Luottamus puuttuu. Apua.

Tilanne on se, että mieheni on jäänyt kiinni valehtelusta ja salailusta erääseen työkaverinaiseen liittyen.



Varsinaista pettämistä ei voida sanoa tapahtuneen. Heidän välillään oli jotain flirttiä, peliä, ja tilaisuus pettämiseen tuli, mutta mieheni perääntyi.



Nainen on pienen lapsen etä-äiti, kovin menevä, ja hän on useammin kuin kerran päätynyt varatun miehen kanssa sänkyyn.



Meillä on pieni lapsi ja mieheni on hyvä isä ja puoliso. Hän ei käy baareissa tai muissa riennoissa, paitsi kun on ollut joitain työpaikan juhlia. Juuri tälläisten juhlien jälkeen selvisi meneillään ollut peli. Minulle vakuutettiin, ettei mitään ollut tapahtunut, ja todella haluan uskoa tässä miestäni.



Tästä tapahtumasta lähtien minusta on tullut sekopäinen vainoaja ja vainoharhainen hullu. En saa ajatuksiani pois siitä, että mieheni viettää joka päivä aikaa tämän työkaverinsa kanssa. Luen hänen tekstiviestejään, sähköpostejaan ja facebookia vaikkei mieheni edes tiedä että tiedän hänen salasanansa. Olen käynyt yksikohtaisesti läpi puhelutiedot. Ajatus pettämisestä ja perheen hajoamisesta vaivaavat mieltäni jatkuvasti.



Salapoliisityöni (josta en ole tippaakaan ylpeä) ansiosta minulle on selvinnyt, että heidän välillään ei oikeasti ole tapahtunut mitään. Luin keskustelun, josta tämä kävi varmasti ilmi. Olen myös kuitenkin todennut, että mieheni aktiivisesti poistaa lähetetyistä ja vastaanotetuista viesteistä naisen viestit. Ne näkyvät kuitenkin laskussa. (Viestejä lähetetty monena päivänä viikosta, mutta vain harvoja satunnaisia työhönliittyviä löytyy puhelimen muistista)



Miten voin koskaan päästä eroon tästä riivaavasta epäilystä ja luottaa, että kaikki on hvyin?! En kestä ajatusta, että perheemme hajoaisi. Se nainen on rikkonut liian monta perhettä, eivätkä he ole olleet sängyssä keskenään. En toivo mitään muuta, kun että voisin olla taas oma onnellinen itseni, nauttia puolisostani ja perheestäni ilman tätä kamalaa pakkomiellettä tutkia puhelutietoja, viestejä ja tilitietoja, kun niidenkään avulla en oi mitään todistaa!