Olen huomannut merkillisen jutun.Olen siis jo täyttänyt 40v.

Eli jotekin haluan nykyään vetäytyä seurasta.Mua ei silleen kiinnosta olla esillä kun nuorena taas tykkäsin.Sosiaalinen ulosanti on muuttunut.Olen tullut hiljaisemmaksi.Näin se luonne sitten muuttuu iän myötä.Sanoja ei aina tunnu löytyvän ja hymistelen vaan.Siitä kiva työ ettei tarvitse puhua paljoa.Voi keskittyä seisomiseen ja pissan pidättelyyn.

asioilla, jos sanavarasto alkaa karsiutua. Lue, opettele jokin uusi taito, harrasta, tee ristikoita, jollet sitten ehdoin tahdoin halua tylsistyä jo tuossa iässä.



*loppu häämöttää, kääkkä*

varmaan masentunut.

paitsi että olen vasta 24v :D

Itsekin olin nuorena puhelias ja sosiaalinen, vanhemmiten(kolmekymppisenä alkoi), minusta on tullut vähän erakoitunut. Lasten ja miehen kanssa puhun, ei oikein jaksa puolituttujen(kaan) kanssa höpötellä juuri mitään.



Minusta on siis tullut samanlainen kuin isästäni. Hän oli sellainen metsien mies(ei pultsari :) eli tykkäsi kulkea yksin luonnossa, olla pitkiä aikoja järvellä ym. Aivan hiljaa.

Itsekin olin nuorena puhelias ja sosiaalinen, vanhemmiten(kolmekymppisenä alkoi), minusta on tullut vähän erakoitunut. Lasten ja miehen kanssa puhun, ei oikein jaksa puolituttujen(kaan) kanssa höpötellä juuri mitään.

Minusta on siis tullut samanlainen kuin isästäni. Hän oli sellainen metsien mies(ei pultsari :) eli tykkäsi kulkea yksin luonnossa, olla pitkiä aikoja järvellä ym. Aivan hiljaa.

Sama kuvaus pätee varmaan aika moneen ihmiseen kylläkin.



Miksi puhua, jos ei ole asiaa. Kohteliaisuus ja vastaaminen kysyttäessä on eri asia.