Miten sanoa kohteliaasti pienten lasten vanhemmille, ettei halua esim. lomamatkalleen
perheen seuraa?
Siinäpä se tulikin pähkinänkuoressa, nimittäin meidän perheen dilemma.
Olemme yksilapsinen (omasta halusta) perhe, ja saimme ainokaisemme tosi nuorina. Nyt päälle kolmekymppisinä lapsemme on jo esiteini, mutta akateemisen ystäväpiirin lapset ovat kaikki ikähaarukalla 0-5 vuotta (lapset on tehty vasta opintojen ja uran aloituksen jälkeen).
Itse työskentelen alalla, jossa joudun jatkuvasti vuorovaikuttamaan pienten - ja usein psyykkisesti oirehtivien - lasten kanssa. Nautin työn vastapainona vapaa-ajasta, jossa jo isomman lapsen kanssa voi harrastaa, matkustaa ja rentoutua ihan eri tavalla kuin "täyshuollettavien" ja jatkuvasti vahdittavien vauvojen ja taaperoiden kanssa. Mies on kanssani samalla aaltopituudella: jos haluaisimme kuunnella vauvan huutoa öisin ja viettää lomamme hiekkalaatikon reunalla vahtien, voisimme tehdä lisää lapsia itsekin.
Etenkin kesäloman lähestyessä olemme ikävissä tilanteissa: kaveripiiri ehdottaa yhteisiä lomamatkoja ja mökkireissuja. Ja toki viikonloppu mukavasti meneekin pienlapsiperheenkin kanssa, mutta jos maksan monta tuhatta euroa siitä, että pääsen jonnekin pidemmälle lomailmaan, en todellakaan halua olla sidottu pienten lasten uni- ja ruokarytmeihin ja huutoon ja huoltoaikatauluun.
Minulla ei siis ole mitään pieniä lapsia vastaan, päin vastoin. Mutta jokainen pienen lapsen vanhempi varmasti tietää, millaista arki tai lomailu alle kouluikäisten kanssa on! Totta kai aikuisilla on vapaampaa yhden 12-vuotiaan kanssa, jota ei tarvitse koko ajan vahtia ja joka viihtyy jo paljon yksikseen/kavereidensa kanssa, kuin muutaman 0-3-vuotiaan kanssa.
Ystäväpiiri ei tosiaan tunnu rekisteröivän erilaisten elämäntilanteidemme epäsuhtaa. Itse asiassa minusta tuntuu, että jotkut jopa petaavat oman lomansa niin, että meidän perheen kanssa lomaillessa saisi pari ylimääräistä käsiparia lastenhoitoon (kun meillä ei ole omaa vauvaa hoidettavana) ja jopa esiteinin viihdyttämään ja katsomaan taaperoiden perään.
Miten hitossa sitä kieltäytyy yhteisistä lomaehdotuksista ilman, että loukkaa ketään?
Sanoisitteko suoraan vai keksisittekö jonkun tekosyyn? Minkä? - Vai olenko minä ihan sosiaalinen vammainen ja ikävä ihminen näiden ajatusteni kanssa?
Kommentit (87)
kun kirjoitin ylempää viestiäni.
Joo, siis kun lapsemme oli pieni, olimme tosi paljon yksiksemme nimenomaan lomilla ja viikonloppuina. En tosiaan raahannut lastani parikymppisten biletysmatkoille -ihan jo lapsenkin takia, ja siksi myös, että ymmärsin, että parikymppiset lapsettomat opiskelijat eivät ehkä halua illanvietossaan huomioida taaperon tarpeita.
Arkisin näimme, enkä tosiaan syytä ystäviäni mistään! He olivat ihania, ja kaikki ovat aina rakastaneet lastamme. Mutta elämäntilanne oli silloin erilainen, ja minä nuorena äitinä hyväksyin sen, ettei yhteisiä lomia paljon vietty.
ap
myös kaikenikäisiä ihmisiä ja lapsista huolehditaan siinä missä kaikista muistakin. Jos et halua lapsia lomiasi häiritsemään, sen kun sanot kavereille, että ehkä myöhemmin.
Yhden lapsen vanhemmat ovat usein itsekkäitä paskiaisia. Miksiköhän?
mutta onneksi vain yhden ystäväni kanssa. Vietettyäni muutaman kerran lomani vauva/taapero-vahtina, aloin sanomaan suoraan. Olen sanonut, että en halua matkustaa vauvan tahtiin, kun itselläni ei ole vauvoja. Ja lisäksi, että tykkään silloin tällöin muutaman tunnin olla vaikka "apukäsinä", mutta että en jaksa vauvaa/taaperoa viikkoa tai kahta, lomallani. Mulla on vähän rahaa ja siksikin otan harvoista lomistani irti, minkä saan. Ystäväni on ymmärtänyt ja esim. seuraava lomani on yhteinen viikonloppumatka hänen kanssaan ihan kahdestaan. Kumpikin odottaa tätä lomaa kovasti.
Itse olen tehnyt päätöksen pysyä yksilapsisena
Miesparka...
tässäkin ketjussa alkoi sitten sanasota äidin oikeasta iästä. Mitä helkkaria se muita voi noin ahdistaa jos ap on saanut lapsensa nuorena? Yleensähän nuoret äidit ovat pohjasakkaa siksi, että heidän lapsensa elävät sitten arvoisien av-mammojen verorahoilla. Ap:n tapauksessa näin ei ilmeisesti ole joten opiskelut ensin hoitaneen äidin on ihan turha kokea itseään yhtään paremmaksi.
Vielä fiksumpaa on sitten jonkun kouluttamattoman lähiömammam tulla riehumaan 37-vuotiasta lapsettomuudesta kärsivistä äideistä. Toisaalta, ymmärrän kyllä kateuden tässä tilanteessa, toinen on sentään kouluttautunut ihan oikaan ammattiin ja luonut uran ja ehkä ostanut talonkin ennen lapsia. :)
Eläkää ja antakaa muiden elää!
Täh. En tiedä oikein ketään perhettä jota joku pakottaisi lomailemaan kanssaan. kysyä voi mutta ihan yksinkertaista vastata, että lomailemme aina ovaan oman perheen kesken.
Sano, että teidän täytyy olla oman perheen kanssa. Ei kukaan voi loukkaantua siitä, että joku perhe haluaa olla keskenään.