Miksi ihmeessä vauva-arki mielletään aina niin kamalaksi?

Suomalaiset vaan taitaa olla sellaisia valittajia, että mikään ei ole ikinä hyvä! Onneks löytyy meitäkin, jotka jaksavat iloita tästä Suomessa olevasta ihanan pitkästä äitiyslomasta ja mahdollisuudesta tutustua vauvaan ja puuhailla sen kanssa. Toki ymmättän, että jos on esim. koliikkivauva niin on se siinä tapauksessa varmasti todella raskasta, mutta ns. normaalin vauvan kanssa ei mielesstäni ole.

mutta odotapa ap vielä pari kuukautta, niin kyllä sullekin se totuus paljastuu. Valvotut ja katkonaiset yöt alkaa vaatia veronsa ja uupumus tuntuu ytimissä asti.

Vierailija:

mutta odotapa ap vielä pari kuukautta, niin kyllä sullekin se totuus paljastuu. Valvotut ja katkonaiset yöt alkaa vaatia veronsa ja uupumus tuntuu ytimissä asti.

Tietysti jokainen äiti on joskus väsynyt ja tarvitsee tavallista enemmän lepoa, ja jyllääväthän hormonitkin melkoisesti. Mutta olen ap:n kanssa samaa mieltä siitä, että vauva-arki ei välttämättä ole raskasta. Minulle on viimeiset 8 vuotta jauhettu " odotas vaan" -mantraa mm. kihloihin mennessä miehestäni: " odotas vaan kun menette naimisiin niin kyllä se arki muuttuu ikäväksi" , naimisiin mentyä: " odotas vaan kun saatte lapsia" , odotusaikana: " odotas vaan sitten se on rankkaa kun se syntyy" , synnytyssairaalassa: " odotas vaan kun pääsette kotiin sitten se vasta kauhean rankkaa onkin" , vauvan ollessa vastasyntynyt: " odotas vaan pari kuukautta" , vauvan ollessa terve: " odotas vaan kun se sairastuu" , vauvan ollessa kipeänä: " odotas vaan, vielä se tulee olemaan vielä pahemmin kipeänä" ...

Teillä tilanne on tuo. On mennyt kaikki hyvin ja arki rullaa. Mutta oleko hetkeäkään miettinyt, että kaikilla ei mene noin hyvin?



Meillä esikoinen on 2v. ja kyllä melkein itku tulee kun mietin aikaa, jolloin hän oli 3kk ja alle. Oli oikeasti rankkaa. Joten ole sinä ap onnellinen että teillä on asiat hyvin!



Joku muu ei saa nukkua ikinä (kun yöt vauva heräilee 1-2h välein ja päivällä nukkuu vartin pätkissä), joku muu ei ehdi syömään saati käymään suihkussa, vaikka on " vain" se vauva, joku joutuu kävelemään vähintään 2h lenkkejä joka päivä että saa vauvalle edes yhden pidemmän unipätkän, jonkun vauva ei juo pullosta vaikka koko ajan on yritetty tarjota, joten äiti ei pääse minnekään rentoutumaan edes hetkeksi, minnekään kylään ei voi lähteä iltaisin kun vauva huutaa kurkku suorana pari tuntia jne. Että revi tuosta huumoria ja sano, että tuollaisen kokenut vain kuvittelee vauva-arjen olevan rankkaa.



Tukehdu siihen helppouteen, kaikilla se ei sitä ole!!!!

Lisäksi vielä synnytyksen jälkeinen masennus ja krooninen selkäsärky niin avot! Mutta onnea vaan teille joilla kaikki sujuu kuin tanssi. Olkaa iloisia, mutta muistakaa se, että kaikilla ei oikeasti ole aina niin ihanaa.

