Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten sanoa kohteliaasti pienten lasten vanhemmille, ettei halua esim. lomamatkalleen
28.05.2011 |
perheen seuraa?
Siinäpä se tulikin pähkinänkuoressa, nimittäin meidän perheen dilemma.
Olemme yksilapsinen (omasta halusta) perhe, ja saimme ainokaisemme tosi nuorina. Nyt päälle kolmekymppisinä lapsemme on jo esiteini, mutta akateemisen ystäväpiirin lapset ovat kaikki ikähaarukalla 0-5 vuotta (lapset on tehty vasta opintojen ja uran aloituksen jälkeen).
Itse työskentelen alalla, jossa joudun jatkuvasti vuorovaikuttamaan pienten - ja usein psyykkisesti oirehtivien - lasten kanssa. Nautin työn vastapainona vapaa-ajasta, jossa jo isomman lapsen kanssa voi harrastaa, matkustaa ja rentoutua ihan eri tavalla kuin "täyshuollettavien" ja jatkuvasti vahdittavien vauvojen ja taaperoiden kanssa. Mies on kanssani samalla aaltopituudella: jos haluaisimme kuunnella vauvan huutoa öisin ja viettää lomamme hiekkalaatikon reunalla vahtien, voisimme tehdä lisää lapsia itsekin.
Etenkin kesäloman lähestyessä olemme ikävissä tilanteissa: kaveripiiri ehdottaa yhteisiä lomamatkoja ja mökkireissuja. Ja toki viikonloppu mukavasti meneekin pienlapsiperheenkin kanssa, mutta jos maksan monta tuhatta euroa siitä, että pääsen jonnekin pidemmälle lomailmaan, en todellakaan halua olla sidottu pienten lasten uni- ja ruokarytmeihin ja huutoon ja huoltoaikatauluun.
Minulla ei siis ole mitään pieniä lapsia vastaan, päin vastoin. Mutta jokainen pienen lapsen vanhempi varmasti tietää, millaista arki tai lomailu alle kouluikäisten kanssa on! Totta kai aikuisilla on vapaampaa yhden 12-vuotiaan kanssa, jota ei tarvitse koko ajan vahtia ja joka viihtyy jo paljon yksikseen/kavereidensa kanssa, kuin muutaman 0-3-vuotiaan kanssa.
Ystäväpiiri ei tosiaan tunnu rekisteröivän erilaisten elämäntilanteidemme epäsuhtaa. Itse asiassa minusta tuntuu, että jotkut jopa petaavat oman lomansa niin, että meidän perheen kanssa lomaillessa saisi pari ylimääräistä käsiparia lastenhoitoon (kun meillä ei ole omaa vauvaa hoidettavana) ja jopa esiteinin viihdyttämään ja katsomaan taaperoiden perään.
Miten hitossa sitä kieltäytyy yhteisistä lomaehdotuksista ilman, että loukkaa ketään?
Sanoisitteko suoraan vai keksisittekö jonkun tekosyyn? Minkä? - Vai olenko minä ihan sosiaalinen vammainen ja ikävä ihminen näiden ajatusteni kanssa?
Kommentit (87)
samoin voin vallan hyvin reissata isovanhempien kanssa. parhaat reissut tulee, kun on paljon eri-ikäistä sakkia liikkeellä. ja vaikka olisimme reissussa pikkulapsiperheiden kera, ei heidän aikataulunsa meitä orjallisesta sitoisi.
Sorry, vaikutat ikävältä ihmiseltä.
t. Kolmen ison teinin äiti, jonka lapset ovat olleet pieniä joskus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaika meillä onkin pieniä lapsia. Miksi pitäisi muiden perheiden kanssa lomailla. Tai jos satuttaisiinkin samaan kohteeseen joskus, niin mentäisiin ihan omilla ehdoilla.
Ei tulisi mieleenkään suunnitella lomareissuja ystäväperheiden kanssa, joissa ei ole samanikäisiä lapsia. Siskoani pyydetään joskus mukaan ja joskus anoppia, mutta ymmärrämme toki, että lastemme kanssa ei aina ole niin ihana matkustaa.
Minusta asia on sellainen, jonka jokaisen lapsiperheen täytyy osata niellä. Ei voi vaatia, että kaikki kärsivät yhden perheen korvatulehduskierteisistä lapsista, ei varsinkaan sellainen perhe, jossa lapset ovat jo isompia.
