Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmeessä vauva-arki mielletään aina niin kamalaksi?
29.10.2005 |
Olen nyt kolmikuisen vauvan äiti. Ihmettelen suuresti sitä, kuinka ihmiset tekevät vauva-arjesta niin rasittavan ja niiin väsyttävän rankan. Itse melkeinpä säikähdin synnytyksen jälkeen tajutessani, että eihän tämä ole ollenkaan hassumpaa ja millään lailla rankkaa. Joka tuutista olin lukenut ja kuullut esim. että " nuku nyt varastoon, se on rankkaa sitten kun vauva syntyy" , tai " sitten sitä ei pääsekään mihinkään kun vauva syntyy" jne. Meillä on yöt nukuttu hyvin, tietysti välillä on ollut vähäunisempiakin öitä, mutta so what, nukkuu sillon kun vauvakin. Ymmärrän, ettei tämä onnistu välttämättä sellaisilla äideillä, joilla on paljon lapsia. Mutta meillä kaikki on mennyt siis kivasti, ja uskon että ei se monella muullakaan ole niin rankkaa kuin annetaan ymmärtää. Jotenkin sitä automaattisesti oletti kuulemansa perusteella ennen vauvan syntymää, että kaikki on yhtä hulinaa ja sumussa kulkemista varsinkin eka viikot. Meillä ei näin ollut, ihan on selkeät muistikuvat myös noilta ihanilta eka viikoilta!
Kommentit (32)
Sitä voikin olla aikea vaikea käsittää ja varsinkin sun kaltaisten toivoisin joskus masentuvan niin tiedät vähän enemmän mistä puhut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin oli luja parisuhde, miehen kanssa ei kertaakaan riidelty kun vauva oli pieni. Ei sellaiseen ollut järkeä tuhlata energiaa. Yhdessä olimme molemmat vauvaprojektissa mukana, täysillä. Rahahuolia ei ollut, mies ei tehnyt pitkää päivää tms. " Kulissit" oli siis ihan kunnossa. Silti tuli ns. vaikea vauva ja silti sen vaikean vauvan kanssa oli rankkaa. Yhdessä itkimme välillä väsymystä ja nuokuimme sohvalla koko perhe vauvan huutaessa ja minun ollessa jälleen 40 asteen kuumehorkassa rintatulehduksesta.
Onhan se kai kiva ajatella, että se rankkuus johtuu vain siitä, että ei ole osannut varautua ja asennoitua oikein. Ja että se elämän ja etenkin vauvan helppous on omaa ansiota... Vaan kun ei ole. Se on ihan sattuman kauppaa...
Sinulla on vielä monta juttua kokematta, onhan vauvasi vasta 3 kk. Ylipäätään lapsiarki on joskus vaikeaa, olisi kiva joskus tehdä itsekkäästi jotain, mitä itse haluaa, mutta harvoin se onnistuu. Onneksi lapset kasvavat joka päivä, ja se vapaampi elämä koittaa taas joskus, nyt pitää nauttia tenavien tuomasta hulinasta, on jotain mitä vanhana sitten muistaa. T : 3v. 7v. ja 10v äiti
Sinulla on vielä monta juttua kokematta, onhan vauvasi vasta 3 kk. Ylipäätään lapsiarki on joskus vaikeaa, olisi kiva joskus tehdä itsekkäästi jotain, mitä itse haluaa, mutta harvoin se onnistuu. Onneksi lapset kasvavat joka päivä, ja se vapaampi elämä koittaa taas joskus, nyt pitää nauttia tenavien tuomasta hulinasta, on jotain mitä vanhana sitten muistaa. T : 3v. 7v. ja 10v äiti
raskaus kulminoituu siihen saako äiti nukuttua kohtuullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina on näitä, jotka kuvittelevat olevansa muita parempia, tai kuvittelevat tietävänsä kaiken muiden elämästä, tai että muiden elämä on tietenkin samanlaista kuin oma. Mutta muut vain valittavat turhasta.
