Miten sanoa kohteliaasti pienten lasten vanhemmille, ettei halua esim. lomamatkalleen

"paniikissa" lapsettomuushoitoihin 37-vuotiaana, kun tekisin lapsen jotain 24-vuotiaana opiskelijana. Kyllä mun ainakin on sanottava, että vauvan saaminen opiskeluiässä olisi melko tarkalleen se kammottavin vaihtoehto mitä elämässä voisi tapahtua auto-onnettomuuden tai tai syövän jälkeen. En mitenkään pidä ihanteellisena sitä, että saa lapsen nuorena. Sain muuten omat lapseni 36- ja 38-vuotiaana ilman hoitoja. Jos niitä hoitoja on tarvitakseen, niin yhtä hyvin niitä voi tarvita jo 20-vuotiaana, kaikilla kun ei ole iästä kiinni se, kuinka helposti raskautuu.

älyn ja järjen jättiläinen niin ei voi muuta sanoa kuin että, sinulla on vähän turhan suuret luulot itsestäsi. Sinulla ei ole kumpaakaan. Huomasitko, että tämä ketju koski lomailua pienten lasten kanssa, ei sitä, missä iässä ne lapset kannattaa tehdä.

tykkään ennenkaikkea siitä kotielämästä ja ei ole multa pois jos ei kelvata sukulaisille kylään. eli en siinä mielessä valita,en vain ymmärrä kuinka itsekkäitä ja mukavuudenhaluisia jotkut on. ettei joskus vois jaksaa sitä lapsiperhettä. kun on just siivottu yms. enkä todellakaan tunge väkisin mussukoitani kellekään me ollaan ja nautitaan sitten ihan omassa kotona toisistamme. kyllä mä aion jaksaa lapsenlapsiani tulevaisuudessani. ei mua häiritse kenenkään itisevät ipanat. kun oltiin miehen kanssa nuoria ja lapsettomia ei m ua myöskään häirinny se et joskus lomilla elettiin kälyn vauvan rytmiin(suurinpiirtein). mutta kaikki ei olekaan mä,yhtä suvaitseva:)

sellainen pikku juttu,että en sivulauseessakaan sanonut etten jaksa hoitaa. t. se joka ei kelpaa sukulaisille=anoppilaan

jos sulla ollu toi tilanne ei tarkota että kaikilla muillakin. mä jaksan ja hoidankin.

Ainakin minusta perustelit tässä ihan hyvin. Jokainen saa viettää lomansa niin kuin itse haluaa, muu ystävyyden ylläpito on sitten erikseen

Onhan se nyt taivahan tosi, että pikkulapset ovat rasittavia vaatiessaan jatkuvaa hoitoa ja huomiota yötä päivää. Meillä on kaksi lasta, iät nyt 2,5v ja 6 kk ja kunhan nuo tuosta kasvavat, en todellakaan jää haikailemaan tätä aikaa! Kun lapset ovat isoja, heidän kanssaan olosta nauttii ihan eri tavalla kun se jatkuva hyysääminen vähenee. Ja jätämme lapsiluvun tähän kahteen, niin ei tuo pikkulapsi-show kestä vuosikaupalla. Minusta silloin on turha vinkua, jos tekee lapsen vuoden välein ja sitten vikisee, että ei jaksa hoitaa ja kun sukulaisiinkaan ei kelvata kylään "kun meitä on niin monta ja meteliä ja hankalaa". Elämä on valintoja.

Minusta se hymistelevä lause "nauttikaa nyt, lapset ovat pieniä vain hetken aikaa" , on ihan naurettava. Minä en nauti tästä pikkulapsiajasta kovinkaan paljoa. Tai tuo vauva-aika on mun inhokkiaikaa lähinnä. Ja kyllä tuo matkustaminen vauvan/taaperon kanssa on ihan erilaista kuin isomman lapsen kanssa. Eli ymmärrän täysin AP:tä. Sitten kun me olemme saaneet omat pikkulapsemme (4kk ja 2,5v) vähän isommiksi, niin viikonloppua pitempiä yhteisreissuja en kyllä minäkään jaksaisi pikkulasten perheiden kanssa. Oman osamme oleme sillon "lusineet".

ja sen jälkeen päätimme, että lomailemme tulevaisuudessa aina vain oman perheen kesken. Ja olemme sen ihan juuri näin sanoneet. Toisten kanssa lomailusta tulee aina stressiä eikä sellaista lomalla jaksa.