Meillä on ollut vähän rankempia vauva-aikoja. Kun on monta isompaa lasta, mies paljon työmatkoilla, vauvalla koliikki ja mitään tukiverkostoa ei ole olemassakaan, niin ei välttämättä ole niin ihanaa ja auvoista.

ruusuista.Toisilla on enemmän ongelmia,hyvin yksinkertaista.

Hienoa jos sulla on noin helppoa.Aika naiivi kirjoitus mielestäni.



T.Kolmen äiti

Minä odotin helppoa vauva-arkea, ajattelin tyhmänä, että vauva on tietysti ns. kiltti ja helppo, koska minä ja mieheni olemme niin rauhallisia ja lempeitä vanhempia. Vähänpä tiesin. Ekat kuukaudet olivat täynnä huutoa ja valvomista. En ole elämässäni ollut niin väsynyt. Kaikki menemiset karsittiin todellakin minimiin.



Jos siis ihmiset kuulette toisten sanovan vauva-aikaa rankaksi, älkää heti ajatelko, että tuo valehtelee tai valittaa turhista. Tilanteita on monenlaisia.

ap, sun tilanteesi kuulostaa tosi leppoisalta. En nyt tiedä, miten suurella osalla on noin helppoa, mutta kaikilla ei todellakaan ole.



Syitä tähän:



- synnytyksestä toipuminen: sektiohaava kipeä, epparihaava perseellään, pissatulehdus, KOHTUTULEHDUS, RINTATULEHDUKSIA, koliikki, infektiotaudit, lapsi epämääräisesti sairas (tutkimuksia), ongelmia imetyksessä, synnytyksen jälkeinen masennus tai psykoosi, parisuhderistiriidat, kotitöiden kaatuminen tuoreen äidin päälle, vauva syö tiheästi (koeta kuvitella herääväsi tunnin välein syöttämään vauvaa kuukausitolkulla). Ihan tässä vain muutamia mainitakseeni!



Nin vauvat kuin äiditkin ovat yksilöitä, vieläpä perheet ovat erilaisia. Se, että sinulla on helppoa, ei tarkoita, että muut ovat jotenkin outoja, kun heillä on vaikeaa. Heillä luultavasti faktisesti on vaikeammat olosuhteet ja lisänä vielä tämä kokemuspuoli; masentuneelle äidille sunkin tilanne olis vaikea.



Hyvä kuitenkin ap, että ihmetettelet täällä ääneen, ennen kuin menet toisille mammoille julistamaan, että tämä ON helppoa;)



terveisin alku hankala, nyt helpottaa

..heti vedettiin herneet nenään. Anteeksi vaan kun meillä menee hyvin. On se kumma, tuo suomalainen kateus. Heti pistää päätään pystyyn kun jollain menee hyvin. Tiedän todellakin, että kaikilla ei vauva-arki ole yhtä helppoa, ja nostan hattua kaikille äideille, jotka jaksavat hankalasta vauva-ajasta huolimatta myös nauttia siitä ajasta. Kuulostaa todella ikävälle, jos joutuu itkua pidättämään kun muistelee vauva-aikaa vauvan ollessa 3 kk tai alle. Todetaan vaan, että olen onnellinen siitä, että meillä on suht. helppo vauva, ollut ainakin tähän asti. Kaikki vauvathan ovat kilttejä, eivät ne tahallaan huuda/ole vaikeita. Ikinähän ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta kai sitä nyt saa nauttia tästä ajasta, jos valittamista ei ole? Olen pahoillani, jos jonkun mielen pahoitin!

Itsehän mollasit muita, jotka valittavat vauva-arkea kamalaksi " jota se ei ole" .

Terveisin ap.

Monessa nimenomaan onniteltiin sinua/teitä helposta vauva-ajasta, eikä suinkaan mollattu. Itse aloitit " arvostelun" väittämällä, että vauva-aika ei ole rankkaa kenelläkään (paitsi jos on paljon lapsia) koska se ei ole sitä teilläkään.