Meillä kävi niin, että helppoa oli ekat 2.5 kk. Oli vain ne normaalit tiheät yöhäräilyt ja maratonimetykset. Mutta olin tosi pirteä, ja vauva-arki tosiaan tuntui helpolta. Sitten iski lukuisat allergiat, ja lapsesta tuli pieni itkeä paketti, jota sai kantaa kaikki päivät läpeensä. Nukkuminen huononi, tunnin välein, ja vajaankin, oli herätyksiä- pitkään. Allergioita ei vain saatu kartoituttua kokonaan pois- Imetyksellä jatkettiin, sillä pulloa ei huolinut. Vaikka pullo olisi siis helpottanut siinä mielessä, että äidinmaidon kautta reagointi olisi vähentynyt.
Päikkäreitäkään tuskin nukkui, vain varttin pätkiä, nekin yleensä tissillä torkkuen. Eli eipä levätty, kun vauva lepäsi. Allergioiden heikentämä vaavi ehkä sai vielä tavallista helpommin kaikki kovat flunssat.
Tunnen ystäväpiiristäni kyllä helpompiakin tapauksia. En ole mielestäni kuitenkaan liikaa valitellut väsymystäni, mutta asiasta kyllä kertonut- ei kai tarkoitus ole pimittää omia tunteita, vaan niistä pitää voida kertoa. Silläkin uhalla, että joku, joka kokee helpompaa vauva-arkea, pitää sitä turhana narisemisena.
Ikinä en mene arvostelemaan toisen väsymystä, enkä kyseenalaistamaan sen syitä. Koskaan et voi tietää, millaista on muiden elämä. Pystyit kirjoittamaan vain omasta puolestasi. Ole siis onnellinen, että tilanteesi on noin hyvä!
Tuskin kukaan huvikseen on väsynyt - se sinun ap kannattaa muistaa, jos hyvä tuurisi jossain vaiheessa kääntyy. Toivottavasti ei, sillä toivon todella, että mahdollisimman moni lapsiperhe saisi ns. helpon vauva-ajan!
ja juuri siksi, että YMMÄRRÄN että jokainen tapaus on yksilönsä, eli SE ETTÄ MEILLÄ ON OLLUT VAIKEAA, ei tarkoita että muilla oliskaan.
Mutta odotan myös vastavuoroisesti, että ne joilla ei ole ollut yhtäkään ylämäkeä, eivät tulisi mulle sanomaan, että " etköhän sä nyt vähän ylireagoi" tai jotain muuta yhtä ylevää...
Kannattaa muuten valita sanansa oikein, jos ei halua että ihmiset " lukevat rivien välistä" viestin hyökkäyksenä...
Vierailija:
Totesin vain että mielestäni siitä vouhkataan liikaa ja saadaan kenties vääränlainen mielikuva vauva-arjesta niille, joilla näitä hankaluuksia ei tule ehkä suuremmassa mittakaavassa olemaan. Miksi maalata piruja seinille ennen aikojaan?-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 5 kk.n ja 3-vuotias ja missään vaiheessa en ole kokenut, että olisi rankkaa. Koliikkivauvan kanssa voisi ollakin, mutta onneksi en ole joutunut sitä kokemaan...
onhan se aivan eri tilanne, jos on vaikkapa hyvin nukkuva esikoinen, jota mummot kilpaa hoitavat kuin kuusilapsisen perheen koliikkikuopus, ja ei ketään koskaan perheen arkea jakamassa. Miksi tällaisesta pitää edes keskustella, itsestäänselvästä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hokkupokkus, meille kasautuivat sitten kaikki ongelmat. Ensin vaikea synnytys ja tosi pitkä toipuminen siitä (olin vielä 3 kk synnytyksen jälkeen niin huonossa hapessa että hyvä kun jaksoin lähikauppaan taapertaa - 200 metriä matkaa).
Sitten tulivat monituiset allergiat, valvomiset, kutinat, rasvaamiset, vahtimiset, ruokakokeilut, testaamiset, erilaisten maitokorvikkeiden kokeilut. Jossakin vaiheessa olin kuin zombie, vaikka enpä kyllä monille asiasta mainostanut, sanoin vain että on allergioita, mutta omista tuntemuksistani/väsymisestä en kertonut (vasta nyt myöhemmin olen maininnut miten väsynyt olin tuolloin, ja olen kyllä yhä välillä vieläkin, kun tää rumba vaan jatkuu ja jatkuu vuodesta toiseen - no, nyt odotan taas lasta, joten sekin väsyttää)... niin, olihan siinä muitakin juttuja mm. lapsen reikä sydämessä ja virtsatieinfektiot. Joskus tuntuu että asuimme sairaalassa.
