Lue keskustelun säännöt.
Elämän paras aika, kun lapset pieni
27.05.2011 |
Minusta kolmen pienen lapsen kanssa eläminen on elämän parasta aikaa. Toivottavast saisin vielä yhden lapsen. Ajatteleekohan kukaan näin? Tuntuu, että pienten lasten kanssa elämisen koetaan usein olevan tosi raskasta. Minusta vauvat ja taaperot ovat ihania, vaikka väsyttää ja hermot menee välillä. Ihanaa, jos voin olla heidän kanssaan kotona. Olenko yksin ajatuksineni, kun en haluaisi tämän koskaan loppuvan.
Kommentit (9)
olen sun kanssa aika lailla samaa mieltä. Ihan pelkään lasten kasvamista, vaikka se toki hienoa ja luonnollista onkin. Olen ollut jo pidempään kotona lasteni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljännen synnyttyä olin todella onnellinen. Tuntui että toiveeni oli toteutunut monella tapaa. Oli oma koti ja neljä ihanaa lasta. Myöhemmin on elämään tullut monta mutkaa ja kaiholla muistelen noita aikoja, kun "kaikki oli hyvin". Nauti!
Neljännen synnyttyä olin todella onnellinen. Tuntui että toiveeni oli toteutunut monella tapaa. Oli oma koti ja neljä ihanaa lasta.
On todella raskasta, kun lapset ovat molemmat alle kouluikäisiä, ja sekä minulla että miehelläni on hyvinkin haasteellinen työelämä. Mistään "omasta ajasta" tai harrastuksista on turha haaveilla, eikä ystäviäkään näe kuin aivan satunnaisesti.
Mutta lapset ovat kyllä niin kultaisia että tajuan tulevani kaipaamaan tätä aikaa kun ne ovat isompia. Noiden pikku pylleröisten ihanuus on jotain aivan toisesta maailmasta.
Lapsista kaksi on erityislapsia. Tuossa vaiheessa hekin olivat pieniä alakoululaisia (siis neljännen syntyessä)eikä suuria vaikeuksia kuitenkaan ollut koulussa ja elämässä. Olimme sopeutuneet lasten ongelmiin (toisella on vaikea liikuntavamma).
Meni vähän kuin siinä sanonnassa pienet lapset ja pienet murheet, isot lapset ja...
Murrosikä toi monenlaista ongelmaa, toinen lapsista masentui todella vakavasti, 6 vuotta on sinnitelty päivä kerrallaan eteenpäin. Nuori sai onneksi apua mutta tuntui, ettei toivu mitenkään. Tutkimuksissa selvisi sitten laaja aspergerin oireyhtymä. Samaa epäillään sisaruksella, onneksi lievempää sorttia. Molemmat tarvitsevat tukea ja apua elämäänsä paljon.
Nuoremmat sisarukset ovat myös oireilleet sisarusten ongelmien takia ja meillä vanhemmilla alkaa loppua voimat. Mutta onneksi on niitä ihania ja hyviäkin päiviä ja aurinkoisia hetkiä kuitenkin ja huumorilla selvitään joistakin huonoista päivistä. En silti vaihtaisi pois tätä elämääni vaikka p...kana päivänä tekee mieli heittää hanskat tiskiin kokonaan.
t:2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kyllä ne ovat niin väsyttäviä että joskus toivon että kasvaisivat nopeammin. Vaikka tiedän toki että jälkeenpäin tulen kaipaamaan tätä aikaa, sitten kun ne muistot on kullattu :) Meillä mies haluaisin vaikka kuinka monta lasta ja minäkin haluaisin haluta vielä yhden mutta rehellisesti sanottuna tunnen etten vaan jaksa enää enempää.
Yritän muistaa sen niinä päivinä, kun kaikki kitisee ja tappelee, koti on kaaoksen vallassa ja tekis mieli vaan päästä nukkumaan.
Onhan tää elämää niin täysillä, kun vaan voi olla :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva- ja taaperoaika oli ihan syvältä. Nyt kun Esikoinen on 20v ja kuopus 10v, on tosi hyvä. Nyt olen oikeasti onnellinen.
Neljännen synnyttyä olin todella onnellinen. Tuntui että toiveeni oli toteutunut monella tapaa. Oli oma koti ja neljä ihanaa lasta.
Myöhemmin on elämään tullut monta mutkaa ja kaiholla muistelen noita aikoja, kun "kaikki oli hyvin".
Nauti!