Minä en varmaan edes vaivautuisi selittelemään (kyllä niiden selitysten läpi näkee) vaan sanoisin vaan, että matkustamme oman perheen kesken.
akateemisen ystäväpiirin lapset ovat kaikki ikähaarukalla 0-5 vuotta (lapset on tehty vasta opintojen ja uran aloituksen jälkeen).
opintojen ja uran aloituksen jälkeen, jos siellä päässä on älyn lisäksi myös järkeä
Minun mielestä kannattaa sanoa suoraan. Voihan senkin sanoa ihan nätisti eli juuri niin kuin tuossakin selitit. Kyllä itse ainakin ymmärtäisin hyvin, jos olisin se toinen osapuoli. Loukkaantuisin, jos sanoisit vain jotain, että "ei me haluta, kun teillä on niitä vinkuvia ja tekemisiä rajoittavia lapsia" (mikä on siis täysin totta sekin) vaan voi sanoa, että tykättäisiin rentoutua ihan aikuisseurassa työn vastapainoksi ja vähän selittää asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perheensä kanssa on tottunut yhteisiin lomiin. Itse olisin niin itsekäs (kuulisin myös perheen mielipiteen), että en todellakaan lähtisi pikkulapsiperheiden kanssa lomalle.
Me olemme lomailleet kerran vuodessa siskoni perheen kanssa yhdessä lyhyitä lomia, meillä on suunnilleen samanikäiset lapset. Nyt mieheni ilmoitti, että todellakaan ei enää halua mihinkään heidän kanssa yhdessä, ja olen itsekin aika samaa mieltä. Siskon mies on käyttäytynyt tosi huonosti, ja siskoni on miehensä puolella. Että kyllä nämä lomatavat voi oikeasti muuttaa!
Ja jonotellaan paniikissa lapsettomuushoitoihin kun ikää on jo 37v eikä näytä tärppäävän... Ja sitten down-seulassa paljastuukin poikkeavaa.
akateemisen ystäväpiirin lapset ovat kaikki ikähaarukalla 0-5 vuotta (lapset on tehty vasta opintojen ja uran aloituksen jälkeen).
opintojen ja uran aloituksen jälkeen, jos siellä päässä on älyn lisäksi myös järkeä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli meillä on TOSI TIIVIS ystäväpiiri. Olemme tunteneet monet toisemme jo pari vuosikymmentä. Vietämme paljon aikaa yhdessä ja vaikkapa kyläilyn suhteen on "aina avoimet ovet". - Ei siis ole kyse mistään varovaisista ehdotuksista, vaan jotkut ystävät ovat esim. esittäneet asiansa näin "Hei, tehän ajattelitte lähteä sinne XXX-paikkaan lomilla. Lähdetään kaikki yhdessä! Joo, vuokrataan yhdessä lomakoti, tulee paljon halvemmaksi. Mitä viikkoja olitte ajatelleet?"
Ystäville ei siis tule mieleenkään, että asiassa voisi olla joku ongelma, ja miksi tulisikaan, koska viihdymme periaatteessa toistemme seurassa ja olemme seurallisia sillä tavalla, että vapaa-aikaa harvoin vietetään ihan vaan oman perheen kesken.
Ja joo, minunkin lapseni on toki joskus ollut pieni, ja kuten jo aiemmin mainitsin, ei minulla ole mitään pieniä lapsia vastaan (en kai muuten olisi ainokaistanikaan tehnyt tai työskentelisi jatkuvasti pienten lasten hyväksi). Mutta jokainen aikuinen kai tekee omat päätöksensä sen suhteen, miten haluaa elämänsä elää ja mitkä ovat omat "resurssit" ja halut lasten suhteen. Itse olen tehnyt päätöksen pysyä yksilapsisena, ja esim. juuri lomilla haluan tosiaan niistä yksilapsisuuden eduista nauttia.
On tosi vaikea keksiä mitään järkevää sanottavaa, kun ystäväpariskunta esittää matkaehdotuksen suunnilleen käsi tietokoneen hiirinäppäimellä valmiina varaamaan lennot. "Ei kiitos" vaatisi jotain lisäselitystä kyllä siinä tilanteessa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sen tässä tuntemattomana noin esität, niin kyllähän sen ymmärtää, ettei enää lomalla halua katsella saman ikäisiä lapsi, joita töissä on. Ja muutenkin juuri tuo, että kun itseltä on pikkulapsiaika ohi, niin lomalta odottaa jo enemmän vapautta. Ainakin minä odotan, että sitten kun lapset kasvaa, niin voidaan tehdä toisenlaisia lomia.
Mutta sitten, jos mulle joku tuttu tulisi tuota samaa selostamaan, niin kyllä mun olisi varmasti vaikeampi ottaa se näin neutraalisti. Mä ajattelisin helposti jotain, että oikeestiko lapset on meidän ystävyyden tiellä, tai muuta vastaavaa. Ja luulen, että jälkikäteen tulisi miehen kanssa ihmeteltyä, että mikä niitä ystäviä vaivaa, onkohan ne loukkaantuneet jostain. Vai onko ne muuttuneet ihmisinä. Toki tuo ihmettely ainakin meillä jäisi perheen sisälle, ei ole sentään tapana pohtia muiden elämää tuttavien kanssa.