Sitten kun me olemme saaneet omat pikkulapsemme (4kk ja 2,5v) vähän isommiksi, niin viikonloppua pitempiä yhteisreissuja en kyllä minäkään jaksaisi pikkulasten perheiden kanssa. Oman osamme oleme sillon "lusineet".

Mä ajattelen juuri näin!

: kaveripiiri ehdottaa yhteisiä lomamatkoja ja mökkireissuja. Ja toki viikonloppu mukavasti meneekin pienlapsiperheenkin kanssa, mutta jos maksan monta tuhatta euroa siitä, että pääsen jonnekin pidemmälle lomailmaan, en todellakaan halua olla sidottu pienten lasten uni- ja ruokarytmeihin ja huutoon ja huoltoaikatauluun.

Ihmiset ovat erilaisia, tuo kuulostsaa jo lähtökohtana mun korviin aivan uppo-oudotla, että kaverinne ehdottelevat yhteisiä lomareissuja...! Meille ei tulis mieleenkään, koska kaveriperheidemme tavat ovat niin "outoja"... ; )

Mutta "ongelmanne" ratkaisu on yksinkertainen:

menette lomalle OMAN PERHEEN KESKEN ja piste. Ei siinä mitään selityksiä tarvi. Jos joku jotain kyselee niin sanot, että "haluatte mennä oman perheen kesken".

ajatelleet? Itse olen kerran käynyt lasten kanssa rantalomalla ja todennut, että se ei ole meidän juttu. Teinien kanssa kaupunkilomat ovat olleet paljon antoisempia, ihan pienten lasten kanssa taas tuskin onnistuisi. Teinien kanssa ei tarvitse miettiä päiväuni- ja ruoka-aikoja.



En itsekään lähtisi lomalle kaveriperheen kanssa, jos tarkoitus on tehdä kaikki porukalla. Ainut poikkeus voisi olla, jos vuokrattaisiin kaupungin kupeesta iso huvila, jossa oma uima-allas.

. En itsekään lähtisi lomalle kaveriperheen kanssa, jos tarkoitus on tehdä kaikki porukalla. Ainut poikkeus voisi olla, jos vuokrattaisiin kaupungin kupeesta iso huvila, jossa oma uima-allas.

Ja meillä ainakin ystäväperheet voisivat hyvinkin kuukauden lomasta vaikka viikon viettää yhdessä jossain vuokratussa huvilassa. Yksilapsisen perheen lapsella olisi seuraa ja aikuiset voisivat illalla istua iltaa yhdessä jne.

Onneksi meidän ainoa (nyt 4v) otetaan hyvin huomioon, vaikka vastuu hoidosta onkin meillä vanhemmilla.

Voisiko se teinikin ap:n tapauksessa edes hetken nauttia pienempien lasten seurasta? Vai onko ainoa vaihtoehto olla vain aikuisseurassa? Saisiko siitä lomasta aikaa äiti+lapsi-jutuille, "isä"+lapsi-ajalle, parisuhteelle (kun se ainokainen ei jäisi yksin, vaan niiden pikkulapsiperheiden kanssa), aikuisten yhteistä laatuaikaa lasten nukkuessa jne?

Tottakai teillä on oikeus lomailla ihan oman perheen kesken. Minusta te voitte sanoa, että olette jo varanneet loman omalle perheellenne. Ei kai siihen ole kellään nokan koputtamista. Meillä tilanne on se, että olemme myöskin tehneet lapset todella nuorena. Tällä hetkellä meillä on lapset (3 kpl) ikähaitarilla 5-10 enkä minäkään välttämättä haluaisi joka reissulle mukaan ihan vauvaikäisiä. Meillä kun ei enää ole niin nöpönuukaa ruoka- ja nukkuma-ajoista. Ja varsinkaan sitten kymmenen vuoden päästä en halua aina lomalle mukaan natiaisia :)

Niillä 15-20 vuotiailla on ihan omat matkaseuransa ;)

heitän kuitenkin lusikkani soppaan.



Etkö voi sanoa ystävillesi rehellisesti, että koska olet töissä pienten lasten kanssa tekemisissä ja työsi on rankkaa, haluat viettää lomat ilman pikkulapsia niin paljon kuin ystäviesi lapsista tykkäätkin. Tai sitten teet kompromissin: vuokraatte kimpassa talon ja tämän lisäksi te teette teidän perheen kanssa oman pienen matkan: muutaman päivän irtioton "loman loman sisällä".

