Pistipä taas miettimään Sydänääniä-jakso.
Vauvalta meni solisluu poikki synnytyksessä. Kätilö sanoi "pikkujuttu, melko tavallista".
Jos sama tapahtuisi usein sektion seurausena, se olisi hirvittävä komplikaatio.
Kommentit (11)
tosiaan suhteutettuna esim. elottoman vauvan elvytykseen tai synnytyksen pitkittymiseen (= vauvan aivovaurio pahimmassa tapauksessa) on "pikku juttu". Kokemuksesta puhun, esikoiselta murtui solisluu synnytyksessä ja kuulosti sillä hetkellä lähes maailmanlopulta, mutta parani nopeasti ja vauvaa ei kosekenut, ei ainakaan itkenyt ylimääräistä.. Ja nyt ei huomaa mitään.
se on pikkujuttu ja se on aika tavallista. Mikä nyt niin mietityttää?
Sektion komplikaatiot ovat kauheita, alatiesynnytyksen eivät. Näin se vaan on.
sekä minut on sektioitu.
Kolmas lapsemme tulee maailmaan sektiolla. Ehdottomasti!
solisluuoli napsahtanu poikki. Ihmettelin kun liikuttelin vauvaa parkui kovasti. Sai vielä sairaalainfektion ja oli teholla, viikonpäivät vahvojen kuurien kera.
Olisiko kätilön siis pitänyt vaan hidastella, että vauva saadaan lempeämmin ulos? Vaikka siis olikin jo eloton ja sininen? Olisko ollut siis parempi, että se solisluu olisi säilynyt ehjänä?
aikoinaan, kun olin lastenhoitajakoulussa, niin synnytyksestä opettanut opettaja, kokenut kätilö, sanoi, että tiukassa ulosautossa TAITAVA kätilö murtaa solisluun, jotta lapsi mahtuu syntymään! Se on vauvalle kivulias ja vaikeuttaa hoitamista ja on hyvä, että se huomioidaan ja varotaan vauvaa käsiteltäessä, mutta silti pienempi paha kuin lapsen hapenpuute ja vammautuminen ahtaudesta johtuen!