ja hän saa armollisesti ensin käyttää sitä ennen kun sopii veljelleen.

Aika surullista!

Kierrättäminen on järkevää sekä taloudelliselta että ekologiselta kannalta.



Eikä se niin mene, ettei pienempi saa koskaan mitään uutta. Tietenkin saa, tarpeen mukaan. Meillä esim. kengät eivät juuri koskaan periydy, kun lapset ovat syntyneet eri aikaan vuodesta. Vaatteet periytyvät sen mukaan, mitä niiden kunto sallii. Kuopus on innoissaan, kun isosiskon vaatteita siirtyy hänelle.



Urheiluvälineet periytyvät ilman muuta, eikä se näytä lapsia haittaavan. Polkupyörä on tosin viimeksi ostettu kuopuksellekin omana, koska tytöt ovat melko samankokoiset ja pyörän käyttöikä on useamman vuoden.

Voihan se äiti ostaa isommallekin kaiken käytettynä.

ja hyvätuloisia ollaan... ettei se siitä mitenkään kiinni ole.

näinä aikoina pitää ajatella myös ekologiselta kannalta = käyttökelpoisten vaatteiden ja tavaroiden kierrätystä on hyvä suosia, ei turhaa (luonnonvarojen ja energian) kulutusta.

urheiluvälineet ostetaan aina uudet molemmille lapsille. Siitä emme tingi. Itse kun sain aina jotkut löysät luistimet tai käpyset sukset nuorena, niin nyt en tässä nuukaile. Polkupyörä on poikkeus. Vanhat menee myyntiin huutonettiin heti, kun on pienet isommalle.

eivät mene miksikään vuodessa parissa, ei myöskään sukset tai jalkapallot, lumilauta tai pulkupyörä. Voi ostaa myös niitä ei-halvimpia.

säälittäisi? yhdellä lapsella olleet on melkein kuin uusia ainakin lelut. varmaan ostaa myös uusia tytölle, mut ihan järkevältä kuulostaa minusta

jos lapsi tosiaan perii KAIKEN. Sellainen säännöllinen kierrätys sisaruksille on ok, mutta muistan itsekin, miten tuntui aina pahalta kun kaikki vaatteet ym. olivat sisaruksille hankittuja tai heidän valitsemiaan.



Joten ihan 1-2 asiaa, jotka on ostettu lapselle itselleen, auttavat jo paljon.

kun lapset ovat isompia niin en haluaisi korostaa sitä että pikkusisko saa sitten isosiskon vanhat. Meillä isosisko jaksoi kiusata siitä että minä sain vain siskon vanhoja enkä omia tavaroita. Sanoi siis aina että se ja se ei ole minun omani vaan itse asiassa siskon mutta hän ei sitä enää halua niin voin nyt käyttää sitä. Se tuntui inhottavalta kun olin lapsi. Vanhempani kyllä ostivat minulle myös uusia tavaroita, ehkäpä juuri tuosta syystä?



Siksi aion selittää lapsilleni että äiti ostaa tavarat yhteiseksi ja ne eivät siis ole pikkusiskolle isonsiskon jämiä. Lapset ottavat lelut mielestäni aika henkilökohtaisesti joten niitä kierrätän vain harkiten. Molemmille siis mieluummin uusia leluja jotka sitten myydään kun niitä ei enää tarvita. Samoin monet vaatteet.