Ja koska sinäkin pohdit toisten reaktiota, niin ne teidän ystävät ei taida olla yhtään sen avarakatseisempia ja suvaitsevampia kuin minäkään. Ja tosiaan hassua, että vaikka mä periaatteessa ymmärrän asian, niin silti se ottaisi tunteisiin.
Ap:n pointti on kuitenkin ihan asiaa. Itsekin olen huomannut, että yhteislomat sujuu parhaiten niiden kanssa, joilla on samansuuntainen perhetilanne ja jotka on muutenkin hyvin samanhenkisiä.
Mutta omalta osaltani sanon, että jokin riitävän uskottava valkoinen valhe toimisi minuun paremmin. Mutta sen on sitten oltava oikeasti uskottava, sillä mä olen myös herkkä vaistoamaan, kun ihmiset ei oo rehellisiä.
"paniikissa" lapsettomuushoitoihin 37-vuotiaana, kun tekisin lapsen jotain 24-vuotiaana opiskelijana. Kyllä mun ainakin on sanottava, että vauvan saaminen opiskeluiässä olisi melko tarkalleen se kammottavin vaihtoehto mitä elämässä voisi tapahtua auto-onnettomuuden tai tai syövän jälkeen. En mitenkään pidä ihanteellisena sitä, että saa lapsen nuorena.
Sain muuten omat lapseni 36- ja 38-vuotiaana ilman hoitoja. Jos niitä hoitoja on tarvitakseen, niin yhtä hyvin niitä voi tarvita jo 20-vuotiaana, kaikilla kun ei ole iästä kiinni se, kuinka helposti raskautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tullut mieleen, että kavereitasi on saattanut ärsyttää, kun olet raahannut lapsesi känisemään jokaikiseen tilaisuuteen? Kun he olisivat halunneet nauttia rauhassa nuoruudestaan?
Mikset vaan sano, että kiitos, mutta me halutaan nyt lomailla perheen kesken?
Silloin voisi ainakin helposti kieltäytyä lomaseurasta vetoamalla "laatuaikaan"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olitteko te lapsenne kanssa pois näiltä lomilta kun lapsi oli pieni? Toimitte nyt samalla tavalla. Jos teidän lapsi hyväksyttiin silloin, nyt on teidän vuoronne joustaa. Eiköhän ne ole tunteneet lastanne kohtaan samoin mitä te nyt tunnette toisten lapsia kohtaan.
Tää ap:n kirjoitus on muuten tosi hyvä esimerkki siitä, että lapsen saaneet eivät aina todellakaan ole ymmärtäväisempiä toisia lapsiperheitä kohtaan. Ne lapsettomat voi olla paljon joustavampia.
"paniikissa" lapsettomuushoitoihin 37-vuotiaana, kun tekisin lapsen jotain 24-vuotiaana opiskelijana. Kyllä mun ainakin on sanottava, että vauvan saaminen opiskeluiässä olisi melko tarkalleen se kammottavin vaihtoehto mitä elämässä voisi tapahtua auto-onnettomuuden tai tai syövän jälkeen. En mitenkään pidä ihanteellisena sitä, että saa lapsen nuorena.
Sain muuten omat lapseni 36- ja 38-vuotiaana ilman hoitoja. Jos niitä hoitoja on tarvitakseen, niin yhtä hyvin niitä voi tarvita jo 20-vuotiaana, kaikilla kun ei ole iästä kiinni se, kuinka helposti raskautuu.
eli meillä on TOSI TIIVIS ystäväpiiri. Olemme tunteneet monet toisemme jo pari vuosikymmentä. Vietämme paljon aikaa yhdessä ja vaikkapa kyläilyn suhteen on "aina avoimet ovet". - Ei siis ole kyse mistään varovaisista ehdotuksista, vaan jotkut ystävät ovat esim. esittäneet asiansa näin "Hei, tehän ajattelitte lähteä sinne XXX-paikkaan lomilla. Lähdetään kaikki yhdessä! Joo, vuokrataan yhdessä lomakoti, tulee paljon halvemmaksi. Mitä viikkoja olitte ajatelleet?"
Meidän lapsemme on 11-vuotias, kavereiden lapset 0-3 -vuotiaita. Kuten ylempänä sanoin, pitää löytää kultainen keskitie. Aina kesäisin käydään vähintään yksi yhteinen mökkireissu ja useimmat koittavat saada lapset käsistään, mutta kyllä nykyään on lapsiperheaikaa mökkielämäkin.