Lomalla haluan olla vain ja ainoastaan omien perheen jäsenteni kanssa. Korkeintaan käydä isovanhemmilla ja that's it.

kuopus on meillä 7v. ja esikoinen 9v.

Niin raskas oli taapero aika, etten halua palata sinne enään.

Lisäksi työsi on sellainen, että vapaa-aikana pitää olla ilman pienten lasten seuraa.

Itse olin juuri erityiskoulussa töissä ja todellakaan en olisi jaksanut lapsia enään iltaisin ja omissa lapsissa kulki se raja. Lasten kanssa työskentely on kuormittavaa.

"paniikissa" lapsettomuushoitoihin 37-vuotiaana, kun tekisin lapsen jotain 24-vuotiaana opiskelijana. Kyllä mun ainakin on sanottava, että vauvan saaminen opiskeluiässä olisi melko tarkalleen se kammottavin vaihtoehto mitä elämässä voisi tapahtua auto-onnettomuuden tai tai syövän jälkeen. En mitenkään pidä ihanteellisena sitä, että saa lapsen nuorena.

Sain muuten omat lapseni 36- ja 38-vuotiaana ilman hoitoja. Jos niitä hoitoja on tarvitakseen, niin yhtä hyvin niitä voi tarvita jo 20-vuotiaana, kaikilla kun ei ole iästä kiinni se, kuinka helposti raskautuu.

Minä sain esikoiseni 23v ja seuraavan 24v enkä ole katunut. Nuorena äitinä on hyvä olla, opiskella ehtii koko elämän, mutta pienten lasten tahdissa jaksaa paremmin nuorempana. Kamalaa millaista tekstiä aikuiselta ihmiseltä :( Verrata syöpää ja lapsen saamista nuorena...

Tunnistaa niin tyylistä. Välillä on näitä arkielämän "pikku dilemmoja" ja välillä hevimpää kamaa:



Mies petti ja asia selvisi kun takin taskusta löytyi kuitti joululahjasta, joka ei sitten tullutkaan aattona vaimolle. Mies on jäänyt kiinni myös saatuan ylinopeussakon, jonka liitteenä on kuva ja vieressä istuu toinen nainen. Näissä tarinoissa petetty nainen on aina kaunis, koulutettu ja varakas ja käyttää laadukkaita alusvaatteita. Puitteet on kunnossa ihan vimpan päälle (niinkuin muuten tässäkin tarinassa).



Erään kerran lapsettomuushoidoilla lapsensa saanut on tullut yllätysraskaaksi ja miettii aborttia. Kerran taas kaunis ja älykäs ja hyväpakarainen musliminainen kätkee sulonsa huivilla vaikka esittelee niitä auliisti omalle miehelleen.



Kun ap jää provosta kiinni hän pahoittaa mielensä moisista halpamaisista epäilyistä mutta ymmärtää. Myös muuhun kritiikkiin hän suhtautuu rakentavasti. Ei siinä mitään mukava harrastushan tämä kirjoittelu varmasti on.









ja aika moni on näköjään mennyt lankaan. Aikaisemmin ap kirjoitti "Mies on kanssani samalla aaltopituudella: jos haluaisimme kuunnella vauvan huutoa öisin ja viettää lomamme hiekkalaatikon reunalla vahtien, voisimme tehdä lisää lapsia itsekin. " Ja kuinka ollakaan, nyt homma on kääntynyt niin, ettei mies ei pystykään biologisesti saamaan lapsia. [

Sano, että teidän lapsi on niin iso, että vaihteeksi lähdette aktiivilomalle tai kaupunkiin :)

otetaan ilolla ja ihmetyksellä vastaan missä iässä tahansa. mun mielestä se, että jollekin vauvan saaminen "väärässä" iässä olisi "kammottavin vaihtoehto" on aika kammottava ja pelottava ajatus.

Olen kolmekymppinen 12-vuotiaan äiti.



Meilläkin on paljon tuttavaperheitä joissa on pikkulapsia. Olen ihan rehellisesti sanonut heille, että koska työskentelen pikkulasten kanssa, vähän vältän pienten lasten seuraa vapailla.



Toki tapaan heitä, ja voin ottaa hoitoonkin toisinaan.



Kukaan tuttava ei ole tuon vuoksi ystävyyttä irtisanonut, ovat ihan ymmärtäväisiä asian suhteen:)

rankka kevät, että lomalla haluat rentoutua pelkästään oman perheen kesken ihan kaikessa rauhassa, omassa aikataulussa. Jos ystäväsi ovat tosiystäviä, he kyllä ymmärtävät.