...ja missähän kohtaa mainitsin, että vauva-aika ei ole rankkaa kenelläkään? Totta kai se on! Totesin vain että mielestäni siitä vouhkataan liikaa ja saadaan kenties vääränlainen mielikuva vauva-arjesta niille, joilla näitä hankaluuksia ei tule ehkä suuremmassa mittakaavassa olemaan. Miksi maalata piruja seinille ennen aikojaan? Antaa jokaisen kokea itse se vauva-aika, turha sitä on kenenkään pelotella koliikilla tms. Itse olin varma, että meidän vauvalle tulee koliikki, veljeni nimittäin loihti siitä jatkuvasti, kun heidän lapsensa oli koliikki-vauva. Aina sain kuulla jo raskausaikanani, että " odotahan kun se koliikki iskee" . Niinpä yllätyin positiivisesti, kun meille ei sitä kuulunutkaan, vaikka jatkuvasti pelkäsinkin, milloin iltahuudot alkavat.



-ap-

Joten olihan se rankkaa, sekä mies, minä että vauva olimme ihan uupuneita. Vuoden ajan ravasimme jatkuvasti lääkärissä, yritimme rauhoitella vauvaa ja löytää syytä lapsen tuskaiseen oloon.



Kysyit miksi hankimme lapsen, kun oli niin rankkaa.. Öh, melko outo kysymys. Tietenkin rakastamme lastamme yli kaiken ja olisin valmis tuohon itkuiseen vauva-aikaan uudelleen. Pääasia, että saimme lapsen.



Kyllä ihmiset " hankkivat" lapsia, vaikka eivät voi tietää kuinka rankkaa vauva-aika/uhmäikä/murrosikä tulee olemaan. Eikä etukäteen voi tietää sairastuuko lapsi esim. jossain vaiheessa vakavasti/ vammautuuko/joutuuko murrosiässä pahoille teille jne. Silti on oikeus sanoa, että joku elämänvaihe on ollut vaikea.

En hankkinut lasta, vaan sain sellaisen. Rakastan häntä yli kaiken, enkä pois antaisi. Enkä vaihtaisi toiseen, vaikka sillä olisin saanut helpon vauva-ajan.

Miksi sinä ap arvostelet rankan vauva-ajan omaavia vahnhempia liioittelusta ja annat ymmärtää, että se rankkuus on keksittyä? Kun se ei ihan oikeasti ole.

Minulta jäi mainitsematta tuosta omasta kertomuskestani 2,5kk jatkuneet krooniset rintatulehdukset, mutta aina jotain jää mainitsematta... Oli sen verran paljon epämiellyttäviä juttuja kerääntyneenä samaan ajanjaksoon, että ei aina kaikkea muista. Muistaa vain sen ahdistuksen, väsymyksen ja vauvan itkun.

Tuosta vauva-ajasta huolimatta en siis hetkeäkään kadu vauvan saamista. En, ja haluan vielä lisääkin lapsia. Koska tuosta rankasta ajasta selvisimme jotenkin yli, niin toivon että selviämme vielä joskus uudestaankin. Tai oikeastaan toivon, että ei ehkä olisi ihan niin rankaa... Ei helpon vauva-ajan saaneilla ole mitään yksinoikeutta olla onnellinen lapsestaan.

Vierailija:

Terveisin ap.

Sanoit että kateelliset vetivät taas herneet nenään. Luitkohan omaa tekstiäsi olenkaan? Sieltä löytyy mm. " Ihmettelen suuresti sitä, kuinka ihmiset tekevät vauva-arjesta niin rasittavan ja niiin väsyttävän rankan. " ja " Mutta meillä kaikki on mennyt siis kivasti, ja uskon että ei se monella muullakaan ole niin rankkaa kuin annetaan ymmärtää."