Jos mennään mökille, niin tosiaan huolehditaan yörauhasta: etsitään sellainen mökki, jossa on nukkuma-aitta tai yöpymismahdollisuus saunalla tms. äänieristettynä. :) Tiettyyn pisteeseen asti jeesataan muita lasten kanssa, mutta osataan kyllä ottaa omaa aikaa. Esiteinikin osaa kömpiä itse kirjan kanssa piiloon, jos ei jaksa lahkeissa roikkuvia natiaisia.
Me järjestellään lomat ja reissut niin, että saadaan nauttia tiiviistä ystäväpiiristä JA lomailla myös oman perheen kesken tai pelkällä aikuisseuralla. Ehkä teilläkin ystäväpiirissä alkaa kohta ne vuodet, jolloin voitte lähteä osaporukalla aikuisseurassa esim. pitkälle viikonloppureissulle.
Siltä osin, että haluat lomailla omalla porukalla. Mutta en sitä, että et osaa kieltäytyä kaverien ehdottamista lomista.
Senkus vaan sanot, ei kiitos, meillä on jo suunnitelmia.
Siis juuri noin. Haluan - ja en vähiten työni vastapainoksi - nyt nauttia vapaammista lomistani, kun oman lapseni olen jo kasvattanut ohi pikkulapsi-iän. En kuitenkaan halua, että ystäväni loukkaantuvat (edes tunnetasolla, koska järkitasolla hekin varmaan ymmärtäisivät) ja että tämä tulehduttaisi meidän läheisiä välejämme.
On tosi vaikea selittää ystävälle, miksi kyläily viikonloppuisin tai vaikkapa mökkiviikonloppu yhdessä on tosi kivaa (ihan oikeasti on!), mutta miksi ajatus kahdesta-kolmesta viikosta (niitä harvoja vuoden pikkulapsivapaita ja hoitovastuuvapaita viikkojani!) jossain yhteisessä loma-asunnossa ei todellakaan inspiroi!
Tosi moni ei myöskään tule ajatelleeksi sitä, että kun itse vaihdoin vaippoja ja valvoin öisin, ystäväni bilettivät lomilla opiskelijariennoissaan. Toki silloinkin tapasimme arkena, eikä kukaan ystävistäni hylännyt minua nuorena saadun lapsen takia, mutta ei minun "elämänvalintani" vaikuttanut heidän lomiinsa: he olivat nuoria ja lapsettomia. Miksi heidän valintansa sanelisivat nyt minun vapaa-aikaani vain, koska he ovat valtavirtaa?
Ja tuolle yhdelle vastaajalle, joka kommentoi jotain nuorena tehtyjen lasten "järjellisyydestä": ei varmaan saisi provosoitua, mutta onnistuit kyllä pahoittamaan mieleni. Ensinnäkin et yhtään tiedä, miksi olen lapseni niin nuorena saanut, ja toiseksikin et yhtään tiedä, kuinka elämäni on nuorena saadun lapsen kanssa rakentunut. Miten ihmeessä voit kommentoida sitä, onko tämä ollut järkevää? Minun nähdäkseni meidän perheellämme on asiat poikkeuksellisen hyvin, niin emotionaalisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti kuin muillakin elämän osa-alueilla. Ja itse esim. valmistuin ihan samassa ajassa akateemiseen ammattiin kuin ystäväpiirini (ne pari vuotta, jotka "hukkasin" vanhempainvapaalla voitin motivaatiossa ja opiskelijabiletyksestä kieltäytymällä), joten elämäntilanteissamme ei ole mitään muuta eroa kuin lasten iät!
Kiitos kaikille vastauksista ja näkökulmista!
ap
Entä jos sanot, että: "Tänä vuonna olimme ajatelleet lomailla ihan kolmistaan. Katsotaan sitten jonakin toisena vuonna." Tai jos luulet jonkun ymmärtävän, niin voithan sanoa suoraan, että olet uupunut ja rankka työvuosi takana, joten ajattelit vain nukkua ja syödä rauhallisesti oman perheesi kesken.
Ja mun mielestä on epäkohteliasta odottaa teiltä lastenhoitoapua - esiteinistä puhumattakaan! Jokainen hoitaa lähtökohtaisesti itse lapsensa.
Alue: Aihe vapaa
"ihan kiva idea, mutta tänä kesänä me ajateltiin että mennään ihan vaan perheen kesken"
Ymmärrän kyllä sua hyvin. Siitä huolimatta, että itselläni pienin lapsi on juurikin vahdittava 3-vuotias.