Kertoisitteko mulle miltä tuntuu olla

Ehkä se johtuu siitä, että kärsimme vuosia lapsettomuudesta ja lapsettomuushoidoista. Vessan lattialla istuessani ja oksennellessanikin ajattelin, että ihanaa, istukka toimii! :)

Onnea kaksosista!

Koko ajan haisee todella paha hiki (kävin suihkussa 2-3x vrk), oksetti sairaasti yli puolenvälin, jatkuva nälkä. Loppuvaiheessa teki vain mieli huudella TRUUT! norsumaisesti, kun kuljin kaupungilla.

Mutta muuten, ei tuo niin pahaa aikaa ollut kuitenkaan. Ekan kanssa minusta jopa synnärillä oli kivaa, kun saimme olla perhehuoneessa ja kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Samoin tykkäsin kakkosta saadessani keikkua hiljaksiin keinutuolissa ja jutella kätilön kanssa kissoista... Minulle tulee aina sellainen haikeannostalginen olo, kun ohitan Kättärin. Enää en lapsia varmaankaan "tee", menen opiskelemaan, ja valmistuessani kakkoskierrokselta olen varmaan öbaut 40-vuotias.

tajuaahan sen jokainen, että fyysisesti se on rankkaa koska kohtu loppuvaiheessa yltää rintalastan puoliväliin, niin kaiken muun toiminnon se runttaa sivuraiteelle (mm mulla sydämeen on jäänyt alttius rytmihäiriöille.) Maraton-vertaus on mielestäni paikallaan. Kolme peräkkäistä raskautta kokeiltuani tuntui, että neljännen vielä ehkä putkeen kestäisi, viidennen jälkeen kuolisi rasitukseen. Mutta raskauksien jälkeen sitten tuntuikin ihan supermieheltä, kun ylimääräinen rasitus poistui. Lähin kokemus raskaana oloon on mielestäni kantaa kantoliinalla ristisidonnassa pientä vauvaa: iholla ja liki sydämen alla ja kun vielä vauva tuttu (oma) vielä tunnepuolikin mukana.



Mutta henkisesti: normaalin kuukausittaisen mielialanheittelyn ja hormonien tepposten sijaan vain piiiitkää seesteistä tasaisuutta. Hienoa.