Mitäs sinä taas muiden elämästä tiedätkään? Jos sinulla ei ole ollut rankkaa niin ok. Hehkuta sitä mutta älä ihmeessä ainakaan ääneen ja muiden kuullen ala ladella näitä " totuuksiasi" ettei muiden vauva-arki voi olla väsyttävää kun ei sinunkaan ole ollut tai että ei muillakaan ole rankkaa, ne vaan esittää ja väittää että näin on.



Ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että eihän se nyt niin kauheaa ollut kun näin jälkeenpäin muistelee. Mutta kyllä siihen mahtui monta itkuntäyteistä päivää kun väsytti niin etten pystyssä pysynyt. Vauva söi 1-2 tunnin välein vuorokauden ympäri ja minulla oli sekä masennusta että univaikeuksia joten en siis saanut nukuttua kun vauva nukkui. Imetys ei onnistunut ja masennuin lisää jolloin imetys häiriytyi lisää josta seurasi lisää masennusta jne. Tähän päälle vielä umpilisäkkeen tulehdus ja uusi leikkaus kun sectiosta oli kulunut vain 5 viikkoa.



Että eihän toki sinulla välttämättä rankkaa ole ollut, mutta suosittelen tosiaan että pidät suusi kiinni ja aukaiset sen korkeintaan täällä jos nyt ylipäänsä on pakko tällaisia älyttömyyksiä suustaan päästellä.

ap:n kanssa samoilla linjoilla vaikkei mun kohta 3kk ikäinen niin helppo olekaan. (pienehkö, ei osannut imeä kunnolla joten varsinkin aluksi oli rinnalla ihan koko ajan, ei nuku pitkään, pahoja ilnavaivoja jne..) Mutta silti, niin odotettu ja ihana, että kaiken kestää kun vaan saa katsella ja ihailla omaa vauvaa. En ymmärrä masennusta ja valitusta, omaa aikaa on nyt aika vauvan, itkevänkin kanssa.

Se kysymys, miksi sitten hankitte lapsia, jos on niin kamalaa, oli lähinnä heitto niille katkerille ja kateellisille, jotka pillastuivat siitä kun meillä menee ihan kivasti...



-ap-

Mulla ihan samat kokemukset tosta " odotas kun" - jauhannasta.



Meillä on nyt kaksi lasta, ja molemmat ovat ihania ja helppoja lapsia. Me emme myöskään ota vauvanhoidosta turhia paineita ja tavoittele täydellisyyttä. Meidän lapset saa nukkua meidän vanhempien kanssa, koska siten me kaikki saadaan nukkua rauhassa. MEillä ei kylvetä joka päivä, eikä sekään ole kriisi, jos joka päivä ei ole kahta lämmintä ateriaa tai koti edes läheskään siisti. Aina on kuitenkin lämpöä, rakkautta, masut täynnä kaikilla jne.



Mäkin olen tosissani odottanut sitä karmeaa väsymystä, nyt jo 2,5 vuotta. Olen odottanut parisuhdekriisejä ja hirveitä riitoja, etääntymistä jne. Mutta eipä niitä vaan ole tullut. Onnellisempia ollaan päivä päivältä.



Mä en siis todellakaan väitä, etteikö joillain olisi todella rankkaa vauvan/vauvojen kanssa, lähipiiristäkin näitä löytyy. Mutta haluan vain muistuttaa, että vauva-arki voi olla täydellisen ihanaakin, ja pikkulapsiperheen elämä myös. Omat valinnat on yksi asia joka varmasti vaikuttaa, samoin kuin parisuhteen lujuus. Me ollaan yhdessä päätetty, että ei esimerkiksi koskaan hankkiuduta tilanteeseen, jossa meillä on pieniä lapsia, molemmilla täyspäiväiset työt ja talon rakennus meneillään. Me ei myöskään koskaan tulla ostamaan niin kallista asuntoa kuin mitä maksukykyä riittää, ennemmin asutaan ja elellään vähän vaatimattomammin, ettei tarvitse stressata rahasta koko ajan.