Oli päiviä, jolloin en tiedä mitä olisin vastannut niille pirteille ihmisille, joilla ei ollut mitään vastaavia ongelmia (ja eivät vilpittömästi voineet ymmärtää että olen oikeasti rasittunut) ja jotka ihmettelivät " kun sä käyt niin harvoin täällä äiti-lapsi-kerhossa" . Niin, anteeksi vaan, olen ollut joskus niin väsynyt, että liikkeellelähtö on ollut todella vaikeaa.
JA anteeksi vaan vielä kerran, jos olen jotakuta vaivannut ongelmillamme. En kyllä ole kenellekään mennyt sanomaan " että kyllä ne vaikeudet vielä teillekin iskee" , en ole juuri jaksanut tai ehtinyt edes päätäni vaivata muiden asioilla suuntaan tai toiseen, suoraan sanottuna. Jokainen elää omaa elämäänsa, helppoa tai vaikeampaa, ei kuulu mulle. Niin, anteeksi vaan taas siitäkin. ;)
Vierailija:
Mulla ihan samat kokemukset tosta " odotas kun" - jauhannasta.Meillä on nyt kaksi lasta, ja molemmat ovat ihania ja helppoja lapsia. Me emme myöskään ota vauvanhoidosta turhia paineita ja tavoittele täydellisyyttä. Meidän lapset saa nukkua meidän vanhempien kanssa, koska siten me kaikki saadaan nukkua rauhassa. MEillä ei kylvetä joka päivä, eikä sekään ole kriisi, jos joka päivä ei ole kahta lämmintä ateriaa tai koti edes läheskään siisti. Aina on kuitenkin lämpöä, rakkautta, masut täynnä kaikilla jne.
Mäkin olen tosissani odottanut sitä karmeaa väsymystä, nyt jo 2,5 vuotta. Olen odottanut parisuhdekriisejä ja hirveitä riitoja, etääntymistä jne. Mutta eipä niitä vaan ole tullut. Onnellisempia ollaan päivä päivältä.
Mä en siis todellakaan väitä, etteikö joillain olisi todella rankkaa vauvan/vauvojen kanssa, lähipiiristäkin näitä löytyy. Mutta haluan vain muistuttaa, että vauva-arki voi olla täydellisen ihanaakin, ja pikkulapsiperheen elämä myös. Omat valinnat on yksi asia joka varmasti vaikuttaa, samoin kuin parisuhteen lujuus. Me ollaan yhdessä päätetty, että ei esimerkiksi koskaan hankkiuduta tilanteeseen, jossa meillä on pieniä lapsia, molemmilla täyspäiväiset työt ja talon rakennus meneillään. Me ei myöskään koskaan tulla ostamaan niin kallista asuntoa kuin mitä maksukykyä riittää, ennemmin asutaan ja elellään vähän vaatimattomammin, ettei tarvitse stressata rahasta koko ajan.
Oli se vauva-arki sitten heidän mielestään ihanaa tai kamalaa,sama se.
Mutta minä aion ainakin varautua pahimpaan ja olla realistinen siinä suhteessa mitä se voisi tuoda tullessaan niin eipähän sitten ainakaan pety jos sattuisikin se vauva-arki olemaan hirveätä aikaa ja so what jos on helpompaa kuin on kuvitellut silloin voi olla onnellinen että asiat on niinkin hyvin kun ne tosiaan voisi olla huonomminkin.
Itse en menisi kyllä ketään arvostelemaan niin kuin ap täällä!
Kyllä jokainen tietää missä menee se oma rajansietokyky ettei sitä kyllä kukaan turhasta valita.Ja minun mielestäni jos menee huonosti niin saa kyllä julkisesti valittaakin!
Mukava kuulla, että edes joku on samoilla linjoilla kanssani. Meillä myös talonrakennusprojekti meneillään, eikä sekään ole aiheuttanut riitoja vaikka mies onkin päivät töissä ja illat rakennuksella. Hyvää kannattaa odottaa, ja siitä mitä on, kannattaa nauttia!